Etäopettajan päiväkirja

Taustaa

Olen luokanopettaja ja digitutor, ikää pian viisikymmentä. Teknologia on ollut kiinteänä osana opetustani mukana vuodesta 2014, jolloin silloiset oppilaani saivat käyttöönsä henkilökohtaiset iPadit. Nyt nuo jo iäkkäät, mutta yhä toimivat iPadit ovat koulumme oppilaiden yhteiskäytössä. Vielä siis ei kunnassamme ole oppilailla henkilökohtaisia laitteita. Ehkä tämän koronakokemuksen jälkeen otamme askeleen kohti tuota ratkaisua. Nyt pärjäämme näin.

Ennen koronaa

Nykyisen luokkani kanssa iPadit ja läppärit ovat olleet opetuksessani käytössä noin neljänneksen viikon oppitunneista. Musiikin ja matematiikan opetuksessa olen pitänyt yllä blogisivustoa parin vuoden ajan. Ne sisältävät opetusvideoita, kuvia ja tiivistelmätekstejä oppisisällöistä. Musiikissa käytämme sivustoa paljonkin bändisoittotunneilla, joilla videoklipit toimivat ikään kuin apuopettajina. Matematiikassa olen tarpeen vaatiessa kuvaillut blogisivustolle tukimateriaalia.

Kun koulun ovet sulkeutuivat

Tiistaina 16.3. 2020 Kouluun tuli enää noin kolmannes oppilaista. Kokeilimme luokassa erilaisia vaihtoehtoja keskiviikkona virallisesti alkavaan etäopetukseen. Koulusta sai ottaa koneen lainaksi. Päivystimme toisen TVT-opettajan kanssa koulun aulassa jakelemassa läppäreitä ja iPadeja kuittausta vastaan. Pari oppilastani sai vanhemmiltaan luvan lähteä ruokailun jälkeen kotiin, sehän oli kuitenkin ollut pääministerin kehotus. He jäivät kuitenkin vielä koneille tekemään hetkeksi ViLLE-tehtäviä päivystyspisteen viereen, kuin viivytellen vielä hetken… Seuraavina päivinä tulemme näkemään toisiamme vain videoyhteyden välityksellä.

Etäopettajan työpiste kotona. Paditelinettä käytän opetusvideoiden kuvaamiseen.

Keskiviikkona 17.3.2020 Saimme onnistuneesti lähes kaikki luokan oppilaat videoyhteyteen ja pystyin ohjeistamaan ja selventämään Wilman kotitehtäviin annettuja tehtäviä. En ole tyytyväinen tähän wilmaratkaisuun. Hyvä puoli on siinä, että vanhemmatkin näkevät mitä on tehtävänä, mutta ei  pieneen lomakeruutuun kovin kattavaa ohjeistusta voi antaa. Eivätkä linkit toimi siinä. Tarvitaan aina erillinen wilmaviesti, jossa päivän ohjeet ovat kattavammin ja linkit toimivat. Sen hyvänä puolena on, että voi seurata ketkä ovat lukeneet viestin ja tiedän siksi monen opettajan käyttävän menetelmää. Vaikka minua hieman huvittaa se, että Wilmaa käytetään myös tehtävien palautukseen, olen hyvilläni, että liikenne on siinä silti kaksisuuntainen. Muutenhan opettaja olisi vain tehtävien jakaja. Ja sekin on näin yllättävässä tilanteessa aluksi ihan hyväksyttävää.

Digitutoreilla on koulussa myös toinen työnkuva ja siksi olen koko loppuviikon koululla, sillä uskon ja myös toivon monien kaipaavan teknistä tukea. Ja kuten niin usein aiemminkin, hyödyn itsekin opettajien kysymyksistä. Kun keksimme yhdessä ratkaisun, saan uuden näkökulman omaankin opetukseeni. Yhteistyössä on voimaa! Pohdimme kuumeisesti opetuksen videointia, etäyhteyteen parhaita välineitä, linkkien jakamista ja nyt viimein on useimpien meistä pakko perehtyä paremmin Teamsiin, vaikka pahoin pelkään, että se tulee olemaan ruuhkautunut suuren käyttäjämäärän vuoksi.

Taistele tai pakene

Torstaisin lukujärjestyksessäni on vain kolme tuntia opetusta. Tästä työpäivästä tulee kuitenkin yli kahdeksantuntinen, sillä nyt kaikki ohjeistus pitää kirjoittaa, kuvittaa, videoida ja miettiä myös, miten kontrolloin, että oppilaat ovat ymmärtäneet tehtävät tai opittavat asiat. Normaalisti sen näkee, kun kiertelee luokassa katsomassa miten esimerkiksi tehtävien tekeminen sujuu. Peruskoulun ydin, yhdessä pohtiminen ja oppilaiden luontainen toistensa auttaminen ovat poissa. Oma liikkuminenkin muuten unohtui aluksi tyystin, vaikka oppilaille tuli jaettua liikuntaohjeita. Onneksi sain lainaksi Fridan, joka varmistaa, että liikun itsekin.

Frida pelastaa etätyöpisteelleen jämähtäneen opettajan vaatimalla säännöllistä liikuntaa.

Joku muu kuin opettaja saattaa naurahtaa, kun mainitsen kahdeksantuntisen työpäivän, joka nyt oli muuten viikon lyhyin. Kerron faktan: oppituntien ja niiden suunnittelun lisäksi opettaja kantaa myös vapaa-ajalla mukanaan huolta oppilaiden oppimisesta. Iltatoimissa monen opettajan on keksittävä kaikenlaisia vippaskonsteja, ettei alkaisi pohdiskella koulujuttuja. Kun aamulla herää tuntia ennen kellonsoittoa, alkavat mielessä velloa ajatukset sen ja sen oppimisvaikeuksista ja tai ideoita matemaattisesti taitavien eriyttämiskeinoista turhautumisen estämiseksi. Yleensä tähän aikaan keväästä alkavat myös todistuksen arvioinnit pyöriä mielessä, eivätkä nämä asiat jätä rauhaan ennen juhannusta.

Tässä yllättävässä etäopetusepisodissa nukkumishaasteita voi lisätä aivotutkija Minna Huotilaisen (2018) kuvailema ”Taistele tai pakene”-tila, joka on aivojemme tapa reagoida uhkaan. Se on kehittynyt metsästäjä-keräilijä-ihmisen aivoissa vuosituhansien ajan ja siitä onkin hyötyä hätätilanteissa. Mutta jos tila jatkuu pitkään, on vaarana, että työntekijän työkyky heikentyy ja stressitila pitkittyy. Aivoille tärkeä liikkuminen helposti vähenee pitkittyneessä stressitilassa, mikä vain pahentaa tilannetta.

Kun toimintamalli alkaa lopulta hahmottua

Perjantai 27.3.2020 Mitä oppilaat ovat oppineet kuluneen viikon aikana? Kyselyyni he vastasivat yksimielisesti, että ollaan opittu paljon Teamsin käyttöä! Samaa mieltä, vaikka opettajan mielestä opittu on paljon muutakin. Jokainen päivä on vielä ollut hieman erilainen rytmiltään, kun on etsitty toimivinta toimintatapaa. Moni muu on varmasti saanut nopeammin homman sujuvasti toimimaan ja alan kaivata rutiineja, jotta työ ei olisi koko ajan mielessä.

Ensimmäinen kokonainen viikko etäopetusta on takana ja olen erityisen ylpeä suomalaisten opettajien innosta jakaa ideoitaan somessa ja vaikka missä. Lehtien kirjoittelukin eri osallisten näkökulmasta on hieman ohjannut ajatuksiani, mutta en ota niitä liian tosissaan. Rivien välistä, ja joskus onneksi otsikoistakin, löytyy usein se tärkein sanoma: inhimillisyys on tärkeintä ja kaikki ääritoiminta on sysättävä syrjään. Sopivasti ja yksi uusi asia kerrallaan.

Askel kerrallaan ja rauhallisesti edeten.

Arvioinnista

Viikon päätteksi sain pidettyä ensimmäisen sähköisen Forms-kokeen ja siitä saatujen  tulosten perusteella pidin muutaman etätukiopetuksen yksi oppilas kerrallaan. Tähän riitti, että meillä molemmilla oli koe esillä ja puhelinyhteys. Oppilas laski ääneen ja ohjailin tarvittaessa ja pyysin vaikka katsomaan vihjettä kirjan opetuslaatikosta. Huomasin, että tämä toimii paremmin kuin normaalissa luokkatilanteessa. Ei paineita vieressä istuvista luokkatovereista ja saa luvalla laskea ääneen. Nyt toivoisinkin, että opettajat ryhtyisivät jakamaan tekemiään sähköisiä kokeita ainakin tuttujen kesken, jotta emme kaikki puurtaisi iltamyöhään niitä jokaiseen oppiaineeseen. Vaihtokauppa on se mikä kannattaa! 

Olen keskustellut muutamien kollegojen kanssa tulevan kevään arvioinnista ja kyllä jokaisen kanssa olemme tulleet samaan johtopäätökseen. Tämä on erinomaista aikaa formatiivisen arvioinnin kehittämiselle, mutta luotettavan summatiivisen kokeen järjestäminen lienee vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Oppilailla on kotona käytössään melkoinen arsenaali tukimateriaalia ja valitettavan moni on kuulemani mukaan jo langennut etätehtävissään “copypaste”-menetelmäänkin.

Mitä voisi käyttää summatiivisessa arvioinnissa?

Tutkielmat ja esitelmät on ennenkin tehty ainakin osittain kotona, joten ne voisi hyvinkin kelpuuttaa arvioitavaksi materiaaliksi. Samoin suulliset esitykset videoyhteyden avustuksella esimerkiksi kielten opiskelussa. ViLLEssä on mahdollista tehdä tehtävistä tenttikierros, jossa tehtävien järjestystä voi sekoittaa ja kun pitää pieniä tenttejä formatiivisina, voi väliin ”sujauttaa” summatiivisen kokeenkin, jos ehdottomasti tällaista informaatiota tarvitsee.

Oppimisanalytiikan arvo nousee tällaisessa tilanteessa merkittävästi. Käyttämäni sähköiset oppimisalustat ViLLE ja Studeo antavat oppilaille välitöntä palautetta. Lisäksi opettaja, varsinkin Studeossa, arvioi itse oppilaiden vastauksia melko paljon. Jokaisesta tehtävästä kertyy arvokasta tietoa formatiiviseen ja summatiiviseen arviointiin pitkältä ajalta.  Vastaavia sähköisiä oppimisympäristöjä on myös monilla suomalaisilla kustantajilla ja nyt niitä on tarjottu jopa ilmaiseksi käyttöön.

Kohti etäarjen rutiineja

Emme tee aina oikeita valintoja ja saatamme haaskata paljonkin aikaa, jos tehtäviä on monissa paikoissa ja niitä annetaankin usessa eri paikassa. Aika pian ryhdyin antamaan tehtäviä jaetussa asiakirjassa, ja nyt Wilma on muuta viestintää, kuten positiivisia palautteita varten. Kuvassa oleva jaettu asiakirja avautuu oppilaille ja vanhemmille tarkasteltavaksi ja siihen voin linkittää myös blogit ja videot. Lyhennetyllä bit.ly-linkillä se on helppo muistaa ja edellisen viikon tehtävätkin ovat samassa asiakirjassa luettavissa jälkeenpäin. Tässä siis yksi tapa, jolla säästää aikaa.

Toinen ajansäästön kohde on tehtävien palauttaminen. Kokeiltuna on jo monenmoista keinoa miten oppilaat palauttavat tehtäviä. Teams on uskoakseni pian useimmilla kunnassamme tehokkaasti käytössä, mutta siinäkin vaihtoehtoja on runsaasti ja kun varsinkin yläkouluissa oppilailla on useita opettajia, niin onpa heillä myös monenmoista tiimiäkin.

Viikon tehtävät päivittymässä jaetussa asiakirjassa, joka avautuu myös mobiililaitteilla.

Rima oikealle korkeudelle

Näen tärkeäksi tavoitteeksi, että saamme etäopetukseen riittävästi rutiinia, selkeyttä ja priorisointia siitä, mikä on nyt ensiarvoisen tärkeää. Ja on tärkeää yrittää tehdä parhaamme, ettei pahoja pudotuksia tule? Miten varmistamme, ettemme stressaa itseämme, oppilaita ja heidän kauttaan vanhempiakin liialla työmäärällä? Kunhan saamme ”Taistele tai pakene”-tilan pois päältä, vältämme pysyvän stressitilan, jota ruokkii jo ihan riittävästi koronauutisointi. Onneksi opetusministerimmekin tiedotti lauantaina 28.3. Helsingin Sanomissa, että nyt on aika laskea rimaa. Hyvä riman korkeus on sellainen, josta kaikki pääsevät yli pienellä tuella!

Lähteet ja linkit

Huotilainen, M. & Saarikivi, K. (2018). Aivot työssä. Otava

HS 28.3.2020 Politiikka/Koulut: Opetusministeri Li Andersson opettajille ja oppilaille: Nyt voi laskea hieman rimaa. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006455644.html

Matikkablogi: http://matikkamato.blogspot.com

ViLLE: Tenttikierroksen luominen: https://youtu.be/QmzbdsF7BzA

Ilmastoahdistuksesta toimintaan

“Tutkimuksen mukaan iso osa suomalaisista nuorista haluaa nähdä suomalaisten sanomalehtien ilmastouutisilta yhtä asiaa: konkretiaa.” (Savolainen,  2020.) Nuorten näkemyksiä selvitti Sanomalehtien liiton tilaama tutkimus, johon vastasi yli 700 nuorta. 13-18-vuotiaiden suurin huolenaihe on ilmastonmuutos ja ensimmäiseksi nuorilla nousee ensimmäiseksi halu tehdä asialle jotain. Toiseksi yleisin ilmastouutisia koskeva tunne on ahdistus.

Pelkkä uhkista puhuminen voi ahdistaa koululaista.  Aivotutkija Minna Huotilaisen (2019, 162) mukaan pelkoja voidaan vähentää toiminnan avulla. Kun lapsi saa konkreettisesti tehdä jotain asian hyväksi, hän taistelee samalla pelkoja ja uhkia vastaan. Onnistumisen kokemukset vaikkapa kierrättämisessä ja saasteettoman liikkumisen lisäämisessä tekevät lapsesta aktiivisen toimijan. Hän voi itse vaikuttaa ympäristöön ja saada toiminnallaan esimerkiksi omaa lähipiiriään mukaan.

T.3 Mitkä ovat ympäristön kannalta hyviä ja mitkä huonoja asioita?

Opendigissä yhtenä tärkeänä tavoitteena on kehittää opettajien taitoa tukea oppilaiden ja opettajaopiskelijoiden aktiivista oppimista. Elsi Ahosen (2018, 62) mukaan opiskelija vahvistaa ammatillista motivaatiotaan ja suuntautuu syvällisemmin oppimiseen aktiiviselle oppimiselle optimaalisessa oppimisympäristössä. Keskeistä on erityisesti praktisen pedagogisen osaamisen kehittäminen, joka tavallisimmin on opetuksen järjestämistä oppilaille.

Oppilaiden aktiivinen rooli peruskoulussa näkyy usein vain ainesisältöisten oppituntien ulkopuolella, vaikka opettajat haluaisivat rakentaa aktiiviselle oppimiselle suotuisia oppimisympäristöjä (Ahonen 2018, 69).

OpenDigin opetuskokeilussa Raisiossa kolmasluokkalaiset oppilaat tutustuivat toiminnallisten tehtävien avulla keinoihin, joilla he voivat itse osallistua ympäristötekoihin.  

Tutustuttuaan Friisilän koulun toimintaympäristöön Turun yliopistossa luokanopettajiksi opiskelevat Henna Sundström ja Milla Koski kehittivät yhdessä Friisilän koulun opettajien kanssa toiminnallisen oppimiskokonaisuuden, jossa hyödynnettiin luontevasti myös teknologiaa osana oppimisprosessia.

TOIMINNALLISTA TIEDONHANKINTAA

Oppilaiden toimintaohjeet oli luettavissa Adobe Spark-esityksessä ja ensimmäisenä päivänä oppilaat tekivät pareittain tai pienryhmässä ilmastonmuutokseen liittyviä tehtäviä kiertopisteillä. Oppilaiden työskennellessä toimintapisteellä heitä kannustettiin ajattelemaan itse. Muistiinpanoja sai tehdä padilla tai kirjoittamalla vihkoon.

T.4 Hiilijalanjälki.

Seuraavana päivänä oppilaat alkoivat luoda keräämiensä tietojen avulla omaa portfoliota Adobe Spark-ohjelmalla. Kehittäjäyhteisön jokainen asiantuntija oli tarpeen, sillä kolmasluokkalaisille portfolion tekeminen uudessa sähköisessä oppimisympäristössä toi esille omat haasteensa. Opettajat tekivät siitä huolimatta yllättävänkin positiivisia havaintoja oppilaiden toiminnasta tässä opetuskokeilussa, jonka voisi sellaisenaan toteuttaa vielä kuudesluokkalaistenkin kanssa.

Toiminnalliset pisteet
1. Jätteiden lajittelu.  
2. Ilmastoteot.  3. Ekologisuus
4. Hiilijalanjälki.  5. Sähkön säästäminen
https://spark.adobe.com/page/ggQPfnitk1CWZ/

Lähdeviitteet

Ahonen, Elsi (2018). Miten ja mitä opettaja oppii? Aktiivinen oppiminen opettajan pedagogisen ajattelun osana ja rakentajana, Yliopistopaino Unigrafia, Helsinki 

Huotilainen, Minna (2019). Näin aivot oppivat. PS-kustannus

Savolainen, Anni (2020). “Greta Thunberg yksin ei riitä: Nuoret haluavat ilmastouutisilta enemmän.” Turun Sanomat 3.2.2020, Kotimaa, 6. https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/4846627/Greta+Thunberg+yksin+ei+riita+Nuoret+haluavat+ilmastouutisilta+enemman

PODCAST Oppimisanalytiikasta ja arvioinnista

Oppimisanalytiikka ja sen hyödyntäminen opetuksessa on viime aikoina herättänyt kiinnostusta ja huoltakin. Oppimisanalytiikan avulla voidaan melko nopeasti havaita oppimisvaikeuksia ja toisaalta oppimisesta jäävä digitaalinen jalanjälki huolettaa.

Einari Kurvinen

Päätimme tehdä aiheesta podcastin, johon saimme keskustelijoiksi asiaan paremmin perehtyneet asiantuntijat. Tohtorikoulutettava ja ViLLE-oppimisympäristön asiantuntija Einari Kurvinen ja Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen yliopisto-opettaja Jussi-Pekka Järvinen keskustelevat siitä, mikä arvo oppimisanalytiikalla on arvionnissa ja miten se kehittää arviointityötä käytännössä.

Jussi-Pekka Järvinen

https://soundcloud.com/turun-yliopisto/opendigi-arviointia-ja-oppimisanalytiikkaa-hyodyntava-opetus

00:00 Esittely
02:00 Mitä oppimisanalytiikka on?
03:30 Miten analytiikkaa voi hyödyntää oppimisprosesseissa?
07:30 Miten oppimisanalytiikan käyttöä voidaan perustella?
08:50 Miten analytiikkaa voi hyödyntää arvioinnissa?
13:00 Millaisia uhkia liittyy analytiikan käyttöön?
18:30 Millä kriteereillä sähköisiä oppimisympäristöjä kannattaa valita?
21:00 Hyödyntävätkö opettajat oppimisanalytiikkaa?
22:15 Lisääkö sähköisten työvälineiden käyttö opettajan työtä?
26:30 Mitä hyötyä analytiikasta on oppilaalle ja opiskelijalle?
29:00 Onko analytiikassa jotain mitä ei kannata näyttää oppijalle?
31:25 Miten houkutellaan opettajia käyttämään sähköisiä oppimisympäristöjä?
33:00 Millaisia esteitä kohdataan?
35:15 Mitä kehitettävää on analytiikkaa hyödyntävissä ympäristöissä?

OpenDigin kehittäjäyhteisö käytännön toimissa

Miksi kiistellä pitääkö koulun digitalisoitua? Oikea kysymys kuuluu, miten digitalisaatio toteutetaan, jotta se hyödyttäisi oppimista mahdollisimman paljon. (Tuominen & Hellström 2017, 96.)

Turun seudulla varsinainen kehittäjäyhteisöjen toiminta starttasi syyskuun lopussa Kickoffista. Opettajaopiskelijat yhdessä Liedon Ilmaristen koulun, Loukinaisten koulun ja Turun  Yli-Maarian koulun opettajien kanssa ovat työskennelleet monenlaisten haasteiden ja aiheiden parissa.

Toimintaympäristöihin tutustumisen jälkeen opettajien ehdottamia OPS:n sisältöjä ja toteutustapoja kehiteltiin yhdessä ja nyt ensimmäiset opetuskokeilut ovat jo päättyneet. Kokeiluista kerätään parhaillaan palautetta ja tulevassa arviointipalaverissa saamme lisää arvokasta tietoa toiminnan kehittämiseksi.

Kuva. Yhteiskehittämisen aiheet ja luokka-asteet OpenDigin yhteistyökouluilla Turun alueella.

Kehittäjäyhteisön digipedagogiset pohdinnat

  • Toimiiko teknologia aktiivisen oppimisen herättäjänä vai täydennetäänkö sen avulla jo opiskeltuja asioita?
  • Millä perusteella valitaan opetustuokioihin sopiva teknologia?
  • Löytyykö teknologian opetuskäytöstä tutkimusperusteista tietoa?
  • Onko kokeilulla itsellään arvoa? Saammeko myös epäonnistua?
  • Miten onnistutaan yhteisöllisessä työskentelyssä?
Matka Marsiin

Erilaiset ajattelun apuvälineet ja teknologiat välittävät oivaltavaa oppimista. Ilman ulkoisia apuvälineitä tapahtuu harvoin yhteisöllistä tiedon luomista. (Lonka 2015, 231.)

Esittelemme tässä yhtä toteutusmallia, josta opiskelijat vielä tekevät koosteen Opentuntiin.  Myös muita opetuskokeiluja löytyy pian Opentunnista opendigi-tägillä.

Kakkosluokka matkaa avaruuteen

Marsissa

Avaruus on aihe, jossa teknologian käyttö oppimisen tukena tuntuu pedagogisesti perustellulta. Avaruuden tutkimisessa on käytetty paljon huipputeknologiaa ja tähän aihepiiriin on saatavilla paljon digimateriaalia ja juuri senkin vuoksi yhteiskehittäminen on tärkeää. Työmäärä ei kerry kenellekään yksinään liian suureksi.

Oppimisen aktivointi

Kun aktivoidaan oppilaiden aiemmat tiedot ja kokemukset, uusi tieto tulee hänelle merkitykselliseksi. Oppimisen tavoitteiden tulee olla läpinäkyviä, ja ne on hyvä asettaa yhdessä. (Lonka, 2015, 226.)

Ensimmäisellä oppitunnilla videossa ”raketti” nousi koulun pihalta kohti avaruutta. Tämä autenttinen video oli kuvattu dronella, joka nousi 200 metrin korkeuteen. 

Oppimisen varsinainen aktivointi toteutettiin Flingan avulla. Oppilaat tekivät avaruusaiheesta kysymyksiä ja niitä kerättiin tämän verkkopohjaisen työkalun avulla. Flinga soveltuu osallistujia aktivoiviin menetelmiin ja yhteisölliseen tiedonrakentamiseen. Sitä voi käyttää tietokoneella, tabletilla ja kännykällä. Flingalle vaihtoehtoisia yhteisölliseen kehittelyyn sopivia sovelluksia ovat  Padlet– tai Post-it-Plus.

Opiskelua tutkijaryhmissä

Ongelmalähtöisen oppimisen menetelmässä ratkaisu ei ole itsetarkoitus, vaan ongelmat toimivat virikkeenä tiedon syvälliselle oppimiselle. Pieni ryhmä muodostaa “asiantuntijayhteisön”, jossa ratkaistaan ongelmia vuorovaikutuksessa toisten kanssa. (Lonka, 2015, 74.)

Maailmankaikkeus

Eetun opetuskeskustelussa havainnollistetaan kuinka käsittämättömän laaja universumi on ja tähtiäkin on lukematon määrä. Onpa hyvä, että tutkijaryhmillä on tukenaan avaruuspehmolelut.

Aurinkokunta

Kuuntelu ja keskustelu ovat aktivoineet ajattelua. Toiminnan ja tehtävien avulla nimet ja käsitteet jäävät vielä paremmin muistiin. Kynää ja paperia ei kannata teknologiahuumassa jättää huomiotta. Tiedonlähteenä edu.fi-nettisivusto, jonka avaruustehtävässä planeetat järjestettiin oikeille paikoilleen aurinkokunnassa.

Retkikunta liputtaa tutkimuskohteen

Kolmannessa pisteessä väritettiin tutkimusretkikunnalle yhteistyössä lippu ja otettiin kuva sen kanssa kirjastoon järjestetyllä
green screen-kuvauspisteellä. Tukijoukkojen kuvakokeilut olemmekin jo nähneet aiemmin tässä bloggauksessa.

Ensimmäisellä työpisteellä matkataan nyt virtuaalisesti aurinkokunnassa, universumin laidoilla ja syöksytään madonreikiin. Viiden euron pahviset vr-kotelot ja vanhat kännykät ovat hyötykäytössä elävöittämässä opiskeltua aihetta.

Teknologian avulla voidaan luoda oppimiselle konteksteja, jotka eivät olisi muuten mahdollisia. Tieto saa merkityksen, kun se liittyy johonkin todelliseen asiaan tai tapahtumaan. (Piispanen & Meriläinen 2016, 11.)

Ja lopuksi palataan vielä oppilaiden ensimmäisellä tunnilla tekemiin kysymyksiin Flingassa.  Kuvassa Seritan kanssa pohditaan ovatko planeetat kuumia ja kuinka kirkas kuu on avaruudessa.

Havaintoja ja pohdintaa

Havaintojen perusteella oppilaat olivat erittäin motivoituneita koko toiminnan ajan. Vaihtelevat työtavat toimivat johdonmukaisesti, eivätkä aiheuttaneet työrauhaongelmia. Tässä toteutusmallissa oppilaat työskentelivät kuudessa 2-3 oppilaan tutkijaryhmissä. Loppukeskustelussa oli vaikuttavaa seurata, miten haastavista käsitteistä 8-vuotiaat lapset puhuivat aivan luonnollisesti. Tämä malli on toteutettavissa myös vähemmällä teknologialla. Opettajien yhteistyön ja esimerkiksi oppilastutoroinnin avulla vastaava toiminta onnistuu ilman opettajaopiskelijoitakin. 

Mitä arvoa teknologia toi oppimiseen ja opetukseen?

  • Prosessi käynnistettiin sisäisten mallien aktivoinnilla
  • Teknologialla tuettu opetus on osa opetushallituksen suosittamaa kokeilukulttuuria
  • Suunnittelussa ja toiminnassa näkyi vahvasti yhteisöllinen työskentely ja aktiivinen oppiminen kaikilla toimijoilla

Viitteet

Lonka, K. (2015). Oivaltava oppiminen.

Piispanen, M. & Meriläinen, M. (2016). SAMR-malli oppimaiseman arkkitehtina.

Tuominen, S. &Hellström, M. (2017).  Koulukirja: Miksi koulun muuttaminen on maailman tärkein ja vaikein tehtävä?

#opendigislam: Arviointi oppimisen tukena

Perusopetuslain mukaan oppilaan arvioinnin tehtävänä on ohjata ja kannustaa opiskelua sekä kehittää oppilaan edellytyksiä itsearviointiin. Oppilaan oppimista, työskentelyä ja käyttäytymistä tulee arvioida monipuolisesti. Painopiste on oppimista edistävässä arvioinnissa. Arviointi on myös opettajien oman työn reflektoinnin väline. (Opetushallitus, 2016.)

Luokanopettajan työssä olen lukemattomia kertoja pohtinut miten kirjaamani arviot hyödyttävät oppilasta ja arvioinnista saamani tieto kehittänyt opetustani. Suullista kannustavaa palautetta annan päivittäin, mutta koen jatkuvan kirjallisen palautteen antamisen työlääksi. Miten arviointia voisi toteuttaa niin, ettei se teettäisi liikaa työtä ja miten voisin varmistua siitä, että arviointi kehittää oppilaan oppimisen taitoja? Lisää ymmärrystä uskomukselleni ja arviointiin liittyville kysymyksille olen hakenut lukemalla alan kirjallisuutta.
Tämä teksti on #opendigislam, kooste muutamista lainauksista ja ajatuksista, joita tutkijatohtori Najat Ouakrim-Soivion teos Oppimisen ja osaamisen arviointi (2016) sekä kasvatustieteen professori Päivi Atjosen teokset Hyvä, paha arviointi (2007) ja Kehittävä arviointi kasvatusalalla (2015) minussa herätti.

Hyvä, paha arviointi

Arviointi on arvon antamista. Sen avulla oppimisen tulisi helpottua, kun oppija avaa silmiään uudelle ja oikaisee virhekäsityksiään. Valitettavan usein arviointia pohditaan vasta opetusjakson tai opetussuunnitelman kehittämistyön loppuvaiheessa. (Atjonen 2007, 20.)

Arviointi ei ole kovin kannustavaa, jos sitä pelätään. Mitä voimme tarjota tilalle osaamisen mittaamiseksi, jos vähennämme kokeita? Onko opettajille tarjolla resursseja ja tarvittaessa ohjausta opetussuunnitelman edellyttämän monipuolisen arvioinnin toteuttamiseen?

Opettajilla on epätietoisuutta miten arviointia dokumentoidaan niin, että se palvelee parhaiten sekä oppilasta että opettajaa. Miten kerätään tietoa esimerkiksi arviointikeskustelujen pohjaksi? (Ouakrim-Soivio 2016, 55.)

Arvioinnin tulisi ohjata ja kannustaa oppilasta. Kannustamisen ja palautteen tulisi olla kuitenkin realistista. Numeroita korvataan sanallisilla palautteilla, kirjaimilla ja arviointikeskusteluilla. Tässä piilee vaara, että oppilaalle ja vanhemmille jää epärealistinen kuva osaamisen tasosta, sillä keskustelun sisältö voi unohtua nopeasti tai tärkeitä asioita jää kertomatta.

Uusi opetussunnitelma korostaa formatiivista arviointia, jonka tarkoitus on ohjata, kannustaa, motivoida ja ennustaa. Summatiivisella arvioinnilla todetaan kuinka hyvin annetut tavoitteet on saavutettu. Opiskelija voi kokea huonon arvosanan ristiriitaiseksi, jos häntä on kannustettu ja kehuttu oppimisprosessin aikana. (Ouakrim-Soivio 2016, 146.)

Kehittävä arviointi

Aika ajoin nousee esille keskustelu arvioinnista luopumisesta ja siinä taito- ja taideaineet mainitaan usein, koska niiden arviointi tuntuu erityisen vaikealta tai väärältä. Olisiko parempi muuttaa arviointitapaa luopumisen sijaan?

Itsearviointi on tärkeä osa kehittävää arviointia. Osallistamalla kavennamme myös perinteistä arvioijan ja arvioitavan välistä kuilua. Kehittävä arviointi ei ole uusi mullistava menetelmä, vaan tapa ajatella arviointia. Arvioinnin on tarkoitus tuottaa hyötyä. Kun arviointi osallistaa arvioinnin kohteita, arvioinnin kohteet muuttuvat aktiivisiksi toimijoiksi. Arvioinnista saatua tietoa käytetään toimijoiden hyväksi mahdollisimman pian ja arviointiprosessi mukautuu käyttäjän tarpeisiin. (Atjonen 2015, 128, 225.)

Sähköiset oppimisympäristöt mahdollistavat aiempaa helpommin vertaispalautteen käyttämisen osana arviointia. Perustelen tätä sillä, että oppilaiden tuotoksia voi koostaa yhteiselle alustalle arvioitavaksi, eikä tekijän käsiala paljasta tekijää tai vaikeuta arviointia. Vertaispalautteen antaja tutkii vertaistensa tuotoksia. Oppiiko hän arvioinnin myötä asettamaan paremmin tavoitteita itselleen?  

Vertaispalautteen käyttäminen edellyttää opettajalta hyvää ohjausta. Sovitaan pelisäännöt ja pohditaan palautteen merkitystä. Palaute annetaan vain ennalta sovituista asioista ja tarvittaessa sitä on pystyttävä perustelemaan. (Ouakrim-Soivio 2016, 88.)

Arvioinnin haasteita ja kehittämiskohteita

  • Opettajien arviointiosaamisen kehittäminen. Osa opettajista siirtää edelleen eteenpäin arviointitapaa, jolla heitä on oppilaina arvioitu.
  • Arvioinnin jatkumo perusopetuksesta lukiokoulutuksen loppuun tukisi opettajien arviointityötä. Opiskelija tarvitsee palautetta edistymisestään koko koulutuspolun ajan.  (Ouakrim-Soivio, 2016).

arvioinnin tarkoitus on tuottaa hyötyä

Lähteet

  • Atjonen, P. 2007. Hyvä, paha arviointi. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy
  • Atjonen, P. 2015. Kehittävä arviointi kasvatusalalla. Tampere: Juvenes print.
  • Opetushallitus 2016. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. 6.1 Arvioinnin tehtävät ja oppimista tukeva arviointikulttuuri. Helsinki: Opetushallitus
  • Ouakrim-Soivio, N. 2016. Oppimisen ja osaamisen arviointi. Keuruu: Otava