Kohtaamisen tärkeydestä

OpenDigissä kyse on kohtaamisesta, yhteisöllisestä ongelmanratkaisusta ja yhdessä kehittämisestä yhteisössä. Lähtökohtana on, että opettajankoulutus, perusopetus ja yliopistojen tutkijat kohtaavat ja etsivät yhdessä ratkaisuja omiin ja oman taustaorganisaation haasteisiin yhteisön asiantuntijuutta hyödyntäen.

Kehittäminen ja kehittyminen vaativat aikaa pysähtyä. Yhdessä uutta rakennettaessa on yhtä tärkeää pystyä pysähtymään yksin, mutta myös yhdessä. Meille OpenDigi-koordinaattoreille tärkeitä ovat kohtaamiset alueellisten yhteisöjen toimijoiden kanssa. Lisäksi hankkeen johdonmukainen ja yhtenäinen työskentely vaatii paljon pysähtymistä myös meidän koordinaattoreiden kesken. Erilaiset kohtaamiset verkossa ja kasvotusten pitävät meidät samalla kartalla ja auttavat viemään eteenpäin. Yhteiset kohtaamisemme ovat myös supertärkeitä paikkoja hyväksyä keskeneräisyytemme.

Erityisen tärkeitä meille koordinaattoreille on tapaamiset, jolloin pääsemme oikeasti kasvotusten ”jauhamaan” asioita. Tämä vuosi startattiin saman pöydän äärellä jo tammikuun alussa kanssa Helsingissä. Tapaamisen tavoitteena oli hankkeen tavoitteiden ja viestinnän täsmentäminen sekä OpenDigin kehittäjäyhteisöjen toimintapolun periaatteiden arviointi ja päivittäminen kansallista yhteistyötä tukevaksi. Työskentelyn keskiössä siis tavoittelemamme kansallisen kehittäjäyhteisöjä hyödyntävän opettajankoulutusmallin suunnittelu. Aihe, joka todella vaatii ajattelemista ja jonka kanssa työskentely puhtaasti verkossa olisi haastavaa. Tällä viikolla tapaamme Turussa, jossa tavoitteenamme on tehdä linjaukset hankkeen viimeiselle vuodelle. Asialistalla on asiaa muun muassa tuki- ja virikemateriaaliin, tuleviin julkaisuihin ja hankkeen raportointiin liittyen.

Koordinaattoreiden kohtaamiset kasvotusten ovat tärkeitä paitsi yhteisen näkemyksen säilyttämiselle ja täsmentämiselle myös jokaisen partnerin oman työn eteenpäin viemiselle ja jaksamiselle. Arto esimerkiksi tiivisti tapaamisten tärkeyden hienosti: ”Keskusteluissa vahvistuu ajatukset mitä asioita pitäisi omassa toiminnassa kehittää. Keskustelu kunkin oman työn haasteista helpottaa, voimaannuttaa ja synnyttää ajatuksia haasteiden voittamiseksi. Tapaamiset ohjaavat omaa työtä rönsyileviltä sivupoluilta takaisin keskitielle, joka vie eri partnereiden kehittämistyötä samaan suuntaan.”

Mari kuvasi hyvin meidän kaikkien tunteet kohtaamisten tärkeydestä. ”Kohtaamiset luovat jakamisen ja kiinnittymisen mahdollisuuksia: hektinen, paikoin melko yksinäinen työ on toisinaan epävarmuuden ja kuormittavuuden ”kasvualusta”, ja vertaisten kanssa jakaminen on merkityksellistä oman ajattelun selkeyttämiseksi, yhteisen näyn ja tekemisen kirkastamiseksi ja ihan rehellisesti myös höyryjen päästämiseksi. Polulla pysymiseksi ja eteenpäin menemiseksi tarvitaan paitsi karttaa, toisinaan myös kaveria kartan ja etenkin ”maaston” lukemisessa.”

Me koordinaattorit pidämme säännöllisen verkkopalaverin Zoom:n avulla joka toinen viikko, tarvittaessa useammin. Päivittäisessä viestinnässä hyödynnämme enimmäkseen Slackia, joka on todettu kohtuullisen hyväksi välineeksi eri taustaorganisaatioista tulevien henkilöiden kesken.

Meidän kokemuksemme on, että sisäinen viestintä ja kohtaamiset tukevat tekemistämme, auttavat meitä jaksamaan ja vievät meitä eteenpäin. Pätee varmasti kaikkeen yhteisölliseen työskentelyyn ja kehittämiseen!

Helsingin koordinaattoritapaamisessa Tane, Jari, Arto, Mari, Viivi ja Heikki.
Hyödynsimme yhtenä iltana upeaa keskustakirjasto Oodia, josta varasimme maksuttoman työskentelytilan käyttöömme. Suosittelemme!

Miten teoria siirtyy käytäntöön kouluyhteistyössä?

OpenDigi-kehittäjäyhteisöissä opettajat, opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat mylläävät erilaisten OPS-lähtöisten opettajan ja koulujen arjessa näkyvien haasteiden parissa. Kehittäjäyhteisöt pyrkivät löytämään ratkaisuja yleensä yhden koululle tärkeän haasteen työstämiselle – yhdessä määritellyn tavoitteen pohjalta.

Kouluyhteistyön yhtenä tavoitteena on saada tuoreimmat tutkimustulokset näkyviksi arjen pieniksi teoiksi koululuokissa. Käytännössä meidän toimintamallissa tieto tuoreimmasta tutkimuksesta siirtyy koulujen käyttöön esimerkiksi opiskelijoiden kautta. Tutkimusperustaisuus turvaa tekemisen laadun, kuuluukin yksi ydinviesteistämme.

Eilen Oulussa pidettiin Vaalan yhtenäiskoulun kanssa yhteistyötä tekeville opiskelijoille tietoisku strategisesta oppimisesta. Tällä Intercultural Teacher Education – ryhmällä yhteiskehittämisen kysymys on ”How to teach and make pupils and teachers aware of different learning strategies?” ”Miten tukea oppilaita ja opettajia tunnistamaan, tukemaan ja käyttämään erilaisia oppimisstrategioita?”.  Jo helmikuussa päästään näkemään miten oppimisen teoria siirtyy käytäntöön tässä kouluyhteistyössä, kun opiskelijat, koulun opettajat ja opettajankouluttaja suunnittelevat opetuskokeiluja koulun MOK-viikolle.

Opetuskokeiluissa voidaan esimerkiksi pyrkiä tekemään oppitunnilla asioita, jotka auttavat oppilaita tunnistamaan, käyttämään ja arvioimaan muistiinpanotekniikoita oppimista parhaiten kyseisessä tilanteessa sopivalla tavalla.

Tietoiskussa käytiin paljon keskustelua oppimisen taidoista ja niiden tukemisesta muun muassa oppimisen itsesäätelyyn liittyvän teorian näkökulmasta. Lisäksi käytössä oli muun muassa tämä ladattava The Learning Scientist materiaali http://www.learningscientists.org/downloadable-materials/, joka on muuten tosi hyvä. Tästä voisi löytyä varmaan monelle opettajalle ajatuksia oppimisen taitojen tukemiseen omien oppilaiden kanssa. Suositus tutustua!

Leikkiä, liikettä ja digiä kestävän kehityksen äärellä – OpenDigi-kokeilu opiskelijan silmin

hytölankoulu
Tiimimme opettajaopiskelija Hannu Aho mallinsi valmiiksi Konneveden kartan ja Hytölän koulun Minecraftiin.

OpenDigi käynnistyi omalta osaltani viime syksyn KickOff tapahtumassa, jonne saapuivat paikalle kaikki Jyväskylän alueen OpenDigiin osallistuvat tutkijat, opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat sekä myös perusasteen opettajat. KickOffin ja samalla koko loppusyksyn tavoitteena oli perehdyttää jokainen osallistuja aiheeseen, ja yhdessä suunnitella omassa pienryhmässä opetuskokonaisuus, joka huipentui meidän osaltamme tammikuun puolessa välissä Konneveden Hytölän koululle.

Syksyn yli kestäneen suunnitteluprosessin aikana sain tehdä yhteistyötä kahden
erityispedagogiikan opiskelijan kanssa, yhden luokanopettajaopiskelijan kanssa ja myös kahden Hytölän koulun opettajan kanssa. Tämän lisäksi ryhmään kuului tiiviisti suunnittelua ja toimintaa oikeaan suuntaan ohjannut projektitutkija Mari Kyllönen.
Nyt, kun suunnitelmat ovat toteutettu ja OpenDigi on omalta osaltani paketissa, voin hyvin mielin todeta, että mielestäni OpenDigi oli todella positiivinen yllätys. Alussa moni asia tuntui kieltämättä hieman sekavalta, mutta lopputulos kertoo vahvan tarinan siitä, kuinka saimme ryhmänä ratkaistua kaikki eteen tulevat haasteet ajoissa.

Itse ajatus hankkeen taustalla on todella tärkeä ja ajankohtainen, sillä elämme todella nopeasti digitalisoituvassa yhteiskunnassa. OpenDigi pyrkii tuomaan tämän muutoksen keskelle apua ja tarjoamaan opettajille taitoja sekä välineitä teknologian monipuoliseen hyödyntämiseen opetuksessa. Päätavoitteena on koulutuksen laadun parantaminen ja suomalaisten opettajien sekä opettajaopiskelijoidenosaamisen kehittäminen. Oman ryhmän puolesta voin tyytyväisenensimmäisenä päivänä aiheen käsittelemisen luistelukentällä, jossa osa oppilaista (kasvihuonekaasut) yrittivät estää muita oppilaita (auringonsäteitä) pääsemästä ilmakehän läpi takaisin avaruuteen. Kaikki tämä ja lisäksi vielä todella aktiivinen keskustelu luokkahuoneessa huipentui lopulta Minecraft-projektiin, jossa jokainen pari sai toteuttaa oman visionsa tulevaisuuden Konnevedestä.

Oppilaiden Minecraftissa suunnittelema ja rakentama tulevaisuuden Konnevesi hyödyntää vihreää energiaa ja suosii kestävää elämäntapaa. Oppilaat rakensivat kartalle muun muassa upean voimalaitoksen, joka hyödyntää energiantuotannossaan tuulivoimaa ja vesivoimaa. Myös Konneveden tulevaisuuden ostoskeskus kannustaa ihmisiä kierrättämään ja tekemään kestäviä valintoja, sillä kauppakeskuksessa myydään vain lähellä tuotettuja tavaroita ja siellä on monta kirpputoria. Oppilaat huomioivat kestävät valinnat hienosti myös liikenteen suunnittelussa, sillä käyttöön oli valittu vain sähköllä kulkevia busseja ja autoja. Oppilaiden Minecraft täyttyi uskomattomista rakennelmista, jotka tekivät Konnevedestä omavaraisen, lähituotantoa suosivan ja vihreällä energialla pyörivän kaupungin.

Oppilaiden kyky soveltaa kahden päivän aikana opittuja asioita Minecraftissa todisti sen, että opetus oli onnistunut ja tavoitteisiin oli päästy. Tulevana tietotekniikan opettajana olisin kuitenkin toivonut, että projekti olisi kestänyt hieman kauemmin. Kaikin puolin toimivasta yhteissuunnittelusta huolimatta, lyhyet kaksi päivää Konnevedellä tuntui enemmän meidän opettajaopiskelijoiden tekemältä koulukaappaukselta kuin todelliselta yhteisopettajuudelta. Tämä oli varmasti osittain sen takia, että veimme mukanamme Hytölän koululle Minecraft -tietokoneet ja virtuaalitodellisuuden, jotka veimme myös heti pois kokeilun jälkeen.

Ajattelen, että ihanteellisessa tapauksessa projekti olisi kestänyt vaikka kaksi päivää pidempään. Tässä skenaariossa koululla pidetyt kaksi ensimmäistä opetuspäivää pysyisivät täysin ennallaan, koska omasta mielestäni ne olivat aivan mahtavia. Kuitenkin lisäisin niiden perään muutaman lisäpäivän, joiden aikana käsittelisimme enemmän sellaisia laitteita ja sovelluksia, joita koululla olisi jo mahdollisesti valmiina tai helposti hankittavissa, ja joita opettajat haluaisivat itse oppia hyödyntämään opetuksessa paremmin. Tämän kaltainen yhdistelmä tukisi mielestäni paremmin sitä ajatusta, että peruskoulun opettajat saisivat projektista oikeasti jotain sellaista, jota he voisivat hyödyntää omassa arjessaan. Nyt Minecraft, erinomaisuudestaan huolimatta, jäi varmasti hieman kaukaiseksi asiaksi.

Tavallaan siis en muuttaisi projektistamme yhtään mitään, mutta haluaisin lisätä siihen
muutaman päivän. Uskon, että tämä mahdollistaisi sen, että peruskoulun opettajille jäisi
projektista enemmän asioita käteen. Sellaisia välineitä ja taitoja, joista olisi oikeasti hyötyä heidän arjessaan. Teknologian suhteen koen, että menimme ehkä liian suoraan asiaan koululla ja teimme itse liian innokkaasti pelin käynnistämisen ja muut valmistelut. Tämän olisi voinut tehdä myös niin, että peruskoulun opettajat olisivat otettu enemmän mukaan valmisteluihin, jotta tekniset laitteet ja ohjelmat tulisivat heille oikeasti paremmin tutuksi ja käyttövarmuus parantuisi.

hytölän tiimi
Hytölän Mine- ja Vivecraft-kokeilun tiimi: koulunjohtaja, luokanopettaja Virpi Janhunen opettajaopiskelijat Viivi Korpela, Lotta Stolpe, Hannu Aho, Vilma Räsänen ja lukanopettaja Olli Pöyhönen.

Jos saisin tehdä projektin nyt uudelleen niin muuttaisin siis kaksi asiaa. Ensinnäkin osallistaisin opettajia enemmän teknisten laitteiden käyttöön ja pyrkisin turvallisessa ympäristössä osoittamaan sen, että laitteet ovat oikeasti aika mahtavia ja niiden käyttöä opetuksessa ei tarvitse pelätä. Toisena asiana pidentäisin projektia, jotta siitä oikeasti saataisiin kaikki parhaat asiat irti. Kuitenkin kokonaisuutta ajatellessa tuntuu tyhmältä miettiä pieniä ongelmakohtia, sillä oikeasti ajattelen, että se, mitä saimme yhdessä aikaiseksi niin lyhyessä ajassa oli todella vaikuttava suoritus.

Kiitos siitä kaikille osallisille!

Viivi Korpela

Tietotekniikan opettajaopiskelija, Jyväskylän yliopisto

 

Hytölän koulun toteutuksessa yhteistyökumppanina toimi Pekka Ouli Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto POKE:sta.

Yhteiskehittäminen kouluilla – innostavaa, erilaista ja mielenkiintoista!

Meillä Keski-Suomessa OpenDigin ensimmäinen toimintasykli on pyörähtänyt syksyn edetessä hyvään, koordinaattorin silmin ajoittain jopa hurjaan vauhtiin. Juuri tällä hetkellä, marras-joulukuun aikana, opettajaopiskelijat ja muut opettajat työstävät omia opetuskokeilujaan monella tasolla:

Kouluvierailujen yhteydessä on tehty tiimikohtaisia päätöksiä kokeilun oppisisällöistä, teemoista ja ilmiöistä, sekä pohdittu miten kokeilukouluissa jo käytettävissä olevat, tai hankkeen myötä käyttöön saadut digitaaliset ratkaisut, ja erilaiset oppimisen teknologiat tukevat oppimista. Näiden yhteispohdintojen ja päätösten yhteydessä on tehty työnjakoa ja etenemissuunnitelmaa kokonaisuuden suhteen, sekä määritelty yhteisiä tavoitteita.

Vierailun jälkeen työ siirtyy verkkoon ja tavoitteiden asettelussa siirrytään henkilökohtaiselle tasolle. Opetuskokeilujen suunnittelun, sekä tavoitteiden määrittelyn tukena käytämme Pareto & Willemarkin (2018) tutkimukseen ja suunnittelulomakkeeseen perustuvaa työskentelypohjaa. Pohjan työstäminen sekä yksin, että yhdessä tiimin kanssa ohjaa suunnittelemaan pedagogiikan, sisällön ja teknologian mahdollisuudet huomioivia kokonaisuuksia. Taustalla on opettajien digipedagogiseen osaamiseen liittyvä teknologis-pedagogis-sisällöllisen tietämyksen malli TPACK (Mishra & Koehler, 2006), jonka perusajatuksen avulla suunnitelmaa ja omia kehittämistarpeita voidaan reflektoida. Pareton ja Willermarkin näkökulma, jossa opetus nähdään designprosessina vastaa pitkälti meidän tavoitteisiimme OpenDigissä.

Näin koordinaattorin silmin meillä on hyvä tekemisen vire, unohtamatta tutkimusperustaisia menetelmiä. Luvassa on monta innostavaa, erilaista ja mielenkiintoista kokeilua erilaisissa kouluissa ja eri luokka-asteilla. Ja koska ollaan Keski-Suomessa, on mukana tietenkin myös yhteisöllisen oppimisen ja ongelmanratkaisun (ks. esim. prof. Päivi Häkkisen luentotallenne) äärellä tapahtuvia kokeiluja.

Mutta millaisissa tunnelmissa itse opettajaopiskelijat ovat kouluvierailujen jälkeen? Kata ja Saija kertovat omista tunnelmistaan heti tuoreeltaan, matkalla kokeilukoulusta kotiin. Hyppää kyytiin!

Pareto, L., & Willermark, S. (2018). TPACK In Situ: A Design-Based Approach Supporting Professional Development in Practice. Journal of Educational Computing Researchhttps://doi.org/10.1177/0735633118783180

Mishra, P., & Koehler, M. J. (2006). Technological Pedagogical Content Knowledge: A new framework for teacher knowledgeTeachers College Record 108 (6), 1017-1054.

Photo by Aaron Burden on Unsplash

OpenDigiSlam – Tunteita herättävät tekstit yksiin kansiin

Me OpenDigiläiset luemme paljon. Luetuista teksteistä saamme toisinaan ahaa-elämyksiä. Toisinaan osaamme hyödyntää hetkellisen ajatuksen ja ahaa-elämyksen työssämme välittömästi. Toisinaan taas joku teksti tai tekstin osa pysähdyttää, vaikka emme vielä osaa hahmottaa kuinka voisimme sitä työssämme hyödyntää tai miten jalostaisimme ja jakaisimme ajatuksen yhteisömme tietoon.

Tästä haasteesta syntyy meidän oma #opendigislam, jonka koostamme tänne blogiin. Idea on eräänlainen lukupiiri tai slam-vihko, johon me OpenDigi-koordinaattoriryhmän jäsenet koostamme lainauksia lukemastamme. Myös sinä voit vinkata meille hyvistä oppimisen ja kehittämisen jutuista sosiaalisen median kanavilla hastagilla #opendigislam.

Tekstit luonnollisesti liittyvät OpenDigin teemoihin, joita ovat:

  • yhteiskehittäminen
  • aktiivinen oppiminen
  • tutkimusperustaisuus
  • digipedagogiikka
  • sekä eri yliopistojen erityisosaamisalueet strateginen oppiminen, yhteisöllinen oppiminen, oppimisen aikainen arviointi, monilukutaito sekä TVT-osaaminen ja pystyvyys

Nostomme löytyvät kootusti kategorian #opendigislam alta sekä erityisosaamisalueiden omista kategorioista. Joskus osaamme jo nostoihin kirjoittaa mikä meitä kyseisessä tekstissä erityisesti ihastutti tai sai ajattelemaan, välillä varmasti emme. OpenDigiSlamin haluamme pitää itsellemme paikkana, johon on helppo nostaa asioita myös matalalla kynnyksellä.

Toivottavasti OpenDigiSlam saa sinut pysähtymään ja tarjoaa sinulle lukijana innostusta ja herättää jopa oivalluksia  ja haastaa kehittämään toimintaa omista lähtökohdista. Toivomme, että OpenDigiSlam antaa meille ahaa-elämyksiä ja mahdollisuuksia oivallusten tekemiseen ja luettujen yhdistämiseen myöhemmin.

OpenDigiSlam Nro. 1

Ensimmäiseksi opendigislamiksi nostamme otteen Saku Tuomisen ja Martti Hellströmin kirjasta Koulukirja: Miksi koulun muuttaminen on maailman tärkein ja vaikein tehtävä?

Luvussa 14 pohditaan miten koulun pitäisi muuttua ja mitä siellä pitäisi oppia.

“Koulussa painopistettä tulisi siirtää “taidon ja tahdon” harjoitteluun. On näyttöä, että ne oppilaat, jotka hallitsevat oppimisstrategioita ja osaavat säädellä oppimiseen liittyviä tunteitaan, menestyvät. Koulussa tulisi oppia tunnistamaan nykyistä paremmin onnistumista ja harjoitella epäonnistumista ja sen sietoa.”

Sanna Järvelä

Tästä kirjasta voisi nostaa esille vaikka kuinka monta hyvää pohdintaa ja asiantuntijan lausuntoa, mutta pakko vetää vähän kotiinpäin. Hienosti sanottu Sanna!

#opendigislam