Opettajankouluttajat etäkahvilla

Työporukan etäkahvihuone käynnistyy iltapäivällä TEAMSissä. Mari ja Marja tulevat jutustelemaan kuulumisistaan kahvinjuonnin lomassa: 

Mari: Moi, mikä meininki? 

Marja: Mitäs tässä. Mä oon nyt käyttänyt tuota Zoom-ohjelmaa tapaamisten ja opetuksen järjestämiseen etäyhteydellä. Oon tykännyt siitä tosi paljon. Erityisesti se Breakout rooms -toiminto on kätevä. Musta on aika vaikeeta saada kunnolla keskustelua aikaan, jos on paljon osallistujia siinä etäyhteydessä, mutta sitten, kun jakaa porukan pienempiin ryhmiin Breakout rooms -toiminnon avulla, niin keskustelua syntyy ihan eri tavalla. Opiskelijat ovat usein myös omilla kasvoillaan näissä pienryhmäkeskusteluissa ja heistä on kiva nähdä toisiaan. Itsekin pystyy piipahtamaan kuuntelemassa pienryhmien juttuja, mutta oma osallistuminen keskusteluun ei musta oo niin luontevaa kuin lähiopetuksessa. Kun lähiopetuksessa kaikki on samassa tilassa, kuulee aina sivukorvalla, jos opiskelijoita mietityttää joku juttu ja siihen on sitten helppo tarttua.   

Mari: Samaa mieltä Zoomista! Monenlaista alustaa on koko ajan käytössä mutta ryhmäkeskusteluihin Zoom on tosiaan osoittautunut näppäräksi välineeksi. Miten sulla laitteet on muuten pelittäneet? 

Marja: Ei oo onneks tullut vastaan mitään suurempia ongelmia, mitä nyt välillä yhteydet katkeilevat ja ääni pätkii. Yksi opiskelija tosin valitti, että kaikki opettajat on nyt niin kiinnostuneita näistä uusista ohjelmista, että aikaa kuluu kaikkien toimintojen kummasteluun :blush: Mites sulla on mennyt? 

Mari: Pahimmilta etämokilta on täälläkin vielä vältytty. Itse luulin kolme ensimmäistä viikkoa, että kaikki mikä on jaettu Zoomissa näytöllä, näkyy myös opiskelijoille. Osa ohjelman hallintaan liittyvistä palkeista näkyykin vain opettajille. Ilmankos opiskelijat eivät aina tienneet, millä ryhmistä kulloinkin oli oman ryhmätyön esittelyvuoro, vaikka ryhmäjako ja ryhmien numerot mukamas näkyivät selkeästi näytön oikeassa laidassa :blush:. Enkä vielä ole pahemmin vilauttanut, toisin kuin kuulemma kollegan totaalialaston puoliso…ei onneksi opiskelijoiden aikana vaan työpalaverissa. 

Marja: On tässä ainakin oppinut kaikkea uutta, johon ei olis varmaan ilman tätä tilannetta tullut tartuttua :blush: Tosin tuo perinteinen puhelinkin on saanut uuden elämän. Ennen ei paljon tullut soiteltua, mutta nyt, kun ei voi nähdä kollegoja, on tullut puhelintakin käytettyä. Puhelussa saa nopeasti asiat selviksi varsinkin, jos on kyseessä monimutkaisemmat jutut, kuten opiskelijoiden opintosuoritusten epäselvyydet tai neuvottelua vaativat asiat. Sähköpostiakin tuli kyllä aluksi aika paljon. 

Mari: Totta, ja postia on tosiaan tullut hillitön määrä. Erityisesti huomaa, että vanhoja rästitöitä valmistuu nyt hurjaa vauhtia – jotain hyvää siis tästä tilanteesta! Mutta aika paljon tulee siis lukemista kaiken muun työn oheen.  

Marja: Koen, että paljon yritetään tehdä opiskelijoiden eteen. Olen esimerkiksi etsinyt aiemmin antamiini tehtäviin sellaisia netistä löytyviä lähteitä, joilla opiskelijat vois korvata kirjat. Niitä kun on nyt aika vaikea saada käsiinsä, kun yliopiston kirjastossa on rajatut palvelut. 

Mari: Sama havainto, aika paljon on tehty työtä tämän asian eteen. On kuitenkin ollut kiva huomata, millaisia uusia väyliä on avautunut. Luokanopettajaopiskelijoiden piti yhdelle kurssille lukea lasten- tai nuortenkirja, eivätkä kaikki ehtineet hankkia sitä ennen etäopiskeluun siirtymistä. Onneksi monet e- ja äänikirjapalvelut tarjoavat ilmaista kokeiluaikaa. Osa opiskelijoista on tarttunut tähän mahdollisuuteen ja ovat aika tavalla itsekin innostuneet kirjallisuuden lukemiseen. 

Marja: Kiva kuulla, että tilanne on poikinut jotain hyvääkin. Mites sulla siellä kotona on tää etätyöskentely sujunut? 

Mari: No on ollut aika helppoa, kun lapset ovat jo suht isoja ja omatoimisia. Etenkin aamupäivät kaikki neljä perheenjäsentä istutaan jokainen omilla laitteilla. Mun on pitänyt opetus- ja palaverirauhaa saadakseni valloittaa kuopuksen huone. Sieltä sitten esittelen iloisesti opiskelijoille  Pokemon- ja Harry Potter -julisteita. Huoneessa on tosin ollut väkeä yli sallitun määrän mutta ei raaski hajottaa kiinteää pehmoeläinperhettä. 

Marja: Mulla tilanne eroaa siinä, että meidän lapsi on ollut vielä päiväkodissa. Uusi tilanne tuotti ainakin näin aluksi niin paljon uutta työtä, että tuntui liian haastavalta tehdä sitä pienen lapsen kanssa. Ihailen niitä, jotka siihen on pystyneet! Työergonomia ei oo kaikista parhain. Mun tulee aika paljon istuttua tuossa keittiön pöydän ääressä. Sitten jos on esimerkiksi joku kokous, niin siirryn vierasmakuuhuoneen sängylle. Se tekee välillä hyvää, sillä meidän keittiön tuolit on tuollaiset kovat puiset, niin peppuhan niissä puutuu, kun koko päivän istuu :blush: . Täytyy jatkaa hommia, mulla alkaa kohta kahden kanditutkielmaa tekevän ohjaus etänä. 

Mari: Mä voisin teleportata sulle täältä pari pehmoelukkaa penkille, tai no, taitaa teillä olla omastakin takaa… Jep, palaveri kutsuu myös. Huomiseen! 

Marja: Huomiseen!

Kirjoittajina
Mari Hankala ja Marja Mäensivu, Jyväskylän OKL.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s