Opettajankouluttajat etäkahvilla

Työporukan etäkahvihuone käynnistyy iltapäivällä TEAMSissä. Mari ja Marja tulevat jutustelemaan kuulumisistaan kahvinjuonnin lomassa: 

Mari: Moi, mikä meininki? 

Marja: Mitäs tässä. Mä oon nyt käyttänyt tuota Zoom-ohjelmaa tapaamisten ja opetuksen järjestämiseen etäyhteydellä. Oon tykännyt siitä tosi paljon. Erityisesti se Breakout rooms -toiminto on kätevä. Musta on aika vaikeeta saada kunnolla keskustelua aikaan, jos on paljon osallistujia siinä etäyhteydessä, mutta sitten, kun jakaa porukan pienempiin ryhmiin Breakout rooms -toiminnon avulla, niin keskustelua syntyy ihan eri tavalla. Opiskelijat ovat usein myös omilla kasvoillaan näissä pienryhmäkeskusteluissa ja heistä on kiva nähdä toisiaan. Itsekin pystyy piipahtamaan kuuntelemassa pienryhmien juttuja, mutta oma osallistuminen keskusteluun ei musta oo niin luontevaa kuin lähiopetuksessa. Kun lähiopetuksessa kaikki on samassa tilassa, kuulee aina sivukorvalla, jos opiskelijoita mietityttää joku juttu ja siihen on sitten helppo tarttua.   

Mari: Samaa mieltä Zoomista! Monenlaista alustaa on koko ajan käytössä mutta ryhmäkeskusteluihin Zoom on tosiaan osoittautunut näppäräksi välineeksi. Miten sulla laitteet on muuten pelittäneet? 

Marja: Ei oo onneks tullut vastaan mitään suurempia ongelmia, mitä nyt välillä yhteydet katkeilevat ja ääni pätkii. Yksi opiskelija tosin valitti, että kaikki opettajat on nyt niin kiinnostuneita näistä uusista ohjelmista, että aikaa kuluu kaikkien toimintojen kummasteluun :blush: Mites sulla on mennyt? 

Mari: Pahimmilta etämokilta on täälläkin vielä vältytty. Itse luulin kolme ensimmäistä viikkoa, että kaikki mikä on jaettu Zoomissa näytöllä, näkyy myös opiskelijoille. Osa ohjelman hallintaan liittyvistä palkeista näkyykin vain opettajille. Ilmankos opiskelijat eivät aina tienneet, millä ryhmistä kulloinkin oli oman ryhmätyön esittelyvuoro, vaikka ryhmäjako ja ryhmien numerot mukamas näkyivät selkeästi näytön oikeassa laidassa :blush:. Enkä vielä ole pahemmin vilauttanut, toisin kuin kuulemma kollegan totaalialaston puoliso…ei onneksi opiskelijoiden aikana vaan työpalaverissa. 

Marja: On tässä ainakin oppinut kaikkea uutta, johon ei olis varmaan ilman tätä tilannetta tullut tartuttua :blush: Tosin tuo perinteinen puhelinkin on saanut uuden elämän. Ennen ei paljon tullut soiteltua, mutta nyt, kun ei voi nähdä kollegoja, on tullut puhelintakin käytettyä. Puhelussa saa nopeasti asiat selviksi varsinkin, jos on kyseessä monimutkaisemmat jutut, kuten opiskelijoiden opintosuoritusten epäselvyydet tai neuvottelua vaativat asiat. Sähköpostiakin tuli kyllä aluksi aika paljon. 

Mari: Totta, ja postia on tosiaan tullut hillitön määrä. Erityisesti huomaa, että vanhoja rästitöitä valmistuu nyt hurjaa vauhtia – jotain hyvää siis tästä tilanteesta! Mutta aika paljon tulee siis lukemista kaiken muun työn oheen.  

Marja: Koen, että paljon yritetään tehdä opiskelijoiden eteen. Olen esimerkiksi etsinyt aiemmin antamiini tehtäviin sellaisia netistä löytyviä lähteitä, joilla opiskelijat vois korvata kirjat. Niitä kun on nyt aika vaikea saada käsiinsä, kun yliopiston kirjastossa on rajatut palvelut. 

Mari: Sama havainto, aika paljon on tehty työtä tämän asian eteen. On kuitenkin ollut kiva huomata, millaisia uusia väyliä on avautunut. Luokanopettajaopiskelijoiden piti yhdelle kurssille lukea lasten- tai nuortenkirja, eivätkä kaikki ehtineet hankkia sitä ennen etäopiskeluun siirtymistä. Onneksi monet e- ja äänikirjapalvelut tarjoavat ilmaista kokeiluaikaa. Osa opiskelijoista on tarttunut tähän mahdollisuuteen ja ovat aika tavalla itsekin innostuneet kirjallisuuden lukemiseen. 

Marja: Kiva kuulla, että tilanne on poikinut jotain hyvääkin. Mites sulla siellä kotona on tää etätyöskentely sujunut? 

Mari: No on ollut aika helppoa, kun lapset ovat jo suht isoja ja omatoimisia. Etenkin aamupäivät kaikki neljä perheenjäsentä istutaan jokainen omilla laitteilla. Mun on pitänyt opetus- ja palaverirauhaa saadakseni valloittaa kuopuksen huone. Sieltä sitten esittelen iloisesti opiskelijoille  Pokemon- ja Harry Potter -julisteita. Huoneessa on tosin ollut väkeä yli sallitun määrän mutta ei raaski hajottaa kiinteää pehmoeläinperhettä. 

Marja: Mulla tilanne eroaa siinä, että meidän lapsi on ollut vielä päiväkodissa. Uusi tilanne tuotti ainakin näin aluksi niin paljon uutta työtä, että tuntui liian haastavalta tehdä sitä pienen lapsen kanssa. Ihailen niitä, jotka siihen on pystyneet! Työergonomia ei oo kaikista parhain. Mun tulee aika paljon istuttua tuossa keittiön pöydän ääressä. Sitten jos on esimerkiksi joku kokous, niin siirryn vierasmakuuhuoneen sängylle. Se tekee välillä hyvää, sillä meidän keittiön tuolit on tuollaiset kovat puiset, niin peppuhan niissä puutuu, kun koko päivän istuu :blush: . Täytyy jatkaa hommia, mulla alkaa kohta kahden kanditutkielmaa tekevän ohjaus etänä. 

Mari: Mä voisin teleportata sulle täältä pari pehmoelukkaa penkille, tai no, taitaa teillä olla omastakin takaa… Jep, palaveri kutsuu myös. Huomiseen! 

Marja: Huomiseen!

Kirjoittajina
Mari Hankala ja Marja Mäensivu, Jyväskylän OKL.

Tiimiopetuksen etäarkea

Tärkeimpänä asiana etäopetuksessa koen turvallisuuden tunteen ja rutiinin luomisen.  Loimme työparini Tiina Tähtikarin kanssa 3. luokan oppilaille päiväohjelman. Sama ohjelmarunko on voimassa jokaisena etäkoulupäivänä. Tämä luo turvaa ja rutiinia.

Joka päivä kirjoitetaan aamulla pieni pätkä päiväkirjaa erillisen ohjeen mukaan. Lisäksi on pieni päivän pulma. Kello 9.00 annamme päivän tehtävistä 1-2 kappaletta. Kello 10.00 meillä on oppitunti Zoomin kautta matematiikasta, äidinkielestä tai englannista. Zoom-tunnin jälkeen annamme vielä tehtävän – yleensä taito- ja taideaineesta.  Kello 12.00 meillä on nk. virtuaalitreffit, jolloin oppilaat tekevät Kahoot!-visan, Forms-kyselyn tai etäkokeen. Tällä kokoamme päivän aikana opittua.

Päivittäin palautetaan vain 1-2 tehtävää opeille. Opetuksessa käytämme vaihtelevasti videoita, kirjaa, bingeliä. Kaikki entuudestaan tuttuja juttuja. Wilma on virallinen tiedotuskanava. Whatsapp toimii rinnalla. Me opettajat olemme tavoitettavissa aamusta iltapäivään asti. Varsinaisia läksyjä ei tule. Jaottelemme aineita niin, ettei kuormitusta tule oppilaalle tai kodille liikaa. Koulusta on tarvittaessa saanut iPadin kotiin lainaan (meillä omat päätelaitteet oppilailla 4. lk alkaen).

Pystymme jatkossa kyllä kuromaan kiinni niitä pieniä aukkoja, joita etäopetuksen aikana saattaa jäädä. Tärkeämpää on luoda pystyvyyden, onnistumisen ja turvallisuuden kokemuksia sekä pitää kiinni päivärytmistä.

Etäterveisin
Minna Suominen 

Koulunkäynninohjaajan etäarkea

Toimin koulunkäynninohjaajana yläkoulun erityisentuen luokassa. Meillä on n. 20 oppilasta luokilla 7. – 9, kaksi opettajaa ja kaksi ohjaaja. Haasteet ovat käytöshäiriöistä aina oppimisen eri haasteisiin joten porukkamme on varsin kirjava ja haasteet sen mukaiset. Onnekseni saan tehdä työtäni etänä. Olen fyysisesti koululla nenä kiinni tietokoneessa ja kännykässä. Yhteydenpito oppilaisiin tapahtuu pääsääntöisesti teamsin ja whatsappin ryhmien kautta. Menemme oppilaiden kanssa normaalin lukujärjestyksen mukaan ja tunnit on omilla paikoillaan 8-15 välisenä aikana.

Aamulla ensimmäisen tunnin alkaessa pyydämme oppilaita kuittaamaan ryhmiin että ovat paikalla. Ohjeet tulevat wilmaan jokaisen tunnin kohdalle. Opettajien kanssa sovimme esim. matematiikassa, ketkä oppilaista otan hoteisiini ja olen heidän kanssaan yhteyksissä: Käymme yhdessä tehtäviä läpi ja oppilaat palauttavat ne minulle kuvina, jotka sitten tarkistan. Samalla on helppo vaihtaa kuulumisia ja tuntemuksia.

Tämä työnjako on toiminut erinomaisesti. Meillä on vain muutama oppilas joihin on vaikea saada kontakti. Monesti he reagoivat soittoihin ja viesteihin vasta iltapäivällä. Heidän kanssaan tehdään hitaammalla aikataululla töitä, johtuen sekaisin menneestä unirytmistä. Normaaleissa olosuhteissa työni on erilaista. Olen muutamalle oppilaalle se lähiaikuinen koululla, johon he tukeutuvat vaikeina aikoina. Näiden oppilaiden kanssa olen joutunut keksimään uusia keinoja kommunikoida. Puhelimitse kun on helppo olla vastaamatta puheluun tai viestiin.

Jatkuva tiukka yhteydenpito on antanut oppilaille mielestäni osoituksen siitä, että emme jätä heitä oman onnensa nojaan tässä tilanteessa vaan päinvastoin, olemme enemmän käytettävissä yksilöohjaukseen kuin ennen. Koen että olen saanut antaa oman panokseni tähän poikkeukselliseen tilanteeseen. Olemme opettajien kanssa vahva ja tiivis tiimi ja uskon että selviämme tästä yhdessä.

Terveisin
Tuija Raitanen  
Koulunkäynninohjaaja, Lahden kaupunki

Kontturin perheen etäpäivä

Olemme tavallisen epätavallinen perhe Oulussa, jossa arkea jakaa kaksi vanhempaa (Heikki ja Anne), kaksi kolmasluokkalaista koululaista (Reko ja Aava) sekä yksi kirjoitukset juuri päättänyt lukiolainen (joka lataa akkujaan nukkumalla puolille päivin. Kirjoitusurakka vei ilmeisesti voimat 😊).

Aamurutiinit

Pi-pi-pi… herätyskello vaatii silmien aukaisua jokapäiväiseen tapaansa kello 6.30. Ylös päästään puolituntia myöhemmin eli lasten tavalliseen kouluaamun herätysaikaa. Poikkeustilanne korostaa totuttujen rutiinien ylläpitämisen merkitystä. Aamupalan, lastenohjelmien ja hamppipesujen jälkeen teemme ”koulumatkan”, joka tarkoittaa käytännössä yhteistä kävelylenkkiä ennen etätöiden aloittamista.

Päivän suunnittelu

Wilma, Teams, Qridi , aikuisten kalenterit… Kaikki nämä tarvitaan keittiön pöydän äärelle, kun alkaa yhteinen päivän suunnitteluhetki. Alla kuvattuun keskusteluun meni noin 15 minuuttia ja se selkiytti meidän kaikkien päivää. Tietsikka-aika saatiin riittämään ja vähennettyä ylimääräisiä kysymyksiä. Keskustelun ohessa mietittiin sekin, keneltä voi päivän eri vaiheissa kysyä apua. Tältä näyttivät Aavan viime viikon to/pe suunnitelmat. Uusimmassa suunnittelupohjassa on nyt rastin paikka myös tehtävien tarkastamiselle. Lataa tästä uusin viikkopohja omaan käyttöösi.

”Ai sinulla on matikassa Ville-tehtäviä. Tarvitset siis tietokonetta… Äidillä on videopalaveri kymmeneen saakka. Merkkaa matikka sitten tuohon happihyppelyn ja lounaan jälkeen… Joo just siihen 11-12 välille. Voidaan olla molemmat silloin työhuoneessa.”

”Onko teillä jotain, mitä voisitte tehdä yhdessä? Hei mutta Rekolla on musiikissa kuvantekohommia ja Aavakin on kuvistyö vielä vaiheessa. Aloittaisitteko niillä, niin selvittäisiin yhdellä keittiön pöydän siivouksella”, iskä ehdottaa toiveikkaana.

”Mulla on matikassa semmosia tehtäviä, jotka ois kiva tehdä parin kanssa”, Aava hoksaa.

”Laitappa Min…. viesti, jos voisitte yhdessä tehdä niitä. Sopikaa aika ja ottakaa vaikka Whatsup-puhelu. Moneltako olisi hyvä aika”, Iskä ehdottaa. Suunnittelu jatkuu, kunnes päivän tehtävät ovat löytäneet paikkansa.

Ja sitten aletaan töihin…

9-10

Lapset työn touhussa, kunhan välineet saatiin esille. Perheen äiti sulkeutui työhuoneeseen videoneuvotteluun ja isä vastailee olohuoneessa sähköposteihin.

10-11

Naapurin lapset hakivat Aavan ja Rekon pidennetylle välitunnille. Kaunis auringonpaiste piti lapset ulkoleikeissä mukavan pitkään ja lounas ehti jo jäähtyäkin. Etäkoululounas on herättänyt paljon valtakunnallistakin keskustelua. Meillä se oli tällä kertaa kotikokkien valmistamana vielä tavallistakin herkullisempi.

11.30-12.30

Etätyötä ja etäkoulua kodin etätyökeskuksessa.. Yksi perheen viidestä lapsesta muutti sopivasti helmikuussa omilleen asumaan ja makuuhuone muuttui etäkoulun aloitusviikonloppuna työhuoneeksi.

A person standing in front of a television

Description automatically generated

Samaan aikaan toisaalla…. Aava jatkaa suunnitelman mukaan keittiössä matikan tehtäviä luokkakaverinsa kanssa – etänä tietysti. Iskä naputteli keittiön ruokapöydän ääressä omia töitään (välillä huomauttaen tyttöjä pysymään matikan asioissa. Luokkakaverin kanssa juttelua taisi kaivata kumpikin tyttö 😊.

Loppuaika kului lapsilla lukiessa ja nahistessa. Kello 14 lasten päivä päättyy naapurin kavereiden kanssa sovittuun ulkoiluun. Pojat häipyvät Pokemon-jahtiin ja tytöt jatkavat Laivapuistossa aamulla kesken jäänyttä leikkiään. Heikki ja Anne huokaisevat koulupäivän loppumisen kunniaksi ja nauttivat taloon laskeutuneesta työrauhasta. Nyt on aika tehdä keskittymistä vaativat työt.

Tunnustus

Rehellisyyden nimissä on pakko tunnustaa tämän etätyöläis-kotiopettaja-isä-aviomiesroolin olevan raskas. Riittämättömyys painaa varmasti jokaista kotona lasten kanssa töitä tekevää. Olen kuitenkin käytännössä huomannut, että ainakin meillä tämä rutiineista kiinni pitäminen ja joka-aamuinen yhteinen suunnitteluhetki ovat selkiyttäneet ja rauhoittaneet päivän kulkua.

Arkitodellisuutta on kuitenkin se, että suunnitelmat elävät välillä omaa elämäänsä ja välillä äänenpaine nousee sekä lapsilla että aikuisilla. Lapsetkin ovat keskenään kovin erilaisia. Toinen toimii mielellään lähes koko päivän itsenäisesti toisen toivoessa enemmän vahvistusta ja seuraa omaan työskentelyynsä.  Läsnäoloa ja organisointiapua etäopetuksessa olevat lapset tarvitsevat, vaikka heillä olisi koulussa varsinainen superetäopettaja.

Ensimmäiset päivät sai kyllä aikuisena olla aika napakka päivän suunnittelun sisäänajossa. Muutaman päivän harjoittelun jälkeen homma alkaa jo sujua paremmin. Jopa tämän jutun kirjoittaminen onnistui yhden työpäivän aikana 😊.

Etäopettajan päiväkirja

Taustaa

Olen luokanopettaja ja digitutor, ikää pian viisikymmentä. Teknologia on ollut kiinteänä osana opetustani mukana vuodesta 2014, jolloin silloiset oppilaani saivat käyttöönsä henkilökohtaiset iPadit. Nyt nuo jo iäkkäät, mutta yhä toimivat iPadit ovat koulumme oppilaiden yhteiskäytössä. Vielä siis ei kunnassamme ole oppilailla henkilökohtaisia laitteita. Ehkä tämän koronakokemuksen jälkeen otamme askeleen kohti tuota ratkaisua. Nyt pärjäämme näin.

Ennen koronaa

Nykyisen luokkani kanssa iPadit ja läppärit ovat olleet opetuksessani käytössä noin neljänneksen viikon oppitunneista. Musiikin ja matematiikan opetuksessa olen pitänyt yllä blogisivustoa parin vuoden ajan. Ne sisältävät opetusvideoita, kuvia ja tiivistelmätekstejä oppisisällöistä. Musiikissa käytämme sivustoa paljonkin bändisoittotunneilla, joilla videoklipit toimivat ikään kuin apuopettajina. Matematiikassa olen tarpeen vaatiessa kuvaillut blogisivustolle tukimateriaalia.

Kun koulun ovet sulkeutuivat

Tiistaina 16.3. 2020 Kouluun tuli enää noin kolmannes oppilaista. Kokeilimme luokassa erilaisia vaihtoehtoja keskiviikkona virallisesti alkavaan etäopetukseen. Koulusta sai ottaa koneen lainaksi. Päivystimme toisen TVT-opettajan kanssa koulun aulassa jakelemassa läppäreitä ja iPadeja kuittausta vastaan. Pari oppilastani sai vanhemmiltaan luvan lähteä ruokailun jälkeen kotiin, sehän oli kuitenkin ollut pääministerin kehotus. He jäivät kuitenkin vielä koneille tekemään hetkeksi ViLLE-tehtäviä päivystyspisteen viereen, kuin viivytellen vielä hetken… Seuraavina päivinä tulemme näkemään toisiamme vain videoyhteyden välityksellä.

Etäopettajan työpiste kotona. Paditelinettä käytän opetusvideoiden kuvaamiseen.

Keskiviikkona 17.3.2020 Saimme onnistuneesti lähes kaikki luokan oppilaat videoyhteyteen ja pystyin ohjeistamaan ja selventämään Wilman kotitehtäviin annettuja tehtäviä. En ole tyytyväinen tähän wilmaratkaisuun. Hyvä puoli on siinä, että vanhemmatkin näkevät mitä on tehtävänä, mutta ei  pieneen lomakeruutuun kovin kattavaa ohjeistusta voi antaa. Eivätkä linkit toimi siinä. Tarvitaan aina erillinen wilmaviesti, jossa päivän ohjeet ovat kattavammin ja linkit toimivat. Sen hyvänä puolena on, että voi seurata ketkä ovat lukeneet viestin ja tiedän siksi monen opettajan käyttävän menetelmää. Vaikka minua hieman huvittaa se, että Wilmaa käytetään myös tehtävien palautukseen, olen hyvilläni, että liikenne on siinä silti kaksisuuntainen. Muutenhan opettaja olisi vain tehtävien jakaja. Ja sekin on näin yllättävässä tilanteessa aluksi ihan hyväksyttävää.

Digitutoreilla on koulussa myös toinen työnkuva ja siksi olen koko loppuviikon koululla, sillä uskon ja myös toivon monien kaipaavan teknistä tukea. Ja kuten niin usein aiemminkin, hyödyn itsekin opettajien kysymyksistä. Kun keksimme yhdessä ratkaisun, saan uuden näkökulman omaankin opetukseeni. Yhteistyössä on voimaa! Pohdimme kuumeisesti opetuksen videointia, etäyhteyteen parhaita välineitä, linkkien jakamista ja nyt viimein on useimpien meistä pakko perehtyä paremmin Teamsiin, vaikka pahoin pelkään, että se tulee olemaan ruuhkautunut suuren käyttäjämäärän vuoksi.

Taistele tai pakene

Torstaisin lukujärjestyksessäni on vain kolme tuntia opetusta. Tästä työpäivästä tulee kuitenkin yli kahdeksantuntinen, sillä nyt kaikki ohjeistus pitää kirjoittaa, kuvittaa, videoida ja miettiä myös, miten kontrolloin, että oppilaat ovat ymmärtäneet tehtävät tai opittavat asiat. Normaalisti sen näkee, kun kiertelee luokassa katsomassa miten esimerkiksi tehtävien tekeminen sujuu. Peruskoulun ydin, yhdessä pohtiminen ja oppilaiden luontainen toistensa auttaminen ovat poissa. Oma liikkuminenkin muuten unohtui aluksi tyystin, vaikka oppilaille tuli jaettua liikuntaohjeita. Onneksi sain lainaksi Fridan, joka varmistaa, että liikun itsekin.

Frida pelastaa etätyöpisteelleen jämähtäneen opettajan vaatimalla säännöllistä liikuntaa.

Joku muu kuin opettaja saattaa naurahtaa, kun mainitsen kahdeksantuntisen työpäivän, joka nyt oli muuten viikon lyhyin. Kerron faktan: oppituntien ja niiden suunnittelun lisäksi opettaja kantaa myös vapaa-ajalla mukanaan huolta oppilaiden oppimisesta. Iltatoimissa monen opettajan on keksittävä kaikenlaisia vippaskonsteja, ettei alkaisi pohdiskella koulujuttuja. Kun aamulla herää tuntia ennen kellonsoittoa, alkavat mielessä velloa ajatukset sen ja sen oppimisvaikeuksista ja tai ideoita matemaattisesti taitavien eriyttämiskeinoista turhautumisen estämiseksi. Yleensä tähän aikaan keväästä alkavat myös todistuksen arvioinnit pyöriä mielessä, eivätkä nämä asiat jätä rauhaan ennen juhannusta.

Tässä yllättävässä etäopetusepisodissa nukkumishaasteita voi lisätä aivotutkija Minna Huotilaisen (2018) kuvailema ”Taistele tai pakene”-tila, joka on aivojemme tapa reagoida uhkaan. Se on kehittynyt metsästäjä-keräilijä-ihmisen aivoissa vuosituhansien ajan ja siitä onkin hyötyä hätätilanteissa. Mutta jos tila jatkuu pitkään, on vaarana, että työntekijän työkyky heikentyy ja stressitila pitkittyy. Aivoille tärkeä liikkuminen helposti vähenee pitkittyneessä stressitilassa, mikä vain pahentaa tilannetta.

Kun toimintamalli alkaa lopulta hahmottua

Perjantai 27.3.2020 Mitä oppilaat ovat oppineet kuluneen viikon aikana? Kyselyyni he vastasivat yksimielisesti, että ollaan opittu paljon Teamsin käyttöä! Samaa mieltä, vaikka opettajan mielestä opittu on paljon muutakin. Jokainen päivä on vielä ollut hieman erilainen rytmiltään, kun on etsitty toimivinta toimintatapaa. Moni muu on varmasti saanut nopeammin homman sujuvasti toimimaan ja alan kaivata rutiineja, jotta työ ei olisi koko ajan mielessä.

Ensimmäinen kokonainen viikko etäopetusta on takana ja olen erityisen ylpeä suomalaisten opettajien innosta jakaa ideoitaan somessa ja vaikka missä. Lehtien kirjoittelukin eri osallisten näkökulmasta on hieman ohjannut ajatuksiani, mutta en ota niitä liian tosissaan. Rivien välistä, ja joskus onneksi otsikoistakin, löytyy usein se tärkein sanoma: inhimillisyys on tärkeintä ja kaikki ääritoiminta on sysättävä syrjään. Sopivasti ja yksi uusi asia kerrallaan.

Askel kerrallaan ja rauhallisesti edeten.

Arvioinnista

Viikon päätteksi sain pidettyä ensimmäisen sähköisen Forms-kokeen ja siitä saatujen  tulosten perusteella pidin muutaman etätukiopetuksen yksi oppilas kerrallaan. Tähän riitti, että meillä molemmilla oli koe esillä ja puhelinyhteys. Oppilas laski ääneen ja ohjailin tarvittaessa ja pyysin vaikka katsomaan vihjettä kirjan opetuslaatikosta. Huomasin, että tämä toimii paremmin kuin normaalissa luokkatilanteessa. Ei paineita vieressä istuvista luokkatovereista ja saa luvalla laskea ääneen. Nyt toivoisinkin, että opettajat ryhtyisivät jakamaan tekemiään sähköisiä kokeita ainakin tuttujen kesken, jotta emme kaikki puurtaisi iltamyöhään niitä jokaiseen oppiaineeseen. Vaihtokauppa on se mikä kannattaa! 

Olen keskustellut muutamien kollegojen kanssa tulevan kevään arvioinnista ja kyllä jokaisen kanssa olemme tulleet samaan johtopäätökseen. Tämä on erinomaista aikaa formatiivisen arvioinnin kehittämiselle, mutta luotettavan summatiivisen kokeen järjestäminen lienee vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Oppilailla on kotona käytössään melkoinen arsenaali tukimateriaalia ja valitettavan moni on kuulemani mukaan jo langennut etätehtävissään “copypaste”-menetelmäänkin.

Mitä voisi käyttää summatiivisessa arvioinnissa?

Tutkielmat ja esitelmät on ennenkin tehty ainakin osittain kotona, joten ne voisi hyvinkin kelpuuttaa arvioitavaksi materiaaliksi. Samoin suulliset esitykset videoyhteyden avustuksella esimerkiksi kielten opiskelussa. ViLLEssä on mahdollista tehdä tehtävistä tenttikierros, jossa tehtävien järjestystä voi sekoittaa ja kun pitää pieniä tenttejä formatiivisina, voi väliin ”sujauttaa” summatiivisen kokeenkin, jos ehdottomasti tällaista informaatiota tarvitsee.

Oppimisanalytiikan arvo nousee tällaisessa tilanteessa merkittävästi. Käyttämäni sähköiset oppimisalustat ViLLE ja Studeo antavat oppilaille välitöntä palautetta. Lisäksi opettaja, varsinkin Studeossa, arvioi itse oppilaiden vastauksia melko paljon. Jokaisesta tehtävästä kertyy arvokasta tietoa formatiiviseen ja summatiiviseen arviointiin pitkältä ajalta.  Vastaavia sähköisiä oppimisympäristöjä on myös monilla suomalaisilla kustantajilla ja nyt niitä on tarjottu jopa ilmaiseksi käyttöön.

Kohti etäarjen rutiineja

Emme tee aina oikeita valintoja ja saatamme haaskata paljonkin aikaa, jos tehtäviä on monissa paikoissa ja niitä annetaankin usessa eri paikassa. Aika pian ryhdyin antamaan tehtäviä jaetussa asiakirjassa, ja nyt Wilma on muuta viestintää, kuten positiivisia palautteita varten. Kuvassa oleva jaettu asiakirja avautuu oppilaille ja vanhemmille tarkasteltavaksi ja siihen voin linkittää myös blogit ja videot. Lyhennetyllä bit.ly-linkillä se on helppo muistaa ja edellisen viikon tehtävätkin ovat samassa asiakirjassa luettavissa jälkeenpäin. Tässä siis yksi tapa, jolla säästää aikaa.

Toinen ajansäästön kohde on tehtävien palauttaminen. Kokeiltuna on jo monenmoista keinoa miten oppilaat palauttavat tehtäviä. Teams on uskoakseni pian useimmilla kunnassamme tehokkaasti käytössä, mutta siinäkin vaihtoehtoja on runsaasti ja kun varsinkin yläkouluissa oppilailla on useita opettajia, niin onpa heillä myös monenmoista tiimiäkin.

Viikon tehtävät päivittymässä jaetussa asiakirjassa, joka avautuu myös mobiililaitteilla.

Rima oikealle korkeudelle

Näen tärkeäksi tavoitteeksi, että saamme etäopetukseen riittävästi rutiinia, selkeyttä ja priorisointia siitä, mikä on nyt ensiarvoisen tärkeää. Ja on tärkeää yrittää tehdä parhaamme, ettei pahoja pudotuksia tule? Miten varmistamme, ettemme stressaa itseämme, oppilaita ja heidän kauttaan vanhempiakin liialla työmäärällä? Kunhan saamme ”Taistele tai pakene”-tilan pois päältä, vältämme pysyvän stressitilan, jota ruokkii jo ihan riittävästi koronauutisointi. Onneksi opetusministerimmekin tiedotti lauantaina 28.3. Helsingin Sanomissa, että nyt on aika laskea rimaa. Hyvä riman korkeus on sellainen, josta kaikki pääsevät yli pienellä tuella!

Lähteet ja linkit

Huotilainen, M. & Saarikivi, K. (2018). Aivot työssä. Otava

HS 28.3.2020 Politiikka/Koulut: Opetusministeri Li Andersson opettajille ja oppilaille: Nyt voi laskea hieman rimaa. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006455644.html

Matikkablogi: http://matikkamato.blogspot.com

ViLLE: Tenttikierroksen luominen: https://youtu.be/QmzbdsF7BzA