OpenDigin kehittäjäyhteisö käytännön toimissa

Miksi kiistellä pitääkö koulun digitalisoitua? Oikea kysymys kuuluu, miten digitalisaatio toteutetaan, jotta se hyödyttäisi oppimista mahdollisimman paljon. (Tuominen & Hellström 2017, 96.)

Turun seudulla varsinainen kehittäjäyhteisöjen toiminta starttasi syyskuun lopussa Kickoffista. Opettajaopiskelijat yhdessä Liedon Ilmaristen koulun, Loukinaisten koulun ja Turun  Yli-Maarian koulun opettajien kanssa ovat työskennelleet monenlaisten haasteiden ja aiheiden parissa.

Toimintaympäristöihin tutustumisen jälkeen opettajien ehdottamia OPS:n sisältöjä ja toteutustapoja kehiteltiin yhdessä ja nyt ensimmäiset opetuskokeilut ovat jo päättyneet. Kokeiluista kerätään parhaillaan palautetta ja tulevassa arviointipalaverissa saamme lisää arvokasta tietoa toiminnan kehittämiseksi.

Kuva. Yhteiskehittämisen aiheet ja luokka-asteet OpenDigin yhteistyökouluilla Turun alueella.

Kehittäjäyhteisön digipedagogiset pohdinnat

  • Toimiiko teknologia aktiivisen oppimisen herättäjänä vai täydennetäänkö sen avulla jo opiskeltuja asioita?
  • Millä perusteella valitaan opetustuokioihin sopiva teknologia?
  • Löytyykö teknologian opetuskäytöstä tutkimusperusteista tietoa?
  • Onko kokeilulla itsellään arvoa? Saammeko myös epäonnistua?
  • Miten onnistutaan yhteisöllisessä työskentelyssä?
Matka Marsiin

Erilaiset ajattelun apuvälineet ja teknologiat välittävät oivaltavaa oppimista. Ilman ulkoisia apuvälineitä tapahtuu harvoin yhteisöllistä tiedon luomista. (Lonka 2015, 231.)

Esittelemme tässä yhtä toteutusmallia, josta opiskelijat vielä tekevät koosteen Opentuntiin.  Myös muita opetuskokeiluja löytyy pian Opentunnista opendigi-tägillä.

Kakkosluokka matkaa avaruuteen

Marsissa

Avaruus on aihe, jossa teknologian käyttö oppimisen tukena tuntuu pedagogisesti perustellulta. Avaruuden tutkimisessa on käytetty paljon huipputeknologiaa ja tähän aihepiiriin on saatavilla paljon digimateriaalia ja juuri senkin vuoksi yhteiskehittäminen on tärkeää. Työmäärä ei kerry kenellekään yksinään liian suureksi.

Oppimisen aktivointi

Kun aktivoidaan oppilaiden aiemmat tiedot ja kokemukset, uusi tieto tulee hänelle merkitykselliseksi. Oppimisen tavoitteiden tulee olla läpinäkyviä, ja ne on hyvä asettaa yhdessä. (Lonka, 2015, 226.)

Ensimmäisellä oppitunnilla videossa ”raketti” nousi koulun pihalta kohti avaruutta. Tämä autenttinen video oli kuvattu dronella, joka nousi 200 metrin korkeuteen. 

Oppimisen varsinainen aktivointi toteutettiin Flingan avulla. Oppilaat tekivät avaruusaiheesta kysymyksiä ja niitä kerättiin tämän verkkopohjaisen työkalun avulla. Flinga soveltuu osallistujia aktivoiviin menetelmiin ja yhteisölliseen tiedonrakentamiseen. Sitä voi käyttää tietokoneella, tabletilla ja kännykällä. Flingalle vaihtoehtoisia yhteisölliseen kehittelyyn sopivia sovelluksia ovat  Padlet– tai Post-it-Plus.

Opiskelua tutkijaryhmissä

Ongelmalähtöisen oppimisen menetelmässä ratkaisu ei ole itsetarkoitus, vaan ongelmat toimivat virikkeenä tiedon syvälliselle oppimiselle. Pieni ryhmä muodostaa “asiantuntijayhteisön”, jossa ratkaistaan ongelmia vuorovaikutuksessa toisten kanssa. (Lonka, 2015, 74.)

Maailmankaikkeus

Eetun opetuskeskustelussa havainnollistetaan kuinka käsittämättömän laaja universumi on ja tähtiäkin on lukematon määrä. Onpa hyvä, että tutkijaryhmillä on tukenaan avaruuspehmolelut.

Aurinkokunta

Kuuntelu ja keskustelu ovat aktivoineet ajattelua. Toiminnan ja tehtävien avulla nimet ja käsitteet jäävät vielä paremmin muistiin. Kynää ja paperia ei kannata teknologiahuumassa jättää huomiotta. Tiedonlähteenä edu.fi-nettisivusto, jonka avaruustehtävässä planeetat järjestettiin oikeille paikoilleen aurinkokunnassa.

Retkikunta liputtaa tutkimuskohteen

Kolmannessa pisteessä väritettiin tutkimusretkikunnalle yhteistyössä lippu ja otettiin kuva sen kanssa kirjastoon järjestetyllä
green screen-kuvauspisteellä. Tukijoukkojen kuvakokeilut olemmekin jo nähneet aiemmin tässä bloggauksessa.

Ensimmäisellä työpisteellä matkataan nyt virtuaalisesti aurinkokunnassa, universumin laidoilla ja syöksytään madonreikiin. Viiden euron pahviset vr-kotelot ja vanhat kännykät ovat hyötykäytössä elävöittämässä opiskeltua aihetta.

Teknologian avulla voidaan luoda oppimiselle konteksteja, jotka eivät olisi muuten mahdollisia. Tieto saa merkityksen, kun se liittyy johonkin todelliseen asiaan tai tapahtumaan. (Piispanen & Meriläinen 2016, 11.)

Ja lopuksi palataan vielä oppilaiden ensimmäisellä tunnilla tekemiin kysymyksiin Flingassa.  Kuvassa Seritan kanssa pohditaan ovatko planeetat kuumia ja kuinka kirkas kuu on avaruudessa.

Havaintoja ja pohdintaa

Havaintojen perusteella oppilaat olivat erittäin motivoituneita koko toiminnan ajan. Vaihtelevat työtavat toimivat johdonmukaisesti, eivätkä aiheuttaneet työrauhaongelmia. Tässä toteutusmallissa oppilaat työskentelivät kuudessa 2-3 oppilaan tutkijaryhmissä. Loppukeskustelussa oli vaikuttavaa seurata, miten haastavista käsitteistä 8-vuotiaat lapset puhuivat aivan luonnollisesti. Tämä malli on toteutettavissa myös vähemmällä teknologialla. Opettajien yhteistyön ja esimerkiksi oppilastutoroinnin avulla vastaava toiminta onnistuu ilman opettajaopiskelijoitakin. 

Mitä arvoa teknologia toi oppimiseen ja opetukseen?

  • Prosessi käynnistettiin sisäisten mallien aktivoinnilla
  • Teknologialla tuettu opetus on osa opetushallituksen suosittamaa kokeilukulttuuria
  • Suunnittelussa ja toiminnassa näkyi vahvasti yhteisöllinen työskentely ja aktiivinen oppiminen kaikilla toimijoilla

Viitteet

Lonka, K. (2015). Oivaltava oppiminen.

Piispanen, M. & Meriläinen, M. (2016). SAMR-malli oppimaiseman arkkitehtina.

Tuominen, S. &Hellström, M. (2017).  Koulukirja: Miksi koulun muuttaminen on maailman tärkein ja vaikein tehtävä?

Arviointi oppimisen tukena

Perusopetuslain mukaan oppilaan arvioinnin tehtävänä on ohjata ja kannustaa opiskelua sekä kehittää oppilaan edellytyksiä itsearviointiin. Oppilaan oppimista, työskentelyä ja käyttäytymistä tulee arvioida monipuolisesti. Painopiste on oppimista edistävässä arvioinnissa. Arviointi on myös opettajien oman työn reflektoinnin väline. (Opetushallitus, 2016.)

Luokanopettajan työssä olen lukemattomia kertoja pohtinut miten kirjaamani arviot hyödyttävät oppilasta ja arvioinnista saamani tieto kehittänyt opetustani. Suullista kannustavaa palautetta annan päivittäin, mutta koen jatkuvan kirjallisen palautteen antamisen työlääksi. Miten arviointia voisi toteuttaa niin, ettei se teettäisi liikaa työtä ja miten voisin varmistua siitä, että arviointi kehittää oppilaan oppimisen taitoja? Lisää ymmärrystä uskomukselleni ja arviointiin liittyville kysymyksille olen hakenut lukemalla alan kirjallisuutta.
Tämä teksti on #opendigislam, kooste muutamista lainauksista ja ajatuksista, joita tutkijatohtori Najat Ouakrim-Soivion teos Oppimisen ja osaamisen arviointi (2016) sekä kasvatustieteen professori Päivi Atjosen teokset Hyvä, paha arviointi (2007) ja Kehittävä arviointi kasvatusalalla (2015) minussa herätti.

Hyvä, paha arviointi

Arviointi on arvon antamista. Sen avulla oppimisen tulisi helpottua, kun oppija avaa silmiään uudelle ja oikaisee virhekäsityksiään. Valitettavan usein arviointia pohditaan vasta opetusjakson tai opetussuunnitelman kehittämistyön loppuvaiheessa. (Atjonen 2007, 20.)

Arviointi ei ole kovin kannustavaa, jos sitä pelätään. Mitä voimme tarjota tilalle osaamisen mittaamiseksi, jos vähennämme kokeita? Onko opettajille tarjolla resursseja ja tarvittaessa ohjausta opetussuunnitelman edellyttämän monipuolisen arvioinnin toteuttamiseen?

Opettajilla on epätietoisuutta miten arviointia dokumentoidaan niin, että se palvelee parhaiten sekä oppilasta että opettajaa. Miten kerätään tietoa esimerkiksi arviointikeskustelujen pohjaksi? (Ouakrim-Soivio 2016, 55.)

Arvioinnin tulisi ohjata ja kannustaa oppilasta. Kannustamisen ja palautteen tulisi olla kuitenkin realistista. Numeroita korvataan sanallisilla palautteilla, kirjaimilla ja arviointikeskusteluilla. Tässä piilee vaara, että oppilaalle ja vanhemmille jää epärealistinen kuva osaamisen tasosta, sillä keskustelun sisältö voi unohtua nopeasti tai tärkeitä asioita jää kertomatta.

Uusi opetussunnitelma korostaa formatiivista arviointia, jonka tarkoitus on ohjata, kannustaa, motivoida ja ennustaa. Summatiivisella arvioinnilla todetaan kuinka hyvin annetut tavoitteet on saavutettu. Opiskelija voi kokea huonon arvosanan ristiriitaiseksi, jos häntä on kannustettu ja kehuttu oppimisprosessin aikana. (Ouakrim-Soivio 2016, 146.)

Kehittävä arviointi

Aika ajoin nousee esille keskustelu arvioinnista luopumisesta ja siinä taito- ja taideaineet mainitaan usein, koska niiden arviointi tuntuu erityisen vaikealta tai väärältä. Olisiko parempi muuttaa arviointitapaa luopumisen sijaan?

Itsearviointi on tärkeä osa kehittävää arviointia. Osallistamalla kavennamme myös perinteistä arvioijan ja arvioitavan välistä kuilua. Kehittävä arviointi ei ole uusi mullistava menetelmä, vaan tapa ajatella arviointia. Arvioinnin on tarkoitus tuottaa hyötyä. Kun arviointi osallistaa arvioinnin kohteita, arvioinnin kohteet muuttuvat aktiivisiksi toimijoiksi. Arvioinnista saatua tietoa käytetään toimijoiden hyväksi mahdollisimman pian ja arviointiprosessi mukautuu käyttäjän tarpeisiin. (Atjonen 2015, 128, 225.)

Sähköiset oppimisympäristöt mahdollistavat aiempaa helpommin vertaispalautteen käyttämisen osana arviointia. Perustelen tätä sillä, että oppilaiden tuotoksia voi koostaa yhteiselle alustalle arvioitavaksi, eikä tekijän käsiala paljasta tekijää tai vaikeuta arviointia. Vertaispalautteen antaja tutkii vertaistensa tuotoksia. Oppiiko hän arvioinnin myötä asettamaan paremmin tavoitteita itselleen?  

Vertaispalautteen käyttäminen edellyttää opettajalta hyvää ohjausta. Sovitaan pelisäännöt ja pohditaan palautteen merkitystä. Palaute annetaan vain ennalta sovituista asioista ja tarvittaessa sitä on pystyttävä perustelemaan. (Ouakrim-Soivio 2016, 88.)

Arvioinnin haasteita ja kehittämiskohteita

  • Opettajien arviointiosaamisen kehittäminen. Osa opettajista siirtää edelleen eteenpäin arviointitapaa, jolla heitä on oppilaina arvioitu.
  • Arvioinnin jatkumo perusopetuksesta lukiokoulutuksen loppuun tukisi opettajien arviointityötä. Opiskelija tarvitsee palautetta edistymisestään koko koulutuspolun ajan.  (Ouakrim-Soivio, 2016).

arvioinnin tarkoitus on tuottaa hyötyä

Lähteet

  • Atjonen, P. 2007. Hyvä, paha arviointi. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy
  • Atjonen, P. 2015. Kehittävä arviointi kasvatusalalla. Tampere: Juvenes print.
  • Opetushallitus 2016. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. 6.1 Arvioinnin tehtävät ja oppimista tukeva arviointikulttuuri. Helsinki: Opetushallitus
  • Ouakrim-Soivio, N. 2016. Oppimisen ja osaamisen arviointi. Keuruu: Otava

 

Ajatuksia arvioinnista ja arviointifoorumista

Arvioinnit on syötetty järjestelmään ja vuoden työ on vuodatettu numeroiksi. Pian ne tulostetaan todistukseksi ja oppilas näkee osaamisensa virallisella paperilla. Opettaja on oppimisprosessin aikana saattanut täydentää numeerista arviointia lisätiedoissa toteavilla, kannustavilla ja ohjeistavilla sanoilla.

Helppoa arvioinnin tekeminen ei ole koskaan ollut, ja nyt se tuntuu haastavammalta kuin koskaan. Arvioitavana ei ole pelkkiä kokeita, vaan koko oppimisen prosessi. Kuvitettuja kirjoitelmia, dokumentointeja, diaesityksiä, videoita, musiikkia tai puhetta –  yhdessä tai yksin tuotettuna. 

Turun yliopiston vastuualueena OpenDigissä on jatkuvan arvioinnin kehittäminen ja oppimisanalytiikan hyödyntäminen oppimisprosessissa. Tulemmekin tuottamaan tuki- ja virikemateriaalia kehittäjäyhteisön tueksi ja arviointityön helpottamiseksi juuri tältä alueelta. 

Viime perjantaina pääsin osallistumaan Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen eli Karvin järjestämään arviointifoorumiin Helsingin musiikkitalossa. Tapahtuman ilmoittautumiset täyttyivät nopeasti ja paikalla oli 300 arvioinnista kiinnostunutta useilta koulutusasteilta.

Tilaisuudessa oli viisi teemaa, joiden ympärillä keskustelua käytiin

  • Millaista osaamista suomalainen koulutusjärjestelmä tuottaa?
  • Toteutuuko koulutuksellinen tasa-arvo ja osallisuus?
  • Mitä tapahtuu oppijan polun nivelvaiheissa?
  • Vastaako osaaminen työelämän vaatimuksia?
  • Millainen on koulujen digitalisaation tila?

Erinomaisesti järjestetyssä arviointifoorumissa oli osanottajia kouluasteilta varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen ja teemojen ansiosta arviointia tarkasteltiin useista näkökulmista, myös työelämä huomioiden. Karvilaiset laittoivat itsensä likoon, sillä teemojen pääsisällöt piti jokaisen esittää napakasti kahdessa minuutissa. Sitten panelistit pääsivät kommentoimaan esityksiä. Tyhjäkäyntiä ei ollut, siitä huolen piti juontajana toiminut toimittaja Kirsi Heikel.

Arviointifoorumin teemat kohtaavt OpenDigin hyvinKuva: Arviointifoorumin teemat kohtaavat OpenDigin hyvin

Päätöspuheessaan Karvin puheenjohtaja Tapio Huttula nosti tapahtumasta esille kaksi pääteemaa:

  • Suomalainen koulutus ja arviointi perustuu luottamukseen
  • Arvioinnin on oltava kehittävää ja vaikuttavaa

Luottamus oli myös juuri Pariisista saapuneen Grahn-Laasosenkin mielestä suomalaisen koulutuksen vahvuuksia. Samalla kannalla oli myös Olli-Pekka Heinonen, jonka mielestä arviointi luo pohjaa luottamukselle ja lisää vuorovaikutusta.

Koin arviointifoorumin hyväksi tapahtumaksi virittää ajatuksia paitsi tuki- ja virikemateriaalin tuottamiseen liittyen, myös yleisesti kehittäjäyhteisön toiminnan tukemiseen. Luottamus ja vuorovaikutus ovat keskeisiä arvojamme, mutta  muutkin foorumilla käydyt keskustelut muun muassa tutkitun tiedon tarpeellisuudesta, elinikäisestä oppimisesta, tasa-arvosta, opettajan pedagogisesta vapaudesta sekä digitaalisista työvälineistä vahvistivat kokemusta, että olemme OpenDigissä oikealla asialla! Kehitetään ja kehitytään yhdessä!

Arviointifoorumin tallenne on katsottavissa kokonaisuudessaan YouTubessa: https://youtu.be/wSZeUZGYgpU

Arto Kortelainen, OpenDigi-koordinaattori, Turun yliopisto

– Arto Kortelainen, OpenDigi-koordinaattori Turun Yliopistosta