Opettajankouluttajat etäkahvilla

Työporukan etäkahvihuone käynnistyy iltapäivällä TEAMSissä. Mari ja Marja tulevat jutustelemaan kuulumisistaan kahvinjuonnin lomassa: 

Mari: Moi, mikä meininki? 

Marja: Mitäs tässä. Mä oon nyt käyttänyt tuota Zoom-ohjelmaa tapaamisten ja opetuksen järjestämiseen etäyhteydellä. Oon tykännyt siitä tosi paljon. Erityisesti se Breakout rooms -toiminto on kätevä. Musta on aika vaikeeta saada kunnolla keskustelua aikaan, jos on paljon osallistujia siinä etäyhteydessä, mutta sitten, kun jakaa porukan pienempiin ryhmiin Breakout rooms -toiminnon avulla, niin keskustelua syntyy ihan eri tavalla. Opiskelijat ovat usein myös omilla kasvoillaan näissä pienryhmäkeskusteluissa ja heistä on kiva nähdä toisiaan. Itsekin pystyy piipahtamaan kuuntelemassa pienryhmien juttuja, mutta oma osallistuminen keskusteluun ei musta oo niin luontevaa kuin lähiopetuksessa. Kun lähiopetuksessa kaikki on samassa tilassa, kuulee aina sivukorvalla, jos opiskelijoita mietityttää joku juttu ja siihen on sitten helppo tarttua.   

Mari: Samaa mieltä Zoomista! Monenlaista alustaa on koko ajan käytössä mutta ryhmäkeskusteluihin Zoom on tosiaan osoittautunut näppäräksi välineeksi. Miten sulla laitteet on muuten pelittäneet? 

Marja: Ei oo onneks tullut vastaan mitään suurempia ongelmia, mitä nyt välillä yhteydet katkeilevat ja ääni pätkii. Yksi opiskelija tosin valitti, että kaikki opettajat on nyt niin kiinnostuneita näistä uusista ohjelmista, että aikaa kuluu kaikkien toimintojen kummasteluun :blush: Mites sulla on mennyt? 

Mari: Pahimmilta etämokilta on täälläkin vielä vältytty. Itse luulin kolme ensimmäistä viikkoa, että kaikki mikä on jaettu Zoomissa näytöllä, näkyy myös opiskelijoille. Osa ohjelman hallintaan liittyvistä palkeista näkyykin vain opettajille. Ilmankos opiskelijat eivät aina tienneet, millä ryhmistä kulloinkin oli oman ryhmätyön esittelyvuoro, vaikka ryhmäjako ja ryhmien numerot mukamas näkyivät selkeästi näytön oikeassa laidassa :blush:. Enkä vielä ole pahemmin vilauttanut, toisin kuin kuulemma kollegan totaalialaston puoliso…ei onneksi opiskelijoiden aikana vaan työpalaverissa. 

Marja: On tässä ainakin oppinut kaikkea uutta, johon ei olis varmaan ilman tätä tilannetta tullut tartuttua :blush: Tosin tuo perinteinen puhelinkin on saanut uuden elämän. Ennen ei paljon tullut soiteltua, mutta nyt, kun ei voi nähdä kollegoja, on tullut puhelintakin käytettyä. Puhelussa saa nopeasti asiat selviksi varsinkin, jos on kyseessä monimutkaisemmat jutut, kuten opiskelijoiden opintosuoritusten epäselvyydet tai neuvottelua vaativat asiat. Sähköpostiakin tuli kyllä aluksi aika paljon. 

Mari: Totta, ja postia on tosiaan tullut hillitön määrä. Erityisesti huomaa, että vanhoja rästitöitä valmistuu nyt hurjaa vauhtia – jotain hyvää siis tästä tilanteesta! Mutta aika paljon tulee siis lukemista kaiken muun työn oheen.  

Marja: Koen, että paljon yritetään tehdä opiskelijoiden eteen. Olen esimerkiksi etsinyt aiemmin antamiini tehtäviin sellaisia netistä löytyviä lähteitä, joilla opiskelijat vois korvata kirjat. Niitä kun on nyt aika vaikea saada käsiinsä, kun yliopiston kirjastossa on rajatut palvelut. 

Mari: Sama havainto, aika paljon on tehty työtä tämän asian eteen. On kuitenkin ollut kiva huomata, millaisia uusia väyliä on avautunut. Luokanopettajaopiskelijoiden piti yhdelle kurssille lukea lasten- tai nuortenkirja, eivätkä kaikki ehtineet hankkia sitä ennen etäopiskeluun siirtymistä. Onneksi monet e- ja äänikirjapalvelut tarjoavat ilmaista kokeiluaikaa. Osa opiskelijoista on tarttunut tähän mahdollisuuteen ja ovat aika tavalla itsekin innostuneet kirjallisuuden lukemiseen. 

Marja: Kiva kuulla, että tilanne on poikinut jotain hyvääkin. Mites sulla siellä kotona on tää etätyöskentely sujunut? 

Mari: No on ollut aika helppoa, kun lapset ovat jo suht isoja ja omatoimisia. Etenkin aamupäivät kaikki neljä perheenjäsentä istutaan jokainen omilla laitteilla. Mun on pitänyt opetus- ja palaverirauhaa saadakseni valloittaa kuopuksen huone. Sieltä sitten esittelen iloisesti opiskelijoille  Pokemon- ja Harry Potter -julisteita. Huoneessa on tosin ollut väkeä yli sallitun määrän mutta ei raaski hajottaa kiinteää pehmoeläinperhettä. 

Marja: Mulla tilanne eroaa siinä, että meidän lapsi on ollut vielä päiväkodissa. Uusi tilanne tuotti ainakin näin aluksi niin paljon uutta työtä, että tuntui liian haastavalta tehdä sitä pienen lapsen kanssa. Ihailen niitä, jotka siihen on pystyneet! Työergonomia ei oo kaikista parhain. Mun tulee aika paljon istuttua tuossa keittiön pöydän ääressä. Sitten jos on esimerkiksi joku kokous, niin siirryn vierasmakuuhuoneen sängylle. Se tekee välillä hyvää, sillä meidän keittiön tuolit on tuollaiset kovat puiset, niin peppuhan niissä puutuu, kun koko päivän istuu :blush: . Täytyy jatkaa hommia, mulla alkaa kohta kahden kanditutkielmaa tekevän ohjaus etänä. 

Mari: Mä voisin teleportata sulle täältä pari pehmoelukkaa penkille, tai no, taitaa teillä olla omastakin takaa… Jep, palaveri kutsuu myös. Huomiseen! 

Marja: Huomiseen!

Kirjoittajina
Mari Hankala ja Marja Mäensivu, Jyväskylän OKL.

Tiimiopetuksen etäarkea

Tärkeimpänä asiana etäopetuksessa koen turvallisuuden tunteen ja rutiinin luomisen.  Loimme työparini Tiina Tähtikarin kanssa 3. luokan oppilaille päiväohjelman. Sama ohjelmarunko on voimassa jokaisena etäkoulupäivänä. Tämä luo turvaa ja rutiinia.

Joka päivä kirjoitetaan aamulla pieni pätkä päiväkirjaa erillisen ohjeen mukaan. Lisäksi on pieni päivän pulma. Kello 9.00 annamme päivän tehtävistä 1-2 kappaletta. Kello 10.00 meillä on oppitunti Zoomin kautta matematiikasta, äidinkielestä tai englannista. Zoom-tunnin jälkeen annamme vielä tehtävän – yleensä taito- ja taideaineesta.  Kello 12.00 meillä on nk. virtuaalitreffit, jolloin oppilaat tekevät Kahoot!-visan, Forms-kyselyn tai etäkokeen. Tällä kokoamme päivän aikana opittua.

Päivittäin palautetaan vain 1-2 tehtävää opeille. Opetuksessa käytämme vaihtelevasti videoita, kirjaa, bingeliä. Kaikki entuudestaan tuttuja juttuja. Wilma on virallinen tiedotuskanava. Whatsapp toimii rinnalla. Me opettajat olemme tavoitettavissa aamusta iltapäivään asti. Varsinaisia läksyjä ei tule. Jaottelemme aineita niin, ettei kuormitusta tule oppilaalle tai kodille liikaa. Koulusta on tarvittaessa saanut iPadin kotiin lainaan (meillä omat päätelaitteet oppilailla 4. lk alkaen).

Pystymme jatkossa kyllä kuromaan kiinni niitä pieniä aukkoja, joita etäopetuksen aikana saattaa jäädä. Tärkeämpää on luoda pystyvyyden, onnistumisen ja turvallisuuden kokemuksia sekä pitää kiinni päivärytmistä.

Etäterveisin
Minna Suominen 

Koulunkäynninohjaajan etäarkea

Toimin koulunkäynninohjaajana yläkoulun erityisentuen luokassa. Meillä on n. 20 oppilasta luokilla 7. – 9, kaksi opettajaa ja kaksi ohjaaja. Haasteet ovat käytöshäiriöistä aina oppimisen eri haasteisiin joten porukkamme on varsin kirjava ja haasteet sen mukaiset. Onnekseni saan tehdä työtäni etänä. Olen fyysisesti koululla nenä kiinni tietokoneessa ja kännykässä. Yhteydenpito oppilaisiin tapahtuu pääsääntöisesti teamsin ja whatsappin ryhmien kautta. Menemme oppilaiden kanssa normaalin lukujärjestyksen mukaan ja tunnit on omilla paikoillaan 8-15 välisenä aikana.

Aamulla ensimmäisen tunnin alkaessa pyydämme oppilaita kuittaamaan ryhmiin että ovat paikalla. Ohjeet tulevat wilmaan jokaisen tunnin kohdalle. Opettajien kanssa sovimme esim. matematiikassa, ketkä oppilaista otan hoteisiini ja olen heidän kanssaan yhteyksissä: Käymme yhdessä tehtäviä läpi ja oppilaat palauttavat ne minulle kuvina, jotka sitten tarkistan. Samalla on helppo vaihtaa kuulumisia ja tuntemuksia.

Tämä työnjako on toiminut erinomaisesti. Meillä on vain muutama oppilas joihin on vaikea saada kontakti. Monesti he reagoivat soittoihin ja viesteihin vasta iltapäivällä. Heidän kanssaan tehdään hitaammalla aikataululla töitä, johtuen sekaisin menneestä unirytmistä. Normaaleissa olosuhteissa työni on erilaista. Olen muutamalle oppilaalle se lähiaikuinen koululla, johon he tukeutuvat vaikeina aikoina. Näiden oppilaiden kanssa olen joutunut keksimään uusia keinoja kommunikoida. Puhelimitse kun on helppo olla vastaamatta puheluun tai viestiin.

Jatkuva tiukka yhteydenpito on antanut oppilaille mielestäni osoituksen siitä, että emme jätä heitä oman onnensa nojaan tässä tilanteessa vaan päinvastoin, olemme enemmän käytettävissä yksilöohjaukseen kuin ennen. Koen että olen saanut antaa oman panokseni tähän poikkeukselliseen tilanteeseen. Olemme opettajien kanssa vahva ja tiivis tiimi ja uskon että selviämme tästä yhdessä.

Terveisin
Tuija Raitanen  
Koulunkäynninohjaaja, Lahden kaupunki

Kontturin perheen etäpäivä

Olemme tavallisen epätavallinen perhe Oulussa, jossa arkea jakaa kaksi vanhempaa (Heikki ja Anne), kaksi kolmasluokkalaista koululaista (Reko ja Aava) sekä yksi kirjoitukset juuri päättänyt lukiolainen (joka lataa akkujaan nukkumalla puolille päivin. Kirjoitusurakka vei ilmeisesti voimat 😊).

Aamurutiinit

Pi-pi-pi… herätyskello vaatii silmien aukaisua jokapäiväiseen tapaansa kello 6.30. Ylös päästään puolituntia myöhemmin eli lasten tavalliseen kouluaamun herätysaikaa. Poikkeustilanne korostaa totuttujen rutiinien ylläpitämisen merkitystä. Aamupalan, lastenohjelmien ja hamppipesujen jälkeen teemme ”koulumatkan”, joka tarkoittaa käytännössä yhteistä kävelylenkkiä ennen etätöiden aloittamista.

Päivän suunnittelu

Wilma, Teams, Qridi , aikuisten kalenterit… Kaikki nämä tarvitaan keittiön pöydän äärelle, kun alkaa yhteinen päivän suunnitteluhetki. Alla kuvattuun keskusteluun meni noin 15 minuuttia ja se selkiytti meidän kaikkien päivää. Tietsikka-aika saatiin riittämään ja vähennettyä ylimääräisiä kysymyksiä. Keskustelun ohessa mietittiin sekin, keneltä voi päivän eri vaiheissa kysyä apua. Tältä näyttivät Aavan viime viikon to/pe suunnitelmat. Uusimmassa suunnittelupohjassa on nyt rastin paikka myös tehtävien tarkastamiselle. Lataa tästä uusin viikkopohja omaan käyttöösi.

”Ai sinulla on matikassa Ville-tehtäviä. Tarvitset siis tietokonetta… Äidillä on videopalaveri kymmeneen saakka. Merkkaa matikka sitten tuohon happihyppelyn ja lounaan jälkeen… Joo just siihen 11-12 välille. Voidaan olla molemmat silloin työhuoneessa.”

”Onko teillä jotain, mitä voisitte tehdä yhdessä? Hei mutta Rekolla on musiikissa kuvantekohommia ja Aavakin on kuvistyö vielä vaiheessa. Aloittaisitteko niillä, niin selvittäisiin yhdellä keittiön pöydän siivouksella”, iskä ehdottaa toiveikkaana.

”Mulla on matikassa semmosia tehtäviä, jotka ois kiva tehdä parin kanssa”, Aava hoksaa.

”Laitappa Min…. viesti, jos voisitte yhdessä tehdä niitä. Sopikaa aika ja ottakaa vaikka Whatsup-puhelu. Moneltako olisi hyvä aika”, Iskä ehdottaa. Suunnittelu jatkuu, kunnes päivän tehtävät ovat löytäneet paikkansa.

Ja sitten aletaan töihin…

9-10

Lapset työn touhussa, kunhan välineet saatiin esille. Perheen äiti sulkeutui työhuoneeseen videoneuvotteluun ja isä vastailee olohuoneessa sähköposteihin.

10-11

Naapurin lapset hakivat Aavan ja Rekon pidennetylle välitunnille. Kaunis auringonpaiste piti lapset ulkoleikeissä mukavan pitkään ja lounas ehti jo jäähtyäkin. Etäkoululounas on herättänyt paljon valtakunnallistakin keskustelua. Meillä se oli tällä kertaa kotikokkien valmistamana vielä tavallistakin herkullisempi.

11.30-12.30

Etätyötä ja etäkoulua kodin etätyökeskuksessa.. Yksi perheen viidestä lapsesta muutti sopivasti helmikuussa omilleen asumaan ja makuuhuone muuttui etäkoulun aloitusviikonloppuna työhuoneeksi.

A person standing in front of a television

Description automatically generated

Samaan aikaan toisaalla…. Aava jatkaa suunnitelman mukaan keittiössä matikan tehtäviä luokkakaverinsa kanssa – etänä tietysti. Iskä naputteli keittiön ruokapöydän ääressä omia töitään (välillä huomauttaen tyttöjä pysymään matikan asioissa. Luokkakaverin kanssa juttelua taisi kaivata kumpikin tyttö 😊.

Loppuaika kului lapsilla lukiessa ja nahistessa. Kello 14 lasten päivä päättyy naapurin kavereiden kanssa sovittuun ulkoiluun. Pojat häipyvät Pokemon-jahtiin ja tytöt jatkavat Laivapuistossa aamulla kesken jäänyttä leikkiään. Heikki ja Anne huokaisevat koulupäivän loppumisen kunniaksi ja nauttivat taloon laskeutuneesta työrauhasta. Nyt on aika tehdä keskittymistä vaativat työt.

Tunnustus

Rehellisyyden nimissä on pakko tunnustaa tämän etätyöläis-kotiopettaja-isä-aviomiesroolin olevan raskas. Riittämättömyys painaa varmasti jokaista kotona lasten kanssa töitä tekevää. Olen kuitenkin käytännössä huomannut, että ainakin meillä tämä rutiineista kiinni pitäminen ja joka-aamuinen yhteinen suunnitteluhetki ovat selkiyttäneet ja rauhoittaneet päivän kulkua.

Arkitodellisuutta on kuitenkin se, että suunnitelmat elävät välillä omaa elämäänsä ja välillä äänenpaine nousee sekä lapsilla että aikuisilla. Lapsetkin ovat keskenään kovin erilaisia. Toinen toimii mielellään lähes koko päivän itsenäisesti toisen toivoessa enemmän vahvistusta ja seuraa omaan työskentelyynsä.  Läsnäoloa ja organisointiapua etäopetuksessa olevat lapset tarvitsevat, vaikka heillä olisi koulussa varsinainen superetäopettaja.

Ensimmäiset päivät sai kyllä aikuisena olla aika napakka päivän suunnittelun sisäänajossa. Muutaman päivän harjoittelun jälkeen homma alkaa jo sujua paremmin. Jopa tämän jutun kirjoittaminen onnistui yhden työpäivän aikana 😊.