Itä-Suomen kuulumisia

OpenDigi Itä-Suomi porskuttelee valoisasti eteenpäin kohti kevättä. Tänä talvena ei olla nautittu hiihtokeleistä kuin vasta nyt, mutta valoa ja iloa harmaisiin päiviin on tuonut OpenDigin kohtaamiset yliopistolla ja kentällä. Syksyn ja talven mittaan olemme saaneet nähdä jo paljon yhteiskehittämistä ja keväälle odotetaan vielä lisää. Nyt jaamme muutamia Itä-Suomen toteutuksia, joista toivottavasti saa innoitusta myös muuaalle Suomeen.

Kouluyhteistyössä hankkeen kanssa on opettajia yhdeksästä alueen koulusta. Täällä kehittäjäyhteisöön kuuluu vahvasti myös Joensuun Mediakeskus, joka järjestää alueen kouluille tvt:n ja mediakasvatuksen pedagogista tukea ja täydennyskoulustusta. Mediakeskuksen kautta koordinoidaan myös alueen aktiivista tutorope-toimintaa ja LightABot-hanketta, joiden molempien parissa yliopiston opettajankouluttajat ja opiskelijat ovat talven aikana työskennelleet. Joensuussa tutoropet ovat toimineet linkkinä opiskelijoiden ja koulujen välillä, ja tänä vuonna ollaan kehitetty ÄlyBuffét-tapahtuma, koulukokeiluja kentän kouluilla ja keväämmällä pakopeli Outokummun vanhalle kaivokselle.

OPETTAJIEN ÄLYBUFFET JA KOULUJEN TOIMINTAYMPÄRISTÖANALYYSIT

Syksyllä opiskelijat kävivät vierailemassa lähialueen kouluilla, joissa koulun tutorope esitteli opiskelijoille koulunsa teknologista toimintaympäristöä. Opiskelijat ottivat selvää muun muassa siitä, mitä opetusteknologiaa kouluilla on käytössä, miten sitä hyödynnetään ja millaisia teknologisia oppimisympäristöjä kouluilla on tarjolla. Näistä tiedoista tuotettiin posterit, jotka olivat esillä ÄlyBuffet- tapahtumassa opiskelijoiden DIGIABC-pajoissa. Kaikkiin postereihin voit tutustua sähköisenä myös täältä.

ÄlyBuffét oli kaikille avoin tapahtuma, jossa kohtasimme ensisijaisesti digipajojen, mutta myös keskustelun merkeissä. Sisältötoiveet opiskelijoiden toteuttamiin teknologian opetuskäyttöä tukeviin pajoihin tulivat kouluilta tai opiskelijoilta. Mentimeter, Micro:bit, digiahdistuksen lievitys, GreenScreen, 3D-tulostus, VR-lasit, MakeyMakey ja Sphero-pallot tulivat tutuiksi ja pajoilla kävi muutaman tunnin ajan kova kuhina. Tapahtumassa oli myös Joensuun Mediakeskuksen pajoja, joissa näytillä oli opetuksellisten pakopelien pulmatehtäviä ja älykaiuttimia.

Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ja keskustelut erilaisten osaajien välillä ovat prosessin parasta antia. Opiskelijat pitivät tapahtuman järjestämistä opintojaksolla mielekkäänä ja erityisen tärkeäksi koettiin mahdollisuus keskustella kentällä työskentelevien opettajien kanssa. Kentän opettajat kokivat tärkeäksi päästä tutustumaan digiopetuksen trendeihin ja mahdollisuuden huomata nykyisten ja tulevien kollegoiden kanssa sen helpottavan asian, ettei kukaan hallitse kaikkea uutta! Digi-innostumista tapahtuu, kun opettaja löytää omaan työhönsä sopivat välineet ja kokee uuden teknologian omaksumisen helpoksi. Vertaistuki opiskelijalta tai kollegalta tai avun saaminen oppilaalta ovat keinoja edistää omaa osaamistaan. Tutustu täältä vielä meidän virikemateriaaliin, joka käsittelee TVT:n omaksumista opetukseen ja oman teknologiapystyvyyden kasvattamista

KENTÄN KOULUKOKEILUT vauhdissa

Osa Itä-Suomen yliopiston opiskelijoista, on lähtenyt kentälle toteuttamaan teknologiasisältöisiä koulukokeiluja yhdessä koulujen opettajien kanssa. Halukkaita opettajia oli tällä kertaa enemmän, kuin mitä oli mahdollista toteuttaa. Koulukokeilun lähtökohtana on opettajan toive sisällöstä, jonka pohjalta opiskelijat lähtevät yhdessä koulun opettajan kanssa rakentamaan sopivaa kokonaisuutta. Yhdessä tehden oppivat oppilaat, opettajaopiskelijat ja koulun opettajat. Alla muutama esimerkki opiskelijoiden työn tuloksista.

IMOVIE JA LEGO WEDO- KOULUKOKEILU NEPENMÄEN KOULUSSA

KOKO MATERIAALIIN VOIT TUTUSTUA YLLÄ OLEVASTA LINKISTÄ.

KOTITALOUDEN OPETTAJAOPISKELIJOIDEN OPETUSVIDEOMATERIAALI

Koko materiaaliin voit tutustua täältä: https://spark.adobe.com/page/6V2eWcYG4tVQD/

PAKOPELIt INNOSTAVAT ITÄ-SUOMESSA

Pedagogiset pakopelit innostavat tällä hetkellä Itä-Suomessa kouluja kaikilla asteilla! Joensuun Mediakeskuksen järjestämät pakopeli-koulutukset täyttyvät nopeasti ja ilmeistä on, että opettajat kokeilevat mielellään tätä motivoivaa ja yhteistyötaitoja harjoittavaa opetusmenetelmää. Pakopelit ovat kiinnostaneet myös yliopistolla ja opettajankoulutuslaitoksella puuhataan useampaankin pakopeliä osana opintoja. OpenDigi:n opettajaopiskelijat tuottavat kevään aikana mediakeskuksen LightaBot-hankkeen kanssa oppimisen- ja ongelmanratkaisutaitoja, historian ja ohjelmoinnillisen ajattelun sisältöihin rakentuvan pakopelin Outokummun Vanhalle kaivokselle. Mukana kehittämässä ja testaamassa peliä on Outokummun koulusta kaksi luokkaa. Koulukokeilujen ja pakopelin toteutuksesta kerromme lisää vielä kevään mittaan!

Innostunutta kevättä kaikille!

Leikkiä, liikettä ja digiä kestävän kehityksen äärellä – OpenDigi-kokeilu opiskelijan silmin

hytölankoulu
Tiimimme opettajaopiskelija Hannu Aho mallinsi valmiiksi Konneveden kartan ja Hytölän koulun Minecraftiin.

OpenDigi käynnistyi omalta osaltani viime syksyn KickOff tapahtumassa, jonne saapuivat paikalle kaikki Jyväskylän alueen OpenDigiin osallistuvat tutkijat, opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat sekä myös perusasteen opettajat. KickOffin ja samalla koko loppusyksyn tavoitteena oli perehdyttää jokainen osallistuja aiheeseen, ja yhdessä suunnitella omassa pienryhmässä opetuskokonaisuus, joka huipentui meidän osaltamme tammikuun puolessa välissä Konneveden Hytölän koululle.

Syksyn yli kestäneen suunnitteluprosessin aikana sain tehdä yhteistyötä kahden
erityispedagogiikan opiskelijan kanssa, yhden luokanopettajaopiskelijan kanssa ja myös kahden Hytölän koulun opettajan kanssa. Tämän lisäksi ryhmään kuului tiiviisti suunnittelua ja toimintaa oikeaan suuntaan ohjannut projektitutkija Mari Kyllönen.
Nyt, kun suunnitelmat ovat toteutettu ja OpenDigi on omalta osaltani paketissa, voin hyvin mielin todeta, että mielestäni OpenDigi oli todella positiivinen yllätys. Alussa moni asia tuntui kieltämättä hieman sekavalta, mutta lopputulos kertoo vahvan tarinan siitä, kuinka saimme ryhmänä ratkaistua kaikki eteen tulevat haasteet ajoissa.

Itse ajatus hankkeen taustalla on todella tärkeä ja ajankohtainen, sillä elämme todella nopeasti digitalisoituvassa yhteiskunnassa. OpenDigi pyrkii tuomaan tämän muutoksen keskelle apua ja tarjoamaan opettajille taitoja sekä välineitä teknologian monipuoliseen hyödyntämiseen opetuksessa. Päätavoitteena on koulutuksen laadun parantaminen ja suomalaisten opettajien sekä opettajaopiskelijoidenosaamisen kehittäminen. Oman ryhmän puolesta voin tyytyväisenensimmäisenä päivänä aiheen käsittelemisen luistelukentällä, jossa osa oppilaista (kasvihuonekaasut) yrittivät estää muita oppilaita (auringonsäteitä) pääsemästä ilmakehän läpi takaisin avaruuteen. Kaikki tämä ja lisäksi vielä todella aktiivinen keskustelu luokkahuoneessa huipentui lopulta Minecraft-projektiin, jossa jokainen pari sai toteuttaa oman visionsa tulevaisuuden Konnevedestä.

Oppilaiden Minecraftissa suunnittelema ja rakentama tulevaisuuden Konnevesi hyödyntää vihreää energiaa ja suosii kestävää elämäntapaa. Oppilaat rakensivat kartalle muun muassa upean voimalaitoksen, joka hyödyntää energiantuotannossaan tuulivoimaa ja vesivoimaa. Myös Konneveden tulevaisuuden ostoskeskus kannustaa ihmisiä kierrättämään ja tekemään kestäviä valintoja, sillä kauppakeskuksessa myydään vain lähellä tuotettuja tavaroita ja siellä on monta kirpputoria. Oppilaat huomioivat kestävät valinnat hienosti myös liikenteen suunnittelussa, sillä käyttöön oli valittu vain sähköllä kulkevia busseja ja autoja. Oppilaiden Minecraft täyttyi uskomattomista rakennelmista, jotka tekivät Konnevedestä omavaraisen, lähituotantoa suosivan ja vihreällä energialla pyörivän kaupungin.

Oppilaiden kyky soveltaa kahden päivän aikana opittuja asioita Minecraftissa todisti sen, että opetus oli onnistunut ja tavoitteisiin oli päästy. Tulevana tietotekniikan opettajana olisin kuitenkin toivonut, että projekti olisi kestänyt hieman kauemmin. Kaikin puolin toimivasta yhteissuunnittelusta huolimatta, lyhyet kaksi päivää Konnevedellä tuntui enemmän meidän opettajaopiskelijoiden tekemältä koulukaappaukselta kuin todelliselta yhteisopettajuudelta. Tämä oli varmasti osittain sen takia, että veimme mukanamme Hytölän koululle Minecraft -tietokoneet ja virtuaalitodellisuuden, jotka veimme myös heti pois kokeilun jälkeen.

Ajattelen, että ihanteellisessa tapauksessa projekti olisi kestänyt vaikka kaksi päivää pidempään. Tässä skenaariossa koululla pidetyt kaksi ensimmäistä opetuspäivää pysyisivät täysin ennallaan, koska omasta mielestäni ne olivat aivan mahtavia. Kuitenkin lisäisin niiden perään muutaman lisäpäivän, joiden aikana käsittelisimme enemmän sellaisia laitteita ja sovelluksia, joita koululla olisi jo mahdollisesti valmiina tai helposti hankittavissa, ja joita opettajat haluaisivat itse oppia hyödyntämään opetuksessa paremmin. Tämän kaltainen yhdistelmä tukisi mielestäni paremmin sitä ajatusta, että peruskoulun opettajat saisivat projektista oikeasti jotain sellaista, jota he voisivat hyödyntää omassa arjessaan. Nyt Minecraft, erinomaisuudestaan huolimatta, jäi varmasti hieman kaukaiseksi asiaksi.

Tavallaan siis en muuttaisi projektistamme yhtään mitään, mutta haluaisin lisätä siihen
muutaman päivän. Uskon, että tämä mahdollistaisi sen, että peruskoulun opettajille jäisi
projektista enemmän asioita käteen. Sellaisia välineitä ja taitoja, joista olisi oikeasti hyötyä heidän arjessaan. Teknologian suhteen koen, että menimme ehkä liian suoraan asiaan koululla ja teimme itse liian innokkaasti pelin käynnistämisen ja muut valmistelut. Tämän olisi voinut tehdä myös niin, että peruskoulun opettajat olisivat otettu enemmän mukaan valmisteluihin, jotta tekniset laitteet ja ohjelmat tulisivat heille oikeasti paremmin tutuksi ja käyttövarmuus parantuisi.

hytölän tiimi
Hytölän Mine- ja Vivecraft-kokeilun tiimi: koulunjohtaja, luokanopettaja Virpi Janhunen opettajaopiskelijat Viivi Korpela, Lotta Stolpe, Hannu Aho, Vilma Räsänen ja lukanopettaja Olli Pöyhönen.

Jos saisin tehdä projektin nyt uudelleen niin muuttaisin siis kaksi asiaa. Ensinnäkin osallistaisin opettajia enemmän teknisten laitteiden käyttöön ja pyrkisin turvallisessa ympäristössä osoittamaan sen, että laitteet ovat oikeasti aika mahtavia ja niiden käyttöä opetuksessa ei tarvitse pelätä. Toisena asiana pidentäisin projektia, jotta siitä oikeasti saataisiin kaikki parhaat asiat irti. Kuitenkin kokonaisuutta ajatellessa tuntuu tyhmältä miettiä pieniä ongelmakohtia, sillä oikeasti ajattelen, että se, mitä saimme yhdessä aikaiseksi niin lyhyessä ajassa oli todella vaikuttava suoritus.

Kiitos siitä kaikille osallisille!

Viivi Korpela

Tietotekniikan opettajaopiskelija, Jyväskylän yliopisto

 

Hytölän koulun toteutuksessa yhteistyökumppanina toimi Pekka Ouli Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto POKE:sta.

Yhteiskehittäminen kouluilla – innostavaa, erilaista ja mielenkiintoista!

Meillä Keski-Suomessa OpenDigin ensimmäinen toimintasykli on pyörähtänyt syksyn edetessä hyvään, koordinaattorin silmin ajoittain jopa hurjaan vauhtiin. Juuri tällä hetkellä, marras-joulukuun aikana, opettajaopiskelijat ja muut opettajat työstävät omia opetuskokeilujaan monella tasolla:

Kouluvierailujen yhteydessä on tehty tiimikohtaisia päätöksiä kokeilun oppisisällöistä, teemoista ja ilmiöistä, sekä pohdittu miten kokeilukouluissa jo käytettävissä olevat, tai hankkeen myötä käyttöön saadut digitaaliset ratkaisut, ja erilaiset oppimisen teknologiat tukevat oppimista. Näiden yhteispohdintojen ja päätösten yhteydessä on tehty työnjakoa ja etenemissuunnitelmaa kokonaisuuden suhteen, sekä määritelty yhteisiä tavoitteita.

Vierailun jälkeen työ siirtyy verkkoon ja tavoitteiden asettelussa siirrytään henkilökohtaiselle tasolle. Opetuskokeilujen suunnittelun, sekä tavoitteiden määrittelyn tukena käytämme Pareto & Willemarkin (2018) tutkimukseen ja suunnittelulomakkeeseen perustuvaa työskentelypohjaa. Pohjan työstäminen sekä yksin, että yhdessä tiimin kanssa ohjaa suunnittelemaan pedagogiikan, sisällön ja teknologian mahdollisuudet huomioivia kokonaisuuksia. Taustalla on opettajien digipedagogiseen osaamiseen liittyvä teknologis-pedagogis-sisällöllisen tietämyksen malli TPACK (Mishra & Koehler, 2006), jonka perusajatuksen avulla suunnitelmaa ja omia kehittämistarpeita voidaan reflektoida. Pareton ja Willermarkin näkökulma, jossa opetus nähdään designprosessina vastaa pitkälti meidän tavoitteisiimme OpenDigissä.

Näin koordinaattorin silmin meillä on hyvä tekemisen vire, unohtamatta tutkimusperustaisia menetelmiä. Luvassa on monta innostavaa, erilaista ja mielenkiintoista kokeilua erilaisissa kouluissa ja eri luokka-asteilla. Ja koska ollaan Keski-Suomessa, on mukana tietenkin myös yhteisöllisen oppimisen ja ongelmanratkaisun (ks. esim. prof. Päivi Häkkisen luentotallenne) äärellä tapahtuvia kokeiluja.

Mutta millaisissa tunnelmissa itse opettajaopiskelijat ovat kouluvierailujen jälkeen? Kata ja Saija kertovat omista tunnelmistaan heti tuoreeltaan, matkalla kokeilukoulusta kotiin. Hyppää kyytiin!

Pareto, L., & Willermark, S. (2018). TPACK In Situ: A Design-Based Approach Supporting Professional Development in Practice. Journal of Educational Computing Researchhttps://doi.org/10.1177/0735633118783180

Mishra, P., & Koehler, M. J. (2006). Technological Pedagogical Content Knowledge: A new framework for teacher knowledgeTeachers College Record 108 (6), 1017-1054.