PODCAST Oppimisanalytiikasta ja arvioinnista

Oppimisanalytiikka ja sen hyödyntäminen opetuksessa on viime aikoina herättänyt kiinnostusta ja huoltakin. Oppimisanalytiikan avulla voidaan melko nopeasti havaita oppimisvaikeuksia ja toisaalta oppimisesta jäävä digitaalinen jalanjälki huolettaa.

Einari Kurvinen

Päätimme tehdä aiheesta podcastin, johon saimme keskustelijoiksi asiaan paremmin perehtyneet asiantuntijat. Tohtorikoulutettava ja ViLLE-oppimisympäristön asiantuntija Einari Kurvinen ja Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen yliopisto-opettaja Jussi-Pekka Järvinen keskustelevat siitä, mikä arvo oppimisanalytiikalla on arvionnissa ja miten se kehittää arviointityötä käytännössä.

Jussi-Pekka Järvinen

https://soundcloud.com/turun-yliopisto/opendigi-arviointia-ja-oppimisanalytiikkaa-hyodyntava-opetus

00:00 Esittely
02:00 Mitä oppimisanalytiikka on?
03:30 Miten analytiikkaa voi hyödyntää oppimisprosesseissa?
07:30 Miten oppimisanalytiikan käyttöä voidaan perustella?
08:50 Miten analytiikkaa voi hyödyntää arvioinnissa?
13:00 Millaisia uhkia liittyy analytiikan käyttöön?
18:30 Millä kriteereillä sähköisiä oppimisympäristöjä kannattaa valita?
21:00 Hyödyntävätkö opettajat oppimisanalytiikkaa?
22:15 Lisääkö sähköisten työvälineiden käyttö opettajan työtä?
26:30 Mitä hyötyä analytiikasta on oppilaalle ja opiskelijalle?
29:00 Onko analytiikassa jotain mitä ei kannata näyttää oppijalle?
31:25 Miten houkutellaan opettajia käyttämään sähköisiä oppimisympäristöjä?
33:00 Millaisia esteitä kohdataan?
35:15 Mitä kehitettävää on analytiikkaa hyödyntävissä ympäristöissä?

Kohtaamisen tärkeydestä

OpenDigissä kyse on kohtaamisesta, yhteisöllisestä ongelmanratkaisusta ja yhdessä kehittämisestä yhteisössä. Lähtökohtana on, että opettajankoulutus, perusopetus ja yliopistojen tutkijat kohtaavat ja etsivät yhdessä ratkaisuja omiin ja oman taustaorganisaation haasteisiin yhteisön asiantuntijuutta hyödyntäen.

Kehittäminen ja kehittyminen vaativat aikaa pysähtyä. Yhdessä uutta rakennettaessa on yhtä tärkeää pystyä pysähtymään yksin, mutta myös yhdessä. Meille OpenDigi-koordinaattoreille tärkeitä ovat kohtaamiset alueellisten yhteisöjen toimijoiden kanssa. Lisäksi hankkeen johdonmukainen ja yhtenäinen työskentely vaatii paljon pysähtymistä myös meidän koordinaattoreiden kesken. Erilaiset kohtaamiset verkossa ja kasvotusten pitävät meidät samalla kartalla ja auttavat viemään eteenpäin. Yhteiset kohtaamisemme ovat myös supertärkeitä paikkoja hyväksyä keskeneräisyytemme.

Erityisen tärkeitä meille koordinaattoreille on tapaamiset, jolloin pääsemme oikeasti kasvotusten ”jauhamaan” asioita. Tämä vuosi startattiin saman pöydän äärellä jo tammikuun alussa kanssa Helsingissä. Tapaamisen tavoitteena oli hankkeen tavoitteiden ja viestinnän täsmentäminen sekä OpenDigin kehittäjäyhteisöjen toimintapolun periaatteiden arviointi ja päivittäminen kansallista yhteistyötä tukevaksi. Työskentelyn keskiössä siis tavoittelemamme kansallisen kehittäjäyhteisöjä hyödyntävän opettajankoulutusmallin suunnittelu. Aihe, joka todella vaatii ajattelemista ja jonka kanssa työskentely puhtaasti verkossa olisi haastavaa. Tällä viikolla tapaamme Turussa, jossa tavoitteenamme on tehdä linjaukset hankkeen viimeiselle vuodelle. Asialistalla on asiaa muun muassa tuki- ja virikemateriaaliin, tuleviin julkaisuihin ja hankkeen raportointiin liittyen.

Koordinaattoreiden kohtaamiset kasvotusten ovat tärkeitä paitsi yhteisen näkemyksen säilyttämiselle ja täsmentämiselle myös jokaisen partnerin oman työn eteenpäin viemiselle ja jaksamiselle. Arto esimerkiksi tiivisti tapaamisten tärkeyden hienosti: ”Keskusteluissa vahvistuu ajatukset mitä asioita pitäisi omassa toiminnassa kehittää. Keskustelu kunkin oman työn haasteista helpottaa, voimaannuttaa ja synnyttää ajatuksia haasteiden voittamiseksi. Tapaamiset ohjaavat omaa työtä rönsyileviltä sivupoluilta takaisin keskitielle, joka vie eri partnereiden kehittämistyötä samaan suuntaan.”

Mari kuvasi hyvin meidän kaikkien tunteet kohtaamisten tärkeydestä. ”Kohtaamiset luovat jakamisen ja kiinnittymisen mahdollisuuksia: hektinen, paikoin melko yksinäinen työ on toisinaan epävarmuuden ja kuormittavuuden ”kasvualusta”, ja vertaisten kanssa jakaminen on merkityksellistä oman ajattelun selkeyttämiseksi, yhteisen näyn ja tekemisen kirkastamiseksi ja ihan rehellisesti myös höyryjen päästämiseksi. Polulla pysymiseksi ja eteenpäin menemiseksi tarvitaan paitsi karttaa, toisinaan myös kaveria kartan ja etenkin ”maaston” lukemisessa.”

Me koordinaattorit pidämme säännöllisen verkkopalaverin Zoom:n avulla joka toinen viikko, tarvittaessa useammin. Päivittäisessä viestinnässä hyödynnämme enimmäkseen Slackia, joka on todettu kohtuullisen hyväksi välineeksi eri taustaorganisaatioista tulevien henkilöiden kesken.

Meidän kokemuksemme on, että sisäinen viestintä ja kohtaamiset tukevat tekemistämme, auttavat meitä jaksamaan ja vievät meitä eteenpäin. Pätee varmasti kaikkeen yhteisölliseen työskentelyyn ja kehittämiseen!

Helsingin koordinaattoritapaamisessa Tane, Jari, Arto, Mari, Viivi ja Heikki.
Hyödynsimme yhtenä iltana upeaa keskustakirjasto Oodia, josta varasimme maksuttoman työskentelytilan käyttöömme. Suosittelemme!

Tavoitteena pysyvä muutos

OpenDigissä kyse on kohtaamisesta, yhteisöllisestä ongelmanratkaisusta ja yhdessä kehittämisestä yhteisössä. Tavoitteena on, että opettajankoulutus, perusopetus ja tuorein tutkimus kohtaavat ja mukana olevat toimijat vastaavat omiin ja taustaorganisaationsa haasteisiin yhteisön asiantuntijuutta hyödyntäen. Helppo nakki vai mitä?

Lähtökohtanamme siis on, että hankkeen tukemana opettajankoulutuksen ja perusopetuksen välisestä yhteistyöstä saadaan rakennettua toimintamalli, joka jää elämään hankkeen päätyttyä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että meidän on löydettävä kaikkia toimijoita riittävästi hyödyttävä jatkuvan oppimisen malli ja rakentaa vähintäänkin eväät toiminnan juurruttamiselle.

Ulospäin näkyvin osa OpenDigi-kehittäjäyhteisöjen toimintaa on varmasti varsinaiset opetuskokeilut. Jotta toimintamalli voi aidosti olla kehittävä osa kasvatustieteiden tiedekunnan arkea ja osa opettajien tutkimusperustaista koulutusta, taustalla tarvitaan paljon paljon jauhamista ja käytännön asioiden järjestämistä sekä kehittäjäyhteisöjen sisällä että tiedekunnissa. Tällä hetkellä usealla alueella käydään keskusteluja opettajankoulutuksen ja alueellisten koulutuksen järjestäjien kanssa. Pysyvä muutos vaatii myös konkreettisia päätöksiä.

Hankkeilla on toisinaan negatiivinen kaiku, koska niitä pidetään yrityksen tai organisaation normaalista arjesta irrallisina. Hyvän hankkeen ja onnistuneen muutoksen takana täytyy luonnollisesti olla todellinen tarve muuttaa jotain toimintaa tai tehdä jotain entistä paremmin. Meille tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tekemämme opettajankoulutuksen kehittämistyö voi johtaa todelliseen muutokseen vain, kun taustalla on opettajankoulutusyksikköjen aito tarve kehittää toimintaansa paremmin visiotaan tukevaksi. Toisaalta onnistuneen toimintamallin rakentamiseen vaaditaan myös hyvät kumppanit. Mukaan lähteviltä peruskouluilta vaaditaan hyvää pedagogista johtajuutta – yhteiskehittämisestä pitää saada voimaa asioihin, joita koulussa kehitettäisiin joka tapauksessa. Hyvä hanke vaatii suunnittelua ja valmistautumista jo hyvissä ajoin ennen varsinaista rahoituksen hakemista tai hankkeen alkamista. 

Me OpenDigiläiset pidämme vahvasti kiinni tavoitteestamme saada aikaan pysyvä muutos, joka parantaa suomalaisen koulutuksen laatua ja opettajien osaamista opettajankoulutuksen ja perusopetuksen yhteisöllisen kehittämisen kautta. Varmaa on, että tavoitteeseen pääseminen on edelleen kiinni monesta asiasta ja vaatii sitoutumista vaatii kaikilta avaintoimijoilta.

Onneksi tiedämme tekevämme muutosta, joka tukee opettajankoulutuksen valtakunnallisia strategisia kehittämislinjauksia ja taustallamme on sekä tahtoa että taitoa.

Oulussa pohditaan parasta aikaa opettajankoulutuksen rakenteita ja muutoksen edellyttämiä tarvittavia toimia. Kuvassa OpenDigin projektipäällikkö Heikki Kontturi ja kasvastustieteellisen tiedekunnan avainhenkilöitä koulutusdekaani Sari Harmoinen (vas.), kandiohjelman vastaava Minna Sääskilahti sekä dekaani Kati Mäkitalo.
Oulussa pohditaan parasta aikaa opettajankoulutuksen rakenteita ja muutoksen edellyttämiä tarvittavia toimia. Kuvassa OpenDigin projektipäällikkö Heikki Kontturi ja kasvastustieteellisen tiedekunnan avainhenkilöitä koulutusdekaani Sari Harmoinen (vas.), kandiohjelman vastaava Minna Sääskilahti sekä dekaani Kati Mäkitalo.


Leikkiä, liikettä ja digiä kestävän kehityksen äärellä – OpenDigi-kokeilu opiskelijan silmin

hytölankoulu
Tiimimme opettajaopiskelija Hannu Aho mallinsi valmiiksi Konneveden kartan ja Hytölän koulun Minecraftiin.

OpenDigi käynnistyi omalta osaltani viime syksyn KickOff tapahtumassa, jonne saapuivat paikalle kaikki Jyväskylän alueen OpenDigiin osallistuvat tutkijat, opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat sekä myös perusasteen opettajat. KickOffin ja samalla koko loppusyksyn tavoitteena oli perehdyttää jokainen osallistuja aiheeseen, ja yhdessä suunnitella omassa pienryhmässä opetuskokonaisuus, joka huipentui meidän osaltamme tammikuun puolessa välissä Konneveden Hytölän koululle.

Syksyn yli kestäneen suunnitteluprosessin aikana sain tehdä yhteistyötä kahden
erityispedagogiikan opiskelijan kanssa, yhden luokanopettajaopiskelijan kanssa ja myös kahden Hytölän koulun opettajan kanssa. Tämän lisäksi ryhmään kuului tiiviisti suunnittelua ja toimintaa oikeaan suuntaan ohjannut projektitutkija Mari Kyllönen.
Nyt, kun suunnitelmat ovat toteutettu ja OpenDigi on omalta osaltani paketissa, voin hyvin mielin todeta, että mielestäni OpenDigi oli todella positiivinen yllätys. Alussa moni asia tuntui kieltämättä hieman sekavalta, mutta lopputulos kertoo vahvan tarinan siitä, kuinka saimme ryhmänä ratkaistua kaikki eteen tulevat haasteet ajoissa.

Itse ajatus hankkeen taustalla on todella tärkeä ja ajankohtainen, sillä elämme todella nopeasti digitalisoituvassa yhteiskunnassa. OpenDigi pyrkii tuomaan tämän muutoksen keskelle apua ja tarjoamaan opettajille taitoja sekä välineitä teknologian monipuoliseen hyödyntämiseen opetuksessa. Päätavoitteena on koulutuksen laadun parantaminen ja suomalaisten opettajien sekä opettajaopiskelijoidenosaamisen kehittäminen. Oman ryhmän puolesta voin tyytyväisenensimmäisenä päivänä aiheen käsittelemisen luistelukentällä, jossa osa oppilaista (kasvihuonekaasut) yrittivät estää muita oppilaita (auringonsäteitä) pääsemästä ilmakehän läpi takaisin avaruuteen. Kaikki tämä ja lisäksi vielä todella aktiivinen keskustelu luokkahuoneessa huipentui lopulta Minecraft-projektiin, jossa jokainen pari sai toteuttaa oman visionsa tulevaisuuden Konnevedestä.

Oppilaiden Minecraftissa suunnittelema ja rakentama tulevaisuuden Konnevesi hyödyntää vihreää energiaa ja suosii kestävää elämäntapaa. Oppilaat rakensivat kartalle muun muassa upean voimalaitoksen, joka hyödyntää energiantuotannossaan tuulivoimaa ja vesivoimaa. Myös Konneveden tulevaisuuden ostoskeskus kannustaa ihmisiä kierrättämään ja tekemään kestäviä valintoja, sillä kauppakeskuksessa myydään vain lähellä tuotettuja tavaroita ja siellä on monta kirpputoria. Oppilaat huomioivat kestävät valinnat hienosti myös liikenteen suunnittelussa, sillä käyttöön oli valittu vain sähköllä kulkevia busseja ja autoja. Oppilaiden Minecraft täyttyi uskomattomista rakennelmista, jotka tekivät Konnevedestä omavaraisen, lähituotantoa suosivan ja vihreällä energialla pyörivän kaupungin.

Oppilaiden kyky soveltaa kahden päivän aikana opittuja asioita Minecraftissa todisti sen, että opetus oli onnistunut ja tavoitteisiin oli päästy. Tulevana tietotekniikan opettajana olisin kuitenkin toivonut, että projekti olisi kestänyt hieman kauemmin. Kaikin puolin toimivasta yhteissuunnittelusta huolimatta, lyhyet kaksi päivää Konnevedellä tuntui enemmän meidän opettajaopiskelijoiden tekemältä koulukaappaukselta kuin todelliselta yhteisopettajuudelta. Tämä oli varmasti osittain sen takia, että veimme mukanamme Hytölän koululle Minecraft -tietokoneet ja virtuaalitodellisuuden, jotka veimme myös heti pois kokeilun jälkeen.

Ajattelen, että ihanteellisessa tapauksessa projekti olisi kestänyt vaikka kaksi päivää pidempään. Tässä skenaariossa koululla pidetyt kaksi ensimmäistä opetuspäivää pysyisivät täysin ennallaan, koska omasta mielestäni ne olivat aivan mahtavia. Kuitenkin lisäisin niiden perään muutaman lisäpäivän, joiden aikana käsittelisimme enemmän sellaisia laitteita ja sovelluksia, joita koululla olisi jo mahdollisesti valmiina tai helposti hankittavissa, ja joita opettajat haluaisivat itse oppia hyödyntämään opetuksessa paremmin. Tämän kaltainen yhdistelmä tukisi mielestäni paremmin sitä ajatusta, että peruskoulun opettajat saisivat projektista oikeasti jotain sellaista, jota he voisivat hyödyntää omassa arjessaan. Nyt Minecraft, erinomaisuudestaan huolimatta, jäi varmasti hieman kaukaiseksi asiaksi.

Tavallaan siis en muuttaisi projektistamme yhtään mitään, mutta haluaisin lisätä siihen
muutaman päivän. Uskon, että tämä mahdollistaisi sen, että peruskoulun opettajille jäisi
projektista enemmän asioita käteen. Sellaisia välineitä ja taitoja, joista olisi oikeasti hyötyä heidän arjessaan. Teknologian suhteen koen, että menimme ehkä liian suoraan asiaan koululla ja teimme itse liian innokkaasti pelin käynnistämisen ja muut valmistelut. Tämän olisi voinut tehdä myös niin, että peruskoulun opettajat olisivat otettu enemmän mukaan valmisteluihin, jotta tekniset laitteet ja ohjelmat tulisivat heille oikeasti paremmin tutuksi ja käyttövarmuus parantuisi.

hytölän tiimi
Hytölän Mine- ja Vivecraft-kokeilun tiimi: koulunjohtaja, luokanopettaja Virpi Janhunen opettajaopiskelijat Viivi Korpela, Lotta Stolpe, Hannu Aho, Vilma Räsänen ja lukanopettaja Olli Pöyhönen.

Jos saisin tehdä projektin nyt uudelleen niin muuttaisin siis kaksi asiaa. Ensinnäkin osallistaisin opettajia enemmän teknisten laitteiden käyttöön ja pyrkisin turvallisessa ympäristössä osoittamaan sen, että laitteet ovat oikeasti aika mahtavia ja niiden käyttöä opetuksessa ei tarvitse pelätä. Toisena asiana pidentäisin projektia, jotta siitä oikeasti saataisiin kaikki parhaat asiat irti. Kuitenkin kokonaisuutta ajatellessa tuntuu tyhmältä miettiä pieniä ongelmakohtia, sillä oikeasti ajattelen, että se, mitä saimme yhdessä aikaiseksi niin lyhyessä ajassa oli todella vaikuttava suoritus.

Kiitos siitä kaikille osallisille!

Viivi Korpela

Tietotekniikan opettajaopiskelija, Jyväskylän yliopisto

 

Hytölän koulun toteutuksessa yhteistyökumppanina toimi Pekka Ouli Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto POKE:sta.

Kiitos yhteistyöstä, hyvää joulua!

Kuluvaan vuoteen on mahtunut monenlaisia tapahtumia ja tunteita. Olemme saaneet suunnitella, neuvotella, lukea, kuunnella, kysyä ja vastata. Olemme onnistuneet viemään asioita käytäntöön. Olemme tehneet virheitä ja olemme kokeneet onnistumisia. Olemme hikoilleet ja nauraneet. Ja olemme oppineet.

Yhteiskehittäminen ei suinkaan ole helppoa. Se vaatii kaikkia osallistumaan yhteisen ongelman ratkaisemiseen. Aktiivinen osallistuminen ja vuoropuhelu ovat kaiken A ja O. Tässä vaiheessa vuotta haluammekin kiittää kaikkia kehittämiseen osallistuvia, kokemuksiemme ja yhteistyön mahdollistajia ja työtämme tukevia tahoja. Miten inspiroivassa ympäristössä saammekaan työtä tehdä!

Kiitos kuluneesta vuodesta rahoittaja Opetus- ja kulttuuriministeriö. Kiitos opettajankoulutusfoorumi. Kiitos yliopistomme Jyväskylässä, Lapissa, Itä-Suomessa, Turussa ja Oulussa. Kiitos tiedekuntiemme henkilöstö ja yliopistojen yhteiset tukipalvelut. Kiitos hallinnolliset toiminnan mahdollistajat eri alueilla. Kiitos yhteistyökoulut, rehtorit, opettajat ja muu kohtaamamme koulujen henkilöstö. Kiitos opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat. Kiitos muut kehittämishankkeet. Olette kaikki korvaamattomia!

Kohtaamiset, keskustelut ja kokeilut kanssanne vievät meidän jokaisen osaamista eteenpäin ja auttavat meitä tekemään suomalaisesta koulutuksesta entistäkin laadukkaampaa. Pidetään opettajankoulutuksen ja perusopetuksen yhteisöllisen kehittämisen lippu korkealla myös ensi vuonna ja arvostetaan yhteistyötämme!

Iloa ja valoa teidän jokaisen jouluun, nyt on aika rauhoittua nauttimaan joulun tunnelmasta ja ajasta rakkaidemme kanssa!

Kehittäminen jatkuu jälleen vuoden vaihteen jälkeen.


OpenDigi koordinaattorit
Heikki, Viivi, Mari K, Mari M., Jari, Satu, Arto, Tane ja J-P