Itä-Suomen kuulumisia

OpenDigi Itä-Suomi porskuttelee valoisasti eteenpäin kohti kevättä. Tänä talvena ei olla nautittu hiihtokeleistä kuin vasta nyt, mutta valoa ja iloa harmaisiin päiviin on tuonut OpenDigin kohtaamiset yliopistolla ja kentällä. Syksyn ja talven mittaan olemme saaneet nähdä jo paljon yhteiskehittämistä ja keväälle odotetaan vielä lisää. Nyt jaamme muutamia Itä-Suomen toteutuksia, joista toivottavasti saa innoitusta myös muuaalle Suomeen.

Kouluyhteistyössä hankkeen kanssa on opettajia yhdeksästä alueen koulusta. Täällä kehittäjäyhteisöön kuuluu vahvasti myös Joensuun Mediakeskus, joka järjestää alueen kouluille tvt:n ja mediakasvatuksen pedagogista tukea ja täydennyskoulustusta. Mediakeskuksen kautta koordinoidaan myös alueen aktiivista tutorope-toimintaa ja LightABot-hanketta, joiden molempien parissa yliopiston opettajankouluttajat ja opiskelijat ovat talven aikana työskennelleet. Joensuussa tutoropet ovat toimineet linkkinä opiskelijoiden ja koulujen välillä, ja tänä vuonna ollaan kehitetty ÄlyBuffét-tapahtuma, koulukokeiluja kentän kouluilla ja keväämmällä pakopeli Outokummun vanhalle kaivokselle.

OPETTAJIEN ÄLYBUFFET JA KOULUJEN TOIMINTAYMPÄRISTÖANALYYSIT

Syksyllä opiskelijat kävivät vierailemassa lähialueen kouluilla, joissa koulun tutorope esitteli opiskelijoille koulunsa teknologista toimintaympäristöä. Opiskelijat ottivat selvää muun muassa siitä, mitä opetusteknologiaa kouluilla on käytössä, miten sitä hyödynnetään ja millaisia teknologisia oppimisympäristöjä kouluilla on tarjolla. Näistä tiedoista tuotettiin posterit, jotka olivat esillä ÄlyBuffet- tapahtumassa opiskelijoiden DIGIABC-pajoissa. Kaikkiin postereihin voit tutustua sähköisenä myös täältä.

ÄlyBuffét oli kaikille avoin tapahtuma, jossa kohtasimme ensisijaisesti digipajojen, mutta myös keskustelun merkeissä. Sisältötoiveet opiskelijoiden toteuttamiin teknologian opetuskäyttöä tukeviin pajoihin tulivat kouluilta tai opiskelijoilta. Mentimeter, Micro:bit, digiahdistuksen lievitys, GreenScreen, 3D-tulostus, VR-lasit, MakeyMakey ja Sphero-pallot tulivat tutuiksi ja pajoilla kävi muutaman tunnin ajan kova kuhina. Tapahtumassa oli myös Joensuun Mediakeskuksen pajoja, joissa näytillä oli opetuksellisten pakopelien pulmatehtäviä ja älykaiuttimia.

Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ja keskustelut erilaisten osaajien välillä ovat prosessin parasta antia. Opiskelijat pitivät tapahtuman järjestämistä opintojaksolla mielekkäänä ja erityisen tärkeäksi koettiin mahdollisuus keskustella kentällä työskentelevien opettajien kanssa. Kentän opettajat kokivat tärkeäksi päästä tutustumaan digiopetuksen trendeihin ja mahdollisuuden huomata nykyisten ja tulevien kollegoiden kanssa sen helpottavan asian, ettei kukaan hallitse kaikkea uutta! Digi-innostumista tapahtuu, kun opettaja löytää omaan työhönsä sopivat välineet ja kokee uuden teknologian omaksumisen helpoksi. Vertaistuki opiskelijalta tai kollegalta tai avun saaminen oppilaalta ovat keinoja edistää omaa osaamistaan. Tutustu täältä vielä meidän virikemateriaaliin, joka käsittelee TVT:n omaksumista opetukseen ja oman teknologiapystyvyyden kasvattamista

KENTÄN KOULUKOKEILUT vauhdissa

Osa Itä-Suomen yliopiston opiskelijoista, on lähtenyt kentälle toteuttamaan teknologiasisältöisiä koulukokeiluja yhdessä koulujen opettajien kanssa. Halukkaita opettajia oli tällä kertaa enemmän, kuin mitä oli mahdollista toteuttaa. Koulukokeilun lähtökohtana on opettajan toive sisällöstä, jonka pohjalta opiskelijat lähtevät yhdessä koulun opettajan kanssa rakentamaan sopivaa kokonaisuutta. Yhdessä tehden oppivat oppilaat, opettajaopiskelijat ja koulun opettajat. Alla muutama esimerkki opiskelijoiden työn tuloksista.

IMOVIE JA LEGO WEDO- KOULUKOKEILU NEPENMÄEN KOULUSSA

KOKO MATERIAALIIN VOIT TUTUSTUA YLLÄ OLEVASTA LINKISTÄ.

KOTITALOUDEN OPETTAJAOPISKELIJOIDEN OPETUSVIDEOMATERIAALI

Koko materiaaliin voit tutustua täältä: https://spark.adobe.com/page/6V2eWcYG4tVQD/

PAKOPELIt INNOSTAVAT ITÄ-SUOMESSA

Pedagogiset pakopelit innostavat tällä hetkellä Itä-Suomessa kouluja kaikilla asteilla! Joensuun Mediakeskuksen järjestämät pakopeli-koulutukset täyttyvät nopeasti ja ilmeistä on, että opettajat kokeilevat mielellään tätä motivoivaa ja yhteistyötaitoja harjoittavaa opetusmenetelmää. Pakopelit ovat kiinnostaneet myös yliopistolla ja opettajankoulutuslaitoksella puuhataan useampaankin pakopeliä osana opintoja. OpenDigi:n opettajaopiskelijat tuottavat kevään aikana mediakeskuksen LightaBot-hankkeen kanssa oppimisen- ja ongelmanratkaisutaitoja, historian ja ohjelmoinnillisen ajattelun sisältöihin rakentuvan pakopelin Outokummun Vanhalle kaivokselle. Mukana kehittämässä ja testaamassa peliä on Outokummun koulusta kaksi luokkaa. Koulukokeilujen ja pakopelin toteutuksesta kerromme lisää vielä kevään mittaan!

Innostunutta kevättä kaikille!

Pari valittua sanaa itseohjautuvuudesta

Yle uutisoi eilen: Koulu alkoi noudattaa uusien suositusten mukaisia opetusmenetelmiä – jo useampi lapsi vaihtamassa koulua: ”En oppinut mitään”. Joukko uusiin opetusmenetelmiin pettyneitä vanhempia vaatii lapsilleen siirtoa perinteisempään kouluun.

Todella surullinen juttu, ei voi muuta sanoa. Surullista Ainon ja muiden tässä jutussa mainittujen lasten ja heidän vanhempien kannalta, surullista kyseessä olevan koulun ja kaikkien muiden suomalaisten koulujen kannalta. Lisäksi surullista on julkinen keskustelu, jossa syylliseksi virheellisesti leimautuu uusin opetussuunnitelma. Media ohjaa harmillisen usein syyttävän sormen sinne, minne se ei välttämättä kuulu – ja liian moni keskusteluun osallistuja seuraa perässä.

Olimme saman aiheen äärellä jo viime syksynä ja kirjoitimme aiheesta Oppilaan itseohjautuvuus – onko julkinen keskustelu oikeilla raiteilla?. Ylen uutisen jälkeistä somekeskustelua seuranneena näyttää, että on syytä palata aiheeseen ja omalta osalta pyrkiä jälleen korjaamaan vääriä käsityksiä.

Opetussuunnitelmassa itseohjautuvuus ei suinkaan tarkoita oppilaiden heitteillejättöä, päinvastoin! Se korostaa suunniteltua ja systemaattista itseohjautuvuuden kehittymisen tukemista ja sen merkitystä oppimiselle. Se asettaa itseohjautuvuuden tavoitteeksi, jota kohti pitäisi pyrkiä ja johon koulussa tulisi saada eväitä. Itseohjautuvuuden tavoitteen saavuttaminen edellyttää itsesäätelytaitojen tavoitteellista kehittämistä ja tässä opettaja on avainasemassa. Kyse on erittäin haastavasta asiasta! 

Suomessa on paljon hyviä kouluja ja maailman parhaisiin kuuluvia opettajia. On kehuttava esimerkiksi OpenDigi-kehittäjäyhteisöihin mukaan lähteneitä kouluja, jotka aktiivisesti ja tutkimusperustaisesti ovat lähteneet miettimään ja kokeilemaan mitä uusi opetussuunnitelma todellisuudessa tarkoittaa ja kuinka sitä parhaalla mahdollisella tavalla voi arjessa toteuttaa. Lapsen paras edellä, tietenkin! 

Muutos vaatii paljon työtä ja uuden oppimista. Valmiita toimintamalleja ei ole, vaan ne on yhteistyössä luotava. Tähän myös me OpenDigissä olemme pyrkineet kehittäessämme uudenlaista foorumia koulujen opettajien, opettajankouluttajien ja opettajaopiskelijoiden yhteiselle työskentelylle ja osaamisen kehittämiselle.

Laadukkaalle ja avoimelle vuoropuhelulle aiheen äärellä on tilaa. Tehdään kuitenkin taustatyöt hyvin, ennen kuin aletaan enemmän huutelemaan. Aloitetaan lukemalla OPS.

Kohtaamisen tärkeydestä

OpenDigissä kyse on kohtaamisesta, yhteisöllisestä ongelmanratkaisusta ja yhdessä kehittämisestä yhteisössä. Lähtökohtana on, että opettajankoulutus, perusopetus ja yliopistojen tutkijat kohtaavat ja etsivät yhdessä ratkaisuja omiin ja oman taustaorganisaation haasteisiin yhteisön asiantuntijuutta hyödyntäen.

Kehittäminen ja kehittyminen vaativat aikaa pysähtyä. Yhdessä uutta rakennettaessa on yhtä tärkeää pystyä pysähtymään yksin, mutta myös yhdessä. Meille OpenDigi-koordinaattoreille tärkeitä ovat kohtaamiset alueellisten yhteisöjen toimijoiden kanssa. Lisäksi hankkeen johdonmukainen ja yhtenäinen työskentely vaatii paljon pysähtymistä myös meidän koordinaattoreiden kesken. Erilaiset kohtaamiset verkossa ja kasvotusten pitävät meidät samalla kartalla ja auttavat viemään eteenpäin. Yhteiset kohtaamisemme ovat myös supertärkeitä paikkoja hyväksyä keskeneräisyytemme.

Erityisen tärkeitä meille koordinaattoreille on tapaamiset, jolloin pääsemme oikeasti kasvotusten ”jauhamaan” asioita. Tämä vuosi startattiin saman pöydän äärellä jo tammikuun alussa kanssa Helsingissä. Tapaamisen tavoitteena oli hankkeen tavoitteiden ja viestinnän täsmentäminen sekä OpenDigin kehittäjäyhteisöjen toimintapolun periaatteiden arviointi ja päivittäminen kansallista yhteistyötä tukevaksi. Työskentelyn keskiössä siis tavoittelemamme kansallisen kehittäjäyhteisöjä hyödyntävän opettajankoulutusmallin suunnittelu. Aihe, joka todella vaatii ajattelemista ja jonka kanssa työskentely puhtaasti verkossa olisi haastavaa. Tällä viikolla tapaamme Turussa, jossa tavoitteenamme on tehdä linjaukset hankkeen viimeiselle vuodelle. Asialistalla on asiaa muun muassa tuki- ja virikemateriaaliin, tuleviin julkaisuihin ja hankkeen raportointiin liittyen.

Koordinaattoreiden kohtaamiset kasvotusten ovat tärkeitä paitsi yhteisen näkemyksen säilyttämiselle ja täsmentämiselle myös jokaisen partnerin oman työn eteenpäin viemiselle ja jaksamiselle. Arto esimerkiksi tiivisti tapaamisten tärkeyden hienosti: ”Keskusteluissa vahvistuu ajatukset mitä asioita pitäisi omassa toiminnassa kehittää. Keskustelu kunkin oman työn haasteista helpottaa, voimaannuttaa ja synnyttää ajatuksia haasteiden voittamiseksi. Tapaamiset ohjaavat omaa työtä rönsyileviltä sivupoluilta takaisin keskitielle, joka vie eri partnereiden kehittämistyötä samaan suuntaan.”

Mari kuvasi hyvin meidän kaikkien tunteet kohtaamisten tärkeydestä. ”Kohtaamiset luovat jakamisen ja kiinnittymisen mahdollisuuksia: hektinen, paikoin melko yksinäinen työ on toisinaan epävarmuuden ja kuormittavuuden ”kasvualusta”, ja vertaisten kanssa jakaminen on merkityksellistä oman ajattelun selkeyttämiseksi, yhteisen näyn ja tekemisen kirkastamiseksi ja ihan rehellisesti myös höyryjen päästämiseksi. Polulla pysymiseksi ja eteenpäin menemiseksi tarvitaan paitsi karttaa, toisinaan myös kaveria kartan ja etenkin ”maaston” lukemisessa.”

Me koordinaattorit pidämme säännöllisen verkkopalaverin Zoom:n avulla joka toinen viikko, tarvittaessa useammin. Päivittäisessä viestinnässä hyödynnämme enimmäkseen Slackia, joka on todettu kohtuullisen hyväksi välineeksi eri taustaorganisaatioista tulevien henkilöiden kesken.

Meidän kokemuksemme on, että sisäinen viestintä ja kohtaamiset tukevat tekemistämme, auttavat meitä jaksamaan ja vievät meitä eteenpäin. Pätee varmasti kaikkeen yhteisölliseen työskentelyyn ja kehittämiseen!

Helsingin koordinaattoritapaamisessa Tane, Jari, Arto, Mari, Viivi ja Heikki.
Hyödynsimme yhtenä iltana upeaa keskustakirjasto Oodia, josta varasimme maksuttoman työskentelytilan käyttöömme. Suosittelemme!

Miten teoria siirtyy käytäntöön kouluyhteistyössä?

OpenDigi-kehittäjäyhteisöissä opettajat, opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat mylläävät erilaisten OPS-lähtöisten opettajan ja koulujen arjessa näkyvien haasteiden parissa. Kehittäjäyhteisöt pyrkivät löytämään ratkaisuja yleensä yhden koululle tärkeän haasteen työstämiselle – yhdessä määritellyn tavoitteen pohjalta.

Kouluyhteistyön yhtenä tavoitteena on saada tuoreimmat tutkimustulokset näkyviksi arjen pieniksi teoiksi koululuokissa. Käytännössä meidän toimintamallissa tieto tuoreimmasta tutkimuksesta siirtyy koulujen käyttöön esimerkiksi opiskelijoiden kautta. Tutkimusperustaisuus turvaa tekemisen laadun, kuuluukin yksi ydinviesteistämme.

Eilen Oulussa pidettiin Vaalan yhtenäiskoulun kanssa yhteistyötä tekeville opiskelijoille tietoisku strategisesta oppimisesta. Tällä Intercultural Teacher Education – ryhmällä yhteiskehittämisen kysymys on ”How to teach and make pupils and teachers aware of different learning strategies?” ”Miten tukea oppilaita ja opettajia tunnistamaan, tukemaan ja käyttämään erilaisia oppimisstrategioita?”.  Jo helmikuussa päästään näkemään miten oppimisen teoria siirtyy käytäntöön tässä kouluyhteistyössä, kun opiskelijat, koulun opettajat ja opettajankouluttaja suunnittelevat opetuskokeiluja koulun MOK-viikolle.

Opetuskokeiluissa voidaan esimerkiksi pyrkiä tekemään oppitunnilla asioita, jotka auttavat oppilaita tunnistamaan, käyttämään ja arvioimaan muistiinpanotekniikoita oppimista parhaiten kyseisessä tilanteessa sopivalla tavalla.

Tietoiskussa käytiin paljon keskustelua oppimisen taidoista ja niiden tukemisesta muun muassa oppimisen itsesäätelyyn liittyvän teorian näkökulmasta. Lisäksi käytössä oli muun muassa tämä ladattava The Learning Scientist materiaali http://www.learningscientists.org/downloadable-materials/, joka on muuten tosi hyvä. Tästä voisi löytyä varmaan monelle opettajalle ajatuksia oppimisen taitojen tukemiseen omien oppilaiden kanssa. Suositus tutustua!

Leikkiä, liikettä ja digiä kestävän kehityksen äärellä – OpenDigi-kokeilu opiskelijan silmin

hytölankoulu
Tiimimme opettajaopiskelija Hannu Aho mallinsi valmiiksi Konneveden kartan ja Hytölän koulun Minecraftiin.

OpenDigi käynnistyi omalta osaltani viime syksyn KickOff tapahtumassa, jonne saapuivat paikalle kaikki Jyväskylän alueen OpenDigiin osallistuvat tutkijat, opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat sekä myös perusasteen opettajat. KickOffin ja samalla koko loppusyksyn tavoitteena oli perehdyttää jokainen osallistuja aiheeseen, ja yhdessä suunnitella omassa pienryhmässä opetuskokonaisuus, joka huipentui meidän osaltamme tammikuun puolessa välissä Konneveden Hytölän koululle.

Syksyn yli kestäneen suunnitteluprosessin aikana sain tehdä yhteistyötä kahden
erityispedagogiikan opiskelijan kanssa, yhden luokanopettajaopiskelijan kanssa ja myös kahden Hytölän koulun opettajan kanssa. Tämän lisäksi ryhmään kuului tiiviisti suunnittelua ja toimintaa oikeaan suuntaan ohjannut projektitutkija Mari Kyllönen.
Nyt, kun suunnitelmat ovat toteutettu ja OpenDigi on omalta osaltani paketissa, voin hyvin mielin todeta, että mielestäni OpenDigi oli todella positiivinen yllätys. Alussa moni asia tuntui kieltämättä hieman sekavalta, mutta lopputulos kertoo vahvan tarinan siitä, kuinka saimme ryhmänä ratkaistua kaikki eteen tulevat haasteet ajoissa.

Itse ajatus hankkeen taustalla on todella tärkeä ja ajankohtainen, sillä elämme todella nopeasti digitalisoituvassa yhteiskunnassa. OpenDigi pyrkii tuomaan tämän muutoksen keskelle apua ja tarjoamaan opettajille taitoja sekä välineitä teknologian monipuoliseen hyödyntämiseen opetuksessa. Päätavoitteena on koulutuksen laadun parantaminen ja suomalaisten opettajien sekä opettajaopiskelijoidenosaamisen kehittäminen. Oman ryhmän puolesta voin tyytyväisenensimmäisenä päivänä aiheen käsittelemisen luistelukentällä, jossa osa oppilaista (kasvihuonekaasut) yrittivät estää muita oppilaita (auringonsäteitä) pääsemästä ilmakehän läpi takaisin avaruuteen. Kaikki tämä ja lisäksi vielä todella aktiivinen keskustelu luokkahuoneessa huipentui lopulta Minecraft-projektiin, jossa jokainen pari sai toteuttaa oman visionsa tulevaisuuden Konnevedestä.

Oppilaiden Minecraftissa suunnittelema ja rakentama tulevaisuuden Konnevesi hyödyntää vihreää energiaa ja suosii kestävää elämäntapaa. Oppilaat rakensivat kartalle muun muassa upean voimalaitoksen, joka hyödyntää energiantuotannossaan tuulivoimaa ja vesivoimaa. Myös Konneveden tulevaisuuden ostoskeskus kannustaa ihmisiä kierrättämään ja tekemään kestäviä valintoja, sillä kauppakeskuksessa myydään vain lähellä tuotettuja tavaroita ja siellä on monta kirpputoria. Oppilaat huomioivat kestävät valinnat hienosti myös liikenteen suunnittelussa, sillä käyttöön oli valittu vain sähköllä kulkevia busseja ja autoja. Oppilaiden Minecraft täyttyi uskomattomista rakennelmista, jotka tekivät Konnevedestä omavaraisen, lähituotantoa suosivan ja vihreällä energialla pyörivän kaupungin.

Oppilaiden kyky soveltaa kahden päivän aikana opittuja asioita Minecraftissa todisti sen, että opetus oli onnistunut ja tavoitteisiin oli päästy. Tulevana tietotekniikan opettajana olisin kuitenkin toivonut, että projekti olisi kestänyt hieman kauemmin. Kaikin puolin toimivasta yhteissuunnittelusta huolimatta, lyhyet kaksi päivää Konnevedellä tuntui enemmän meidän opettajaopiskelijoiden tekemältä koulukaappaukselta kuin todelliselta yhteisopettajuudelta. Tämä oli varmasti osittain sen takia, että veimme mukanamme Hytölän koululle Minecraft -tietokoneet ja virtuaalitodellisuuden, jotka veimme myös heti pois kokeilun jälkeen.

Ajattelen, että ihanteellisessa tapauksessa projekti olisi kestänyt vaikka kaksi päivää pidempään. Tässä skenaariossa koululla pidetyt kaksi ensimmäistä opetuspäivää pysyisivät täysin ennallaan, koska omasta mielestäni ne olivat aivan mahtavia. Kuitenkin lisäisin niiden perään muutaman lisäpäivän, joiden aikana käsittelisimme enemmän sellaisia laitteita ja sovelluksia, joita koululla olisi jo mahdollisesti valmiina tai helposti hankittavissa, ja joita opettajat haluaisivat itse oppia hyödyntämään opetuksessa paremmin. Tämän kaltainen yhdistelmä tukisi mielestäni paremmin sitä ajatusta, että peruskoulun opettajat saisivat projektista oikeasti jotain sellaista, jota he voisivat hyödyntää omassa arjessaan. Nyt Minecraft, erinomaisuudestaan huolimatta, jäi varmasti hieman kaukaiseksi asiaksi.

Tavallaan siis en muuttaisi projektistamme yhtään mitään, mutta haluaisin lisätä siihen
muutaman päivän. Uskon, että tämä mahdollistaisi sen, että peruskoulun opettajille jäisi
projektista enemmän asioita käteen. Sellaisia välineitä ja taitoja, joista olisi oikeasti hyötyä heidän arjessaan. Teknologian suhteen koen, että menimme ehkä liian suoraan asiaan koululla ja teimme itse liian innokkaasti pelin käynnistämisen ja muut valmistelut. Tämän olisi voinut tehdä myös niin, että peruskoulun opettajat olisivat otettu enemmän mukaan valmisteluihin, jotta tekniset laitteet ja ohjelmat tulisivat heille oikeasti paremmin tutuksi ja käyttövarmuus parantuisi.

hytölän tiimi
Hytölän Mine- ja Vivecraft-kokeilun tiimi: koulunjohtaja, luokanopettaja Virpi Janhunen opettajaopiskelijat Viivi Korpela, Lotta Stolpe, Hannu Aho, Vilma Räsänen ja lukanopettaja Olli Pöyhönen.

Jos saisin tehdä projektin nyt uudelleen niin muuttaisin siis kaksi asiaa. Ensinnäkin osallistaisin opettajia enemmän teknisten laitteiden käyttöön ja pyrkisin turvallisessa ympäristössä osoittamaan sen, että laitteet ovat oikeasti aika mahtavia ja niiden käyttöä opetuksessa ei tarvitse pelätä. Toisena asiana pidentäisin projektia, jotta siitä oikeasti saataisiin kaikki parhaat asiat irti. Kuitenkin kokonaisuutta ajatellessa tuntuu tyhmältä miettiä pieniä ongelmakohtia, sillä oikeasti ajattelen, että se, mitä saimme yhdessä aikaiseksi niin lyhyessä ajassa oli todella vaikuttava suoritus.

Kiitos siitä kaikille osallisille!

Viivi Korpela

Tietotekniikan opettajaopiskelija, Jyväskylän yliopisto

 

Hytölän koulun toteutuksessa yhteistyökumppanina toimi Pekka Ouli Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto POKE:sta.