Leikkiä, liikettä ja digiä kestävän kehityksen äärellä – OpenDigi-kokeilu opiskelijan silmin

hytölankoulu
Tiimimme opettajaopiskelija Hannu Aho mallinsi valmiiksi Konneveden kartan ja Hytölän koulun Minecraftiin.

OpenDigi käynnistyi omalta osaltani viime syksyn KickOff tapahtumassa, jonne saapuivat paikalle kaikki Jyväskylän alueen OpenDigiin osallistuvat tutkijat, opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat sekä myös perusasteen opettajat. KickOffin ja samalla koko loppusyksyn tavoitteena oli perehdyttää jokainen osallistuja aiheeseen, ja yhdessä suunnitella omassa pienryhmässä opetuskokonaisuus, joka huipentui meidän osaltamme tammikuun puolessa välissä Konneveden Hytölän koululle.

Syksyn yli kestäneen suunnitteluprosessin aikana sain tehdä yhteistyötä kahden
erityispedagogiikan opiskelijan kanssa, yhden luokanopettajaopiskelijan kanssa ja myös kahden Hytölän koulun opettajan kanssa. Tämän lisäksi ryhmään kuului tiiviisti suunnittelua ja toimintaa oikeaan suuntaan ohjannut projektitutkija Mari Kyllönen.
Nyt, kun suunnitelmat ovat toteutettu ja OpenDigi on omalta osaltani paketissa, voin hyvin mielin todeta, että mielestäni OpenDigi oli todella positiivinen yllätys. Alussa moni asia tuntui kieltämättä hieman sekavalta, mutta lopputulos kertoo vahvan tarinan siitä, kuinka saimme ryhmänä ratkaistua kaikki eteen tulevat haasteet ajoissa.

Itse ajatus hankkeen taustalla on todella tärkeä ja ajankohtainen, sillä elämme todella nopeasti digitalisoituvassa yhteiskunnassa. OpenDigi pyrkii tuomaan tämän muutoksen keskelle apua ja tarjoamaan opettajille taitoja sekä välineitä teknologian monipuoliseen hyödyntämiseen opetuksessa. Päätavoitteena on koulutuksen laadun parantaminen ja suomalaisten opettajien sekä opettajaopiskelijoidenosaamisen kehittäminen. Oman ryhmän puolesta voin tyytyväisenensimmäisenä päivänä aiheen käsittelemisen luistelukentällä, jossa osa oppilaista (kasvihuonekaasut) yrittivät estää muita oppilaita (auringonsäteitä) pääsemästä ilmakehän läpi takaisin avaruuteen. Kaikki tämä ja lisäksi vielä todella aktiivinen keskustelu luokkahuoneessa huipentui lopulta Minecraft-projektiin, jossa jokainen pari sai toteuttaa oman visionsa tulevaisuuden Konnevedestä.

Oppilaiden Minecraftissa suunnittelema ja rakentama tulevaisuuden Konnevesi hyödyntää vihreää energiaa ja suosii kestävää elämäntapaa. Oppilaat rakensivat kartalle muun muassa upean voimalaitoksen, joka hyödyntää energiantuotannossaan tuulivoimaa ja vesivoimaa. Myös Konneveden tulevaisuuden ostoskeskus kannustaa ihmisiä kierrättämään ja tekemään kestäviä valintoja, sillä kauppakeskuksessa myydään vain lähellä tuotettuja tavaroita ja siellä on monta kirpputoria. Oppilaat huomioivat kestävät valinnat hienosti myös liikenteen suunnittelussa, sillä käyttöön oli valittu vain sähköllä kulkevia busseja ja autoja. Oppilaiden Minecraft täyttyi uskomattomista rakennelmista, jotka tekivät Konnevedestä omavaraisen, lähituotantoa suosivan ja vihreällä energialla pyörivän kaupungin.

Oppilaiden kyky soveltaa kahden päivän aikana opittuja asioita Minecraftissa todisti sen, että opetus oli onnistunut ja tavoitteisiin oli päästy. Tulevana tietotekniikan opettajana olisin kuitenkin toivonut, että projekti olisi kestänyt hieman kauemmin. Kaikin puolin toimivasta yhteissuunnittelusta huolimatta, lyhyet kaksi päivää Konnevedellä tuntui enemmän meidän opettajaopiskelijoiden tekemältä koulukaappaukselta kuin todelliselta yhteisopettajuudelta. Tämä oli varmasti osittain sen takia, että veimme mukanamme Hytölän koululle Minecraft -tietokoneet ja virtuaalitodellisuuden, jotka veimme myös heti pois kokeilun jälkeen.

Ajattelen, että ihanteellisessa tapauksessa projekti olisi kestänyt vaikka kaksi päivää pidempään. Tässä skenaariossa koululla pidetyt kaksi ensimmäistä opetuspäivää pysyisivät täysin ennallaan, koska omasta mielestäni ne olivat aivan mahtavia. Kuitenkin lisäisin niiden perään muutaman lisäpäivän, joiden aikana käsittelisimme enemmän sellaisia laitteita ja sovelluksia, joita koululla olisi jo mahdollisesti valmiina tai helposti hankittavissa, ja joita opettajat haluaisivat itse oppia hyödyntämään opetuksessa paremmin. Tämän kaltainen yhdistelmä tukisi mielestäni paremmin sitä ajatusta, että peruskoulun opettajat saisivat projektista oikeasti jotain sellaista, jota he voisivat hyödyntää omassa arjessaan. Nyt Minecraft, erinomaisuudestaan huolimatta, jäi varmasti hieman kaukaiseksi asiaksi.

Tavallaan siis en muuttaisi projektistamme yhtään mitään, mutta haluaisin lisätä siihen
muutaman päivän. Uskon, että tämä mahdollistaisi sen, että peruskoulun opettajille jäisi
projektista enemmän asioita käteen. Sellaisia välineitä ja taitoja, joista olisi oikeasti hyötyä heidän arjessaan. Teknologian suhteen koen, että menimme ehkä liian suoraan asiaan koululla ja teimme itse liian innokkaasti pelin käynnistämisen ja muut valmistelut. Tämän olisi voinut tehdä myös niin, että peruskoulun opettajat olisivat otettu enemmän mukaan valmisteluihin, jotta tekniset laitteet ja ohjelmat tulisivat heille oikeasti paremmin tutuksi ja käyttövarmuus parantuisi.

hytölän tiimi
Hytölän Mine- ja Vivecraft-kokeilun tiimi: koulunjohtaja, luokanopettaja Virpi Janhunen opettajaopiskelijat Viivi Korpela, Lotta Stolpe, Hannu Aho, Vilma Räsänen ja lukanopettaja Olli Pöyhönen.

Jos saisin tehdä projektin nyt uudelleen niin muuttaisin siis kaksi asiaa. Ensinnäkin osallistaisin opettajia enemmän teknisten laitteiden käyttöön ja pyrkisin turvallisessa ympäristössä osoittamaan sen, että laitteet ovat oikeasti aika mahtavia ja niiden käyttöä opetuksessa ei tarvitse pelätä. Toisena asiana pidentäisin projektia, jotta siitä oikeasti saataisiin kaikki parhaat asiat irti. Kuitenkin kokonaisuutta ajatellessa tuntuu tyhmältä miettiä pieniä ongelmakohtia, sillä oikeasti ajattelen, että se, mitä saimme yhdessä aikaiseksi niin lyhyessä ajassa oli todella vaikuttava suoritus.

Kiitos siitä kaikille osallisille!

Viivi Korpela

Tietotekniikan opettajaopiskelija, Jyväskylän yliopisto

 

Hytölän koulun toteutuksessa yhteistyökumppanina toimi Pekka Ouli Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto POKE:sta.

Yhteiskehittäminen kouluilla – innostavaa, erilaista ja mielenkiintoista!

Meillä Keski-Suomessa OpenDigin ensimmäinen toimintasykli on pyörähtänyt syksyn edetessä hyvään, koordinaattorin silmin ajoittain jopa hurjaan vauhtiin. Juuri tällä hetkellä, marras-joulukuun aikana, opettajaopiskelijat ja muut opettajat työstävät omia opetuskokeilujaan monella tasolla:

Kouluvierailujen yhteydessä on tehty tiimikohtaisia päätöksiä kokeilun oppisisällöistä, teemoista ja ilmiöistä, sekä pohdittu miten kokeilukouluissa jo käytettävissä olevat, tai hankkeen myötä käyttöön saadut digitaaliset ratkaisut, ja erilaiset oppimisen teknologiat tukevat oppimista. Näiden yhteispohdintojen ja päätösten yhteydessä on tehty työnjakoa ja etenemissuunnitelmaa kokonaisuuden suhteen, sekä määritelty yhteisiä tavoitteita.

Vierailun jälkeen työ siirtyy verkkoon ja tavoitteiden asettelussa siirrytään henkilökohtaiselle tasolle. Opetuskokeilujen suunnittelun, sekä tavoitteiden määrittelyn tukena käytämme Pareto & Willemarkin (2018) tutkimukseen ja suunnittelulomakkeeseen perustuvaa työskentelypohjaa. Pohjan työstäminen sekä yksin, että yhdessä tiimin kanssa ohjaa suunnittelemaan pedagogiikan, sisällön ja teknologian mahdollisuudet huomioivia kokonaisuuksia. Taustalla on opettajien digipedagogiseen osaamiseen liittyvä teknologis-pedagogis-sisällöllisen tietämyksen malli TPACK (Mishra & Koehler, 2006), jonka perusajatuksen avulla suunnitelmaa ja omia kehittämistarpeita voidaan reflektoida. Pareton ja Willermarkin näkökulma, jossa opetus nähdään designprosessina vastaa pitkälti meidän tavoitteisiimme OpenDigissä.

Näin koordinaattorin silmin meillä on hyvä tekemisen vire, unohtamatta tutkimusperustaisia menetelmiä. Luvassa on monta innostavaa, erilaista ja mielenkiintoista kokeilua erilaisissa kouluissa ja eri luokka-asteilla. Ja koska ollaan Keski-Suomessa, on mukana tietenkin myös yhteisöllisen oppimisen ja ongelmanratkaisun (ks. esim. prof. Päivi Häkkisen luentotallenne) äärellä tapahtuvia kokeiluja.

Mutta millaisissa tunnelmissa itse opettajaopiskelijat ovat kouluvierailujen jälkeen? Kata ja Saija kertovat omista tunnelmistaan heti tuoreeltaan, matkalla kokeilukoulusta kotiin. Hyppää kyytiin!

Pareto, L., & Willermark, S. (2018). TPACK In Situ: A Design-Based Approach Supporting Professional Development in Practice. Journal of Educational Computing Researchhttps://doi.org/10.1177/0735633118783180

Mishra, P., & Koehler, M. J. (2006). Technological Pedagogical Content Knowledge: A new framework for teacher knowledgeTeachers College Record 108 (6), 1017-1054.

Opetuksen kehittäminen designprosessina

Opetuksen ja koulun kehittämistä voi tarkastella esimerkiksi Pareton ja Willermarkin näkökulmasta, jossa opetus nähdään designprosessina. Kuvauksesta löytyy paljon OpenDigin ainutlaatuisen kehittämisen mallin ominaispiirteitä.

”Design knowledge refers to knowledge of an artificial world and how to contribute to the creation of that world (Cross, 2001). Design is constructive (Gregory, 1966) and deals with things that do not yet exist (Alexander, 1964). Design has been described as an imaginative jump from present facts to future possibilities or as an intentional change in an unpredictable world (Nelson & Stolterman, 2012). A designerly way of knowing differs from the scientific ways of knowing (Cross, 2001). A designerly approach has been used as long as we know, when dealing with complex situations that require actions to fulfill current needs and desires (Stolterman, 2008). A design situation is typically unique, complex, and has no obvious method or solution that will guarantee the intended change. Design situations have been characterized as under determined problems (Stolterman, 2008), messy situations (Schön, 1983), or wicked problems (Rittel & Webber, 1973). Moreover, the outcome of a design can only be judged when the design product is put in use in the specified context (Nelson & Stolterman, 2012).” #opendigislam

Pareto, L., & Willermark, S. (2018). TPACK In Situ: A Design-Based Approach Supporting Professional Development in Practice. Journal of Educational Computing Researchhttps://doi.org/10.1177/0735633118783180

OpenDigi goes Heureka with Koulia & Google

Loppukevään Keski-Suomen OpenDigi kävi toukokuun loppupuolella Google for Education goes Heureka -tapahtumassa. Opetusalan digiosaamisen kehittäjille suunnatun tapahtuman rahoittajana oli Google ja toteuttajana opetusalan TVT -osaajien perustama ja mm- Googlen palveluiden kouluttajana toimiva osuuskunta Koulia.

Keski-Suomesta suuntasimme tapahtumaan uteliaina, Heureka_humalojamahdollista yhteistyötä silmällä pitäen. Päivän anti oli paketoitu napakasti siten, että osallistujat pääsivät suoraan asiaan: Chromebook kourassa seurattiin yhteisen aloituksen ajan Markus Humalojan case-esitystä siitä, miten koulun digitalisaatiota voidaan tukea ja millaisia kokemuksia hänellä siitä oli digipedagogisen tukihenkilön roolissa. Meille antoisin pala päivästä olivat kuitenkin tunnin mittaiset työpajat, joissa tarjoiltiin esimerkkejä kouluissa jo toteutetuista oppimisprojekteista.

heureka-monalainenKoulian kouluttajaopettajat olivat koonneet tarjolle kolme erilaista työpajaa, joissa pääsi tutustumaan maantieteen ”Matkalla Euroopassa” -oppimisprojektiin, Fysiikan oppimisprojektin digitaaliseen arviointiin ja teknologiaa hyödyntävään musiikin opiskeluun.

Pajojen anti oli konkreettista ja ripeästä aikataulusta huolimatta pääsimme myös kokeilemaan ja tekemään saaden maistiaisia oppimiskokonaisuuksien toteuttamisessa käytetyistä ratkaisuista.

Päivän päätteeksi totesimme, että Koulia on meille hyvä yhteistyökumppani: juuri tätä opettajat ja opettajaopiskelijat tarvitsevat digipedagogisen osaamisen kehittämisen tueksi – konkreettisia käytännössä testattuja esimerkkejä ja ”samalla kielellä” puhuttuna.

Omat ja muiden kokemukset, ja siten myös Heurekassa esitettyjen kaltaiset esimerkit ja mallit ovat merkityksellisiä opettajien ja tulevien opettajien digipedagogisen osaamisen kehittymisen kannalta. Niiden avulla voidaan edesauttaa paitsi oman osaamisen reflektiota, myös vaikuttaa asenteisiin ja uskomuksiin, unohtamatta teknologisen tietämyksen ja sitä kautta teknologisen osaamisen vahvistumista (ks. esim. Angeli & Valanides, 2009; Ertmer, 2005; Ertmer ym., 2014; Voogt ym., 2013).

OpenDigin ja Koulian yhteistyötä viritellään nyt syksyn toimintaa ja KickOffin työpajoja silmällä pitäen. Pohdinnan alla on useita vinkki- ja kokemustyöpajavaihtoehtoja mm. oppiainerajoa ylittäviin oppimiskokonaisuuksiin ja robotiikkaan liittyen. (Hauskaa miten lämmintä kesää toivoessa ajatukset ovat kuitenkin jo innostavassa syksyssä!)

M&M

Kuva. Mari Kyllönen työskentelee projektitutkijana  Jyväskylän yliopiston Opettajankoulutuslaitoksella ja vastaa OpenDigi -hankkeen koordinoinnista Keski-Suomen alueella. Marika Peltonen työskentelee tietotekniikan pedagogiikan yliopistonopettajana Jyväskylän opettajankoulutuslaitoksella. Hän on yksi OpenDigin kehittämisyhteisössä toimivista opettajankouluttajista.

Ajatukset, ideat ja toiveet otetaan ilolla ja herkällä korvalla vastaan!

Mari & Marika

Lähteet

Angeli, C. & Valanides, N. (2009). Epistemological and methodological issues for the conceptualization, development, and assessment of ICT-TPCK: Advances in technological pedagogical content knowledge (TPCK). Computers & Education, 52(1), 154-168.

Ertmer, P. A. (2005). Teacher pedagogical beliefs: The final frontier in our quest for technology integration? Educational Technology Research and Development, 53(4), 25-39.

Ertmer, P. A., Ottenbreit-Leftwich, A. T., & Tondeur, J. (2014). Teachers’ beliefs and uses of technology to support 21st-century teaching and learning. In Fives, H. & Gill, M.G. (Ed.), International handbook of research on teachers’ beliefs (pp. 403-418) Routledge Abingdon.

Voogt, J., Fisser, P., Pareja Roblin, N., Tondeur, J., & van Braak, J. (2013). Technological pedagogical content knowledge–a review of the literature. Journal of Computer Assisted Learning, 29(2), 109-121.