Tavoitteena pysyvä muutos

OpenDigissä kyse on kohtaamisesta, yhteisöllisestä ongelmanratkaisusta ja yhdessä kehittämisestä yhteisössä. Tavoitteena on, että opettajankoulutus, perusopetus ja tuorein tutkimus kohtaavat ja mukana olevat toimijat vastaavat omiin ja taustaorganisaationsa haasteisiin yhteisön asiantuntijuutta hyödyntäen. Helppo nakki vai mitä?

Lähtökohtanamme siis on, että hankkeen tukemana opettajankoulutuksen ja perusopetuksen välisestä yhteistyöstä saadaan rakennettua toimintamalli, joka jää elämään hankkeen päätyttyä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että meidän on löydettävä kaikkia toimijoita riittävästi hyödyttävä jatkuvan oppimisen malli ja rakentaa vähintäänkin eväät toiminnan juurruttamiselle.

Ulospäin näkyvin osa OpenDigi-kehittäjäyhteisöjen toimintaa on varmasti varsinaiset opetuskokeilut. Jotta toimintamalli voi aidosti olla kehittävä osa kasvatustieteiden tiedekunnan arkea ja osa opettajien tutkimusperustaista koulutusta, taustalla tarvitaan paljon paljon jauhamista ja käytännön asioiden järjestämistä sekä kehittäjäyhteisöjen sisällä että tiedekunnissa. Tällä hetkellä usealla alueella käydään keskusteluja opettajankoulutuksen ja alueellisten koulutuksen järjestäjien kanssa. Pysyvä muutos vaatii myös konkreettisia päätöksiä.

Hankkeilla on toisinaan negatiivinen kaiku, koska niitä pidetään yrityksen tai organisaation normaalista arjesta irrallisina. Hyvän hankkeen ja onnistuneen muutoksen takana täytyy luonnollisesti olla todellinen tarve muuttaa jotain toimintaa tai tehdä jotain entistä paremmin. Meille tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tekemämme opettajankoulutuksen kehittämistyö voi johtaa todelliseen muutokseen vain, kun taustalla on opettajankoulutusyksikköjen aito tarve kehittää toimintaansa paremmin visiotaan tukevaksi. Toisaalta onnistuneen toimintamallin rakentamiseen vaaditaan myös hyvät kumppanit. Mukaan lähteviltä peruskouluilta vaaditaan hyvää pedagogista johtajuutta – yhteiskehittämisestä pitää saada voimaa asioihin, joita koulussa kehitettäisiin joka tapauksessa. Hyvä hanke vaatii suunnittelua ja valmistautumista jo hyvissä ajoin ennen varsinaista rahoituksen hakemista tai hankkeen alkamista. 

Me OpenDigiläiset pidämme vahvasti kiinni tavoitteestamme saada aikaan pysyvä muutos, joka parantaa suomalaisen koulutuksen laatua ja opettajien osaamista opettajankoulutuksen ja perusopetuksen yhteisöllisen kehittämisen kautta. Varmaa on, että tavoitteeseen pääseminen on edelleen kiinni monesta asiasta ja vaatii sitoutumista vaatii kaikilta avaintoimijoilta.

Onneksi tiedämme tekevämme muutosta, joka tukee opettajankoulutuksen valtakunnallisia strategisia kehittämislinjauksia ja taustallamme on sekä tahtoa että taitoa.

Oulussa pohditaan parasta aikaa opettajankoulutuksen rakenteita ja muutoksen edellyttämiä tarvittavia toimia. Kuvassa OpenDigin projektipäällikkö Heikki Kontturi ja kasvastustieteellisen tiedekunnan avainhenkilöitä koulutusdekaani Sari Harmoinen (vas.), kandiohjelman vastaava Minna Sääskilahti sekä dekaani Kati Mäkitalo.
Oulussa pohditaan parasta aikaa opettajankoulutuksen rakenteita ja muutoksen edellyttämiä tarvittavia toimia. Kuvassa OpenDigin projektipäällikkö Heikki Kontturi ja kasvastustieteellisen tiedekunnan avainhenkilöitä koulutusdekaani Sari Harmoinen (vas.), kandiohjelman vastaava Minna Sääskilahti sekä dekaani Kati Mäkitalo.


Leikkiä, liikettä ja digiä kestävän kehityksen äärellä – OpenDigi-kokeilu opiskelijan silmin

hytölankoulu
Tiimimme opettajaopiskelija Hannu Aho mallinsi valmiiksi Konneveden kartan ja Hytölän koulun Minecraftiin.

OpenDigi käynnistyi omalta osaltani viime syksyn KickOff tapahtumassa, jonne saapuivat paikalle kaikki Jyväskylän alueen OpenDigiin osallistuvat tutkijat, opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat sekä myös perusasteen opettajat. KickOffin ja samalla koko loppusyksyn tavoitteena oli perehdyttää jokainen osallistuja aiheeseen, ja yhdessä suunnitella omassa pienryhmässä opetuskokonaisuus, joka huipentui meidän osaltamme tammikuun puolessa välissä Konneveden Hytölän koululle.

Syksyn yli kestäneen suunnitteluprosessin aikana sain tehdä yhteistyötä kahden
erityispedagogiikan opiskelijan kanssa, yhden luokanopettajaopiskelijan kanssa ja myös kahden Hytölän koulun opettajan kanssa. Tämän lisäksi ryhmään kuului tiiviisti suunnittelua ja toimintaa oikeaan suuntaan ohjannut projektitutkija Mari Kyllönen.
Nyt, kun suunnitelmat ovat toteutettu ja OpenDigi on omalta osaltani paketissa, voin hyvin mielin todeta, että mielestäni OpenDigi oli todella positiivinen yllätys. Alussa moni asia tuntui kieltämättä hieman sekavalta, mutta lopputulos kertoo vahvan tarinan siitä, kuinka saimme ryhmänä ratkaistua kaikki eteen tulevat haasteet ajoissa.

Itse ajatus hankkeen taustalla on todella tärkeä ja ajankohtainen, sillä elämme todella nopeasti digitalisoituvassa yhteiskunnassa. OpenDigi pyrkii tuomaan tämän muutoksen keskelle apua ja tarjoamaan opettajille taitoja sekä välineitä teknologian monipuoliseen hyödyntämiseen opetuksessa. Päätavoitteena on koulutuksen laadun parantaminen ja suomalaisten opettajien sekä opettajaopiskelijoidenosaamisen kehittäminen. Oman ryhmän puolesta voin tyytyväisenensimmäisenä päivänä aiheen käsittelemisen luistelukentällä, jossa osa oppilaista (kasvihuonekaasut) yrittivät estää muita oppilaita (auringonsäteitä) pääsemästä ilmakehän läpi takaisin avaruuteen. Kaikki tämä ja lisäksi vielä todella aktiivinen keskustelu luokkahuoneessa huipentui lopulta Minecraft-projektiin, jossa jokainen pari sai toteuttaa oman visionsa tulevaisuuden Konnevedestä.

Oppilaiden Minecraftissa suunnittelema ja rakentama tulevaisuuden Konnevesi hyödyntää vihreää energiaa ja suosii kestävää elämäntapaa. Oppilaat rakensivat kartalle muun muassa upean voimalaitoksen, joka hyödyntää energiantuotannossaan tuulivoimaa ja vesivoimaa. Myös Konneveden tulevaisuuden ostoskeskus kannustaa ihmisiä kierrättämään ja tekemään kestäviä valintoja, sillä kauppakeskuksessa myydään vain lähellä tuotettuja tavaroita ja siellä on monta kirpputoria. Oppilaat huomioivat kestävät valinnat hienosti myös liikenteen suunnittelussa, sillä käyttöön oli valittu vain sähköllä kulkevia busseja ja autoja. Oppilaiden Minecraft täyttyi uskomattomista rakennelmista, jotka tekivät Konnevedestä omavaraisen, lähituotantoa suosivan ja vihreällä energialla pyörivän kaupungin.

Oppilaiden kyky soveltaa kahden päivän aikana opittuja asioita Minecraftissa todisti sen, että opetus oli onnistunut ja tavoitteisiin oli päästy. Tulevana tietotekniikan opettajana olisin kuitenkin toivonut, että projekti olisi kestänyt hieman kauemmin. Kaikin puolin toimivasta yhteissuunnittelusta huolimatta, lyhyet kaksi päivää Konnevedellä tuntui enemmän meidän opettajaopiskelijoiden tekemältä koulukaappaukselta kuin todelliselta yhteisopettajuudelta. Tämä oli varmasti osittain sen takia, että veimme mukanamme Hytölän koululle Minecraft -tietokoneet ja virtuaalitodellisuuden, jotka veimme myös heti pois kokeilun jälkeen.

Ajattelen, että ihanteellisessa tapauksessa projekti olisi kestänyt vaikka kaksi päivää pidempään. Tässä skenaariossa koululla pidetyt kaksi ensimmäistä opetuspäivää pysyisivät täysin ennallaan, koska omasta mielestäni ne olivat aivan mahtavia. Kuitenkin lisäisin niiden perään muutaman lisäpäivän, joiden aikana käsittelisimme enemmän sellaisia laitteita ja sovelluksia, joita koululla olisi jo mahdollisesti valmiina tai helposti hankittavissa, ja joita opettajat haluaisivat itse oppia hyödyntämään opetuksessa paremmin. Tämän kaltainen yhdistelmä tukisi mielestäni paremmin sitä ajatusta, että peruskoulun opettajat saisivat projektista oikeasti jotain sellaista, jota he voisivat hyödyntää omassa arjessaan. Nyt Minecraft, erinomaisuudestaan huolimatta, jäi varmasti hieman kaukaiseksi asiaksi.

Tavallaan siis en muuttaisi projektistamme yhtään mitään, mutta haluaisin lisätä siihen
muutaman päivän. Uskon, että tämä mahdollistaisi sen, että peruskoulun opettajille jäisi
projektista enemmän asioita käteen. Sellaisia välineitä ja taitoja, joista olisi oikeasti hyötyä heidän arjessaan. Teknologian suhteen koen, että menimme ehkä liian suoraan asiaan koululla ja teimme itse liian innokkaasti pelin käynnistämisen ja muut valmistelut. Tämän olisi voinut tehdä myös niin, että peruskoulun opettajat olisivat otettu enemmän mukaan valmisteluihin, jotta tekniset laitteet ja ohjelmat tulisivat heille oikeasti paremmin tutuksi ja käyttövarmuus parantuisi.

hytölän tiimi
Hytölän Mine- ja Vivecraft-kokeilun tiimi: koulunjohtaja, luokanopettaja Virpi Janhunen opettajaopiskelijat Viivi Korpela, Lotta Stolpe, Hannu Aho, Vilma Räsänen ja lukanopettaja Olli Pöyhönen.

Jos saisin tehdä projektin nyt uudelleen niin muuttaisin siis kaksi asiaa. Ensinnäkin osallistaisin opettajia enemmän teknisten laitteiden käyttöön ja pyrkisin turvallisessa ympäristössä osoittamaan sen, että laitteet ovat oikeasti aika mahtavia ja niiden käyttöä opetuksessa ei tarvitse pelätä. Toisena asiana pidentäisin projektia, jotta siitä oikeasti saataisiin kaikki parhaat asiat irti. Kuitenkin kokonaisuutta ajatellessa tuntuu tyhmältä miettiä pieniä ongelmakohtia, sillä oikeasti ajattelen, että se, mitä saimme yhdessä aikaiseksi niin lyhyessä ajassa oli todella vaikuttava suoritus.

Kiitos siitä kaikille osallisille!

Viivi Korpela

Tietotekniikan opettajaopiskelija, Jyväskylän yliopisto

 

Hytölän koulun toteutuksessa yhteistyökumppanina toimi Pekka Ouli Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto POKE:sta.

Kiitos yhteistyöstä, hyvää joulua!

Kuluvaan vuoteen on mahtunut monenlaisia tapahtumia ja tunteita. Olemme saaneet suunnitella, neuvotella, lukea, kuunnella, kysyä ja vastata. Olemme onnistuneet viemään asioita käytäntöön. Olemme tehneet virheitä ja olemme kokeneet onnistumisia. Olemme hikoilleet ja nauraneet. Ja olemme oppineet.

Yhteiskehittäminen ei suinkaan ole helppoa. Se vaatii kaikkia osallistumaan yhteisen ongelman ratkaisemiseen. Aktiivinen osallistuminen ja vuoropuhelu ovat kaiken A ja O. Tässä vaiheessa vuotta haluammekin kiittää kaikkia kehittämiseen osallistuvia, kokemuksiemme ja yhteistyön mahdollistajia ja työtämme tukevia tahoja. Miten inspiroivassa ympäristössä saammekaan työtä tehdä!

Kiitos kuluneesta vuodesta rahoittaja Opetus- ja kulttuuriministeriö. Kiitos opettajankoulutusfoorumi. Kiitos yliopistomme Jyväskylässä, Lapissa, Itä-Suomessa, Turussa ja Oulussa. Kiitos tiedekuntiemme henkilöstö ja yliopistojen yhteiset tukipalvelut. Kiitos hallinnolliset toiminnan mahdollistajat eri alueilla. Kiitos yhteistyökoulut, rehtorit, opettajat ja muu kohtaamamme koulujen henkilöstö. Kiitos opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat. Kiitos muut kehittämishankkeet. Olette kaikki korvaamattomia!

Kohtaamiset, keskustelut ja kokeilut kanssanne vievät meidän jokaisen osaamista eteenpäin ja auttavat meitä tekemään suomalaisesta koulutuksesta entistäkin laadukkaampaa. Pidetään opettajankoulutuksen ja perusopetuksen yhteisöllisen kehittämisen lippu korkealla myös ensi vuonna ja arvostetaan yhteistyötämme!

Iloa ja valoa teidän jokaisen jouluun, nyt on aika rauhoittua nauttimaan joulun tunnelmasta ja ajasta rakkaidemme kanssa!

Kehittäminen jatkuu jälleen vuoden vaihteen jälkeen.


OpenDigi koordinaattorit
Heikki, Viivi, Mari K, Mari M., Jari, Satu, Arto, Tane ja J-P

OpenDigin kehittäjäyhteisö käytännön toimissa

Miksi kiistellä pitääkö koulun digitalisoitua? Oikea kysymys kuuluu, miten digitalisaatio toteutetaan, jotta se hyödyttäisi oppimista mahdollisimman paljon. (Tuominen & Hellström 2017, 96.)

Turun seudulla varsinainen kehittäjäyhteisöjen toiminta starttasi syyskuun lopussa Kickoffista. Opettajaopiskelijat yhdessä Liedon Ilmaristen koulun, Loukinaisten koulun ja Turun  Yli-Maarian koulun opettajien kanssa ovat työskennelleet monenlaisten haasteiden ja aiheiden parissa.

Toimintaympäristöihin tutustumisen jälkeen opettajien ehdottamia OPS:n sisältöjä ja toteutustapoja kehiteltiin yhdessä ja nyt ensimmäiset opetuskokeilut ovat jo päättyneet. Kokeiluista kerätään parhaillaan palautetta ja tulevassa arviointipalaverissa saamme lisää arvokasta tietoa toiminnan kehittämiseksi.

Kuva. Yhteiskehittämisen aiheet ja luokka-asteet OpenDigin yhteistyökouluilla Turun alueella.

Kehittäjäyhteisön digipedagogiset pohdinnat

  • Toimiiko teknologia aktiivisen oppimisen herättäjänä vai täydennetäänkö sen avulla jo opiskeltuja asioita?
  • Millä perusteella valitaan opetustuokioihin sopiva teknologia?
  • Löytyykö teknologian opetuskäytöstä tutkimusperusteista tietoa?
  • Onko kokeilulla itsellään arvoa? Saammeko myös epäonnistua?
  • Miten onnistutaan yhteisöllisessä työskentelyssä?
Matka Marsiin

Erilaiset ajattelun apuvälineet ja teknologiat välittävät oivaltavaa oppimista. Ilman ulkoisia apuvälineitä tapahtuu harvoin yhteisöllistä tiedon luomista. (Lonka 2015, 231.)

Esittelemme tässä yhtä toteutusmallia, josta opiskelijat vielä tekevät koosteen Opentuntiin.  Myös muita opetuskokeiluja löytyy pian Opentunnista opendigi-tägillä.

Kakkosluokka matkaa avaruuteen

Marsissa

Avaruus on aihe, jossa teknologian käyttö oppimisen tukena tuntuu pedagogisesti perustellulta. Avaruuden tutkimisessa on käytetty paljon huipputeknologiaa ja tähän aihepiiriin on saatavilla paljon digimateriaalia ja juuri senkin vuoksi yhteiskehittäminen on tärkeää. Työmäärä ei kerry kenellekään yksinään liian suureksi.

Oppimisen aktivointi

Kun aktivoidaan oppilaiden aiemmat tiedot ja kokemukset, uusi tieto tulee hänelle merkitykselliseksi. Oppimisen tavoitteiden tulee olla läpinäkyviä, ja ne on hyvä asettaa yhdessä. (Lonka, 2015, 226.)

Ensimmäisellä oppitunnilla videossa ”raketti” nousi koulun pihalta kohti avaruutta. Tämä autenttinen video oli kuvattu dronella, joka nousi 200 metrin korkeuteen. 

Oppimisen varsinainen aktivointi toteutettiin Flingan avulla. Oppilaat tekivät avaruusaiheesta kysymyksiä ja niitä kerättiin tämän verkkopohjaisen työkalun avulla. Flinga soveltuu osallistujia aktivoiviin menetelmiin ja yhteisölliseen tiedonrakentamiseen. Sitä voi käyttää tietokoneella, tabletilla ja kännykällä. Flingalle vaihtoehtoisia yhteisölliseen kehittelyyn sopivia sovelluksia ovat  Padlet– tai Post-it-Plus.

Opiskelua tutkijaryhmissä

Ongelmalähtöisen oppimisen menetelmässä ratkaisu ei ole itsetarkoitus, vaan ongelmat toimivat virikkeenä tiedon syvälliselle oppimiselle. Pieni ryhmä muodostaa “asiantuntijayhteisön”, jossa ratkaistaan ongelmia vuorovaikutuksessa toisten kanssa. (Lonka, 2015, 74.)

Maailmankaikkeus

Eetun opetuskeskustelussa havainnollistetaan kuinka käsittämättömän laaja universumi on ja tähtiäkin on lukematon määrä. Onpa hyvä, että tutkijaryhmillä on tukenaan avaruuspehmolelut.

Aurinkokunta

Kuuntelu ja keskustelu ovat aktivoineet ajattelua. Toiminnan ja tehtävien avulla nimet ja käsitteet jäävät vielä paremmin muistiin. Kynää ja paperia ei kannata teknologiahuumassa jättää huomiotta. Tiedonlähteenä edu.fi-nettisivusto, jonka avaruustehtävässä planeetat järjestettiin oikeille paikoilleen aurinkokunnassa.

Retkikunta liputtaa tutkimuskohteen

Kolmannessa pisteessä väritettiin tutkimusretkikunnalle yhteistyössä lippu ja otettiin kuva sen kanssa kirjastoon järjestetyllä
green screen-kuvauspisteellä. Tukijoukkojen kuvakokeilut olemmekin jo nähneet aiemmin tässä bloggauksessa.

Ensimmäisellä työpisteellä matkataan nyt virtuaalisesti aurinkokunnassa, universumin laidoilla ja syöksytään madonreikiin. Viiden euron pahviset vr-kotelot ja vanhat kännykät ovat hyötykäytössä elävöittämässä opiskeltua aihetta.

Teknologian avulla voidaan luoda oppimiselle konteksteja, jotka eivät olisi muuten mahdollisia. Tieto saa merkityksen, kun se liittyy johonkin todelliseen asiaan tai tapahtumaan. (Piispanen & Meriläinen 2016, 11.)

Ja lopuksi palataan vielä oppilaiden ensimmäisellä tunnilla tekemiin kysymyksiin Flingassa.  Kuvassa Seritan kanssa pohditaan ovatko planeetat kuumia ja kuinka kirkas kuu on avaruudessa.

Havaintoja ja pohdintaa

Havaintojen perusteella oppilaat olivat erittäin motivoituneita koko toiminnan ajan. Vaihtelevat työtavat toimivat johdonmukaisesti, eivätkä aiheuttaneet työrauhaongelmia. Tässä toteutusmallissa oppilaat työskentelivät kuudessa 2-3 oppilaan tutkijaryhmissä. Loppukeskustelussa oli vaikuttavaa seurata, miten haastavista käsitteistä 8-vuotiaat lapset puhuivat aivan luonnollisesti. Tämä malli on toteutettavissa myös vähemmällä teknologialla. Opettajien yhteistyön ja esimerkiksi oppilastutoroinnin avulla vastaava toiminta onnistuu ilman opettajaopiskelijoitakin. 

Mitä arvoa teknologia toi oppimiseen ja opetukseen?

  • Prosessi käynnistettiin sisäisten mallien aktivoinnilla
  • Teknologialla tuettu opetus on osa opetushallituksen suosittamaa kokeilukulttuuria
  • Suunnittelussa ja toiminnassa näkyi vahvasti yhteisöllinen työskentely ja aktiivinen oppiminen kaikilla toimijoilla

Viitteet

Lonka, K. (2015). Oivaltava oppiminen.

Piispanen, M. & Meriläinen, M. (2016). SAMR-malli oppimaiseman arkkitehtina.

Tuominen, S. &Hellström, M. (2017).  Koulukirja: Miksi koulun muuttaminen on maailman tärkein ja vaikein tehtävä?

Mainetta ja kunniaa opettajankoulutusfoorumilta

Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama opettajankoulutusfoorumi palkitsi ansioituneita opettajankoulutuksen kehittämishankkeita eilen 29.11. Helsingissä järjestetyssä opettajankoulutusfoorumin juhlaseminaarissa.OpenDigi koki täydellisen yllätyksen saatuaan kunniamaininnan ansioituneesta viestinnästä ja näkyvyydestä. Olemme hurjan otettuja tunnustuksesta! 

Tunnustuksia jaettiin kolmessa kategoriassa ja tässä kaikki palkitut kärkihankkeet:

Kunniamaininta innostavimmasta toimintamallista

Kunniamaininta onnistuneimmasta viestinnästä ja näkyvyydestä

  • OVET – kehittämishanke (Opettajankoulutuksen valinnat – ennakoivaa tulevaisuus)
  • OpenDigi – Opettajat oppimistaitojen ja digipedagogiikan kehittäjäyhteisöissä
  • OpeOsaa – Opettajien pedagogista osaamista kehittämässä

Kunniamaininta parhaasta verkostoitumisesta ja yhteistyöstä

OpenDigin puolesta kunniakirjan vastaanottivat Heikki ja Viivi. Kuvassa myös TerOpe-hankkeen Maria Kääriäinen ja Kristina Mikkonen sekä Tuetaan yhdessä hankkeen Marjatta Takala.

Onnea kaikille palkituille ja menestystä jatkoon kaikille kehittämishankkeille! Työ jatkuu! 

Juhlaseminaari tarjosi paitsi mainetta ja kunniaa, myös mielenkiintoisia puheenvuoroja sekä innostavia kohtaamisia ja keskustelua opettajankoulutuksen kehittämisen suunnasta ja haasteista. OpenDigi oli mukana myös tilaisuuden posterinäyttelyssä.

Posterinäyttelyssä parasta oli ihmisten kohtaaminen. Kuvassa Heikki vaihtamassa ajatuksia Helsingin yliopiston tutkijan Minna Lakkalan kanssa.

Tilaisuuden aineistot löytyvät osoitteesta: https://minedu.fi/tapahtumat/2018-11-29/opettajankoulutusfoorumin-juhlaseminaari.