Meillä on sydäntä sivistykselle?

Tunteisiin on hetkittäin meilläkin mennyt viime päivien Yle-uutisen (15.8.) innoittama verkkokeskustelu Twitterissä ja muissa medioissa. Tällä hetkellä suorastaan kauhistuttaa, kuinka keskustelu junnaa paikallaan, ja kuinka aikuisetkin unohtavat kohteliaan käyttäytymisen keskustellessaan. Olisiko aika pysähtyä hetkeksi? 

Me koemme oppimisen taitojen, ja sitä kautta myös itseohjautuvuuden taitojen harjoittelun peruskoulussa sydämen asiana. Yksi ydinviestimme koulun kehittämiseen kuuluu: tutkimusperustaisuus turvaa tekemisen laadun. Toivottavasti ennätämme tämän syksyn aikana haastaa oppimisen tutkijoita esimerkiksi Oulun yliopiston oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikössä tuottamaan aiheesta tutkimukseen nojaavan tekstin, joka tarjoaa myös ratkaisuja. Projektimme taustahenkilöillä on valtava määrä tutkimusfaktaa ja kykyä sanoittaa se kansankielellä. Meidän tavoitteemme keskusteluun osallistumisessa ei kuitenkaan ole osoittaa kenenkään tunnetta tai kokemusta vääräksi, mutta oikoa väärinkäsityksiä kuitenkin. Tämän vuoksi jo viime viikolla kirjoitimme lyhyen vastineemme uutiselle. Omalta osaltamme tavoitteenamme on tuoda laajempaa näkemystä koulun kehittämisen keskusteluun. 

Tähän tekstiin koostamme vielä pari mielestämme lukemisen arvoista tekstiä aiheeseen liittyen ja lopuksi haluamme innostaa jokaista lukijaa pohtimaan omaa rooliaan koulun kehittämisessä ja keskusteluun osallistuessa.

Juho Norrenan asiallinen teksti Kapea-alaista keskustelua uudistuvasta koulusta (17.8.2019) tarjoaa vähän laajempaa ymmärrystä koulun haasteista ja erinomaisen kysymyspatterin asioista, mitä kannattaisi räkyttämisen sijaan pohtia. 

Lauri Järvilehdon 19.8.2019 kirjoittama vastine Todelliseen tutkimusfaktaan perustuva tilannekuva suomalaisesta koulusta nyt ja ennen kokoaa hyvin faktoja aiheen tiimoilta.

Olisipa upeaa, jos opettajat hakeutuisivat laajemmalla rintamalla jakamaan toimivia arjen käytäntöjä uuden opetussuunnitelman toteuttamiseen liittyen. Yle uutisoi jo keväällä ”Nykymaailmassa ei pärjää sillä, että istuu hiljaa ja tekee annetut tehtävät” – Oululaisopettajan luokassa jo ekaluokkalaiset ottavat vastuuta oppimisestaan (27.3.2019). Artikkelissa oululainen opettaja Paula Vorne kertoo tavoista tukea itseohjautuvuuden kehittymistä. Vastaavia juttuja lukisi mielellään enemmän. Suomessa on huikeita opettajia ja kouluja!

Haluamme nostaa esiin myös erinomaisia tekstejä ihmisyydestä, vuorovaikutuksesta ja hyvinvoinnista. Innostuttaisiinko pohtimaan omia valintojamme keskusteluun osallistuessamme. Vievätkö viestini keskustelua eteenpäin? Osaanko arvostaa toista? 

Olli-Pekka Heinonen kirjoittaa viisaasti ihmisyydestä ja vuorovaikutuksesta Vade Mecum (17.8.2019). Uuden oppimisen äärellä olisi hyvä pysyä nöyränä ja muistaa, että yhdessä olemme enemmän. 

Pidempiaikainen negatiivisuudessa pyöriminen harvoin on vienyt eteenpäin. Kirsti Lonka viestii hyvin vahvuuksiin keskittymisen tärkeydestä ja uuden oppimisesta Professorilta 5 vinkkiä: Vuorovaikutustaitoja kehittämällä lisää työhyvinvointia (15.8.2019) 

Helsingin sanomien juttu On monta syytä tunnustaa, jos ei tiedä – viisi faktaa älyllisestä nöyryydestä (3.7.2019) kertoo, että tuoreimpien tutkimusten valossa uutta voi oppia vain, jos myöntää tietämättömyytensä. Annetaan itsellemme lupa osallistua koulun kehittämiseen liittyvään keskusteluun omasta roolista käsin ilman tietämisen taakkaa. Annetaan itsellemme ja toisillemme mahdollisuus oppia uutta. 

Mikko Saari kirjoittaa fiksusti vastuusta: Nuorten koulurauhaviesti: Pidetään huolta ja otetaan vastuuta. Ja me aikuiset, annetaan tämän viestin näkyä arjessamme vanhemmuudesta päätöksentekoon ja aina median tuottamaan koulu-uutisointiin saakka!

Työtä koulun kehittämiseen liittyvien haasteiden parissa riittää ja se työ ei lopu koskaan. Uudistuksen keskellä meillä olisi kuitenkin mahdollisuus muokata asennettamme ja kääntää kelkkaa ratkaisukeskeisemmäksi – osoittaa, että meillä on sydäntä sivistykselle.

Pari valittua sanaa itseohjautuvuudesta

Yle uutisoi eilen: Koulu alkoi noudattaa uusien suositusten mukaisia opetusmenetelmiä – jo useampi lapsi vaihtamassa koulua: ”En oppinut mitään”. Joukko uusiin opetusmenetelmiin pettyneitä vanhempia vaatii lapsilleen siirtoa perinteisempään kouluun.

Todella surullinen juttu, ei voi muuta sanoa. Surullista Ainon ja muiden tässä jutussa mainittujen lasten ja heidän vanhempien kannalta, surullista kyseessä olevan koulun ja kaikkien muiden suomalaisten koulujen kannalta. Lisäksi surullista on julkinen keskustelu, jossa syylliseksi virheellisesti leimautuu uusin opetussuunnitelma. Media ohjaa harmillisen usein syyttävän sormen sinne, minne se ei välttämättä kuulu – ja liian moni keskusteluun osallistuja seuraa perässä.

Olimme saman aiheen äärellä jo viime syksynä ja kirjoitimme aiheesta Oppilaan itseohjautuvuus – onko julkinen keskustelu oikeilla raiteilla?. Ylen uutisen jälkeistä somekeskustelua seuranneena näyttää, että on syytä palata aiheeseen ja omalta osalta pyrkiä jälleen korjaamaan vääriä käsityksiä.

Opetussuunnitelmassa itseohjautuvuus ei suinkaan tarkoita oppilaiden heitteillejättöä, päinvastoin! Se korostaa suunniteltua ja systemaattista itseohjautuvuuden kehittymisen tukemista ja sen merkitystä oppimiselle. Se asettaa itseohjautuvuuden tavoitteeksi, jota kohti pitäisi pyrkiä ja johon koulussa tulisi saada eväitä. Itseohjautuvuuden tavoitteen saavuttaminen edellyttää itsesäätelytaitojen tavoitteellista kehittämistä ja tässä opettaja on avainasemassa. Kyse on erittäin haastavasta asiasta! 

Suomessa on paljon hyviä kouluja ja maailman parhaisiin kuuluvia opettajia. On kehuttava esimerkiksi OpenDigi-kehittäjäyhteisöihin mukaan lähteneitä kouluja, jotka aktiivisesti ja tutkimusperustaisesti ovat lähteneet miettimään ja kokeilemaan mitä uusi opetussuunnitelma todellisuudessa tarkoittaa ja kuinka sitä parhaalla mahdollisella tavalla voi arjessa toteuttaa. Lapsen paras edellä, tietenkin! 

Muutos vaatii paljon työtä ja uuden oppimista. Valmiita toimintamalleja ei ole, vaan ne on yhteistyössä luotava. Tähän myös me OpenDigissä olemme pyrkineet kehittäessämme uudenlaista foorumia koulujen opettajien, opettajankouluttajien ja opettajaopiskelijoiden yhteiselle työskentelylle ja osaamisen kehittämiselle.

Laadukkaalle ja avoimelle vuoropuhelulle aiheen äärellä on tilaa. Tehdään kuitenkin taustatyöt hyvin, ennen kuin aletaan enemmän huutelemaan. Aloitetaan lukemalla OPS.