Hyvät oppimisen taidot auttavat elämässä

Jokaisella OpenDigin toiminnassa mukana olevalla yliopistolla on oma erityisvastuualue, josta he tuottavat tuki- ja virikemateriaalia kehittäjäyhteisöjen käyttöön.

Oulun yliopiston erityisvastuualue on strateginen oppiminen. Tämän ensimmäisen tuki- ja virikemateriaaliksi tuotetun videon tavoitteena oli tiivistetysti ja selkokielellä avata mistä strategisessa oppimisessa on kyse ja miksi se on tärkeää.

Videolla professori Sanna Järvelä kertoo lyhyesti strategisen oppimisen merkityksestä koulun ja opettajan arjessa.

  1. Tutkimus on kiistatta osoittanut, että strategisen oppimisen taidot erottavat hyvät ja heikot oppijat. Hyvät oppimisen taidot antavat valmiuksia koko elämää varten.
  2. On tärkeää harjoittaa näitä oppimisen taitoja.  Opettaja on avainhenkilö, joka luo mahdollisuuksia harjoittelulle. Parhaimmassa tapauksessa opettaja on vahva oppija itsekin ja mallittaa oppimisen taitoja oppilaille ja opiskelijoille.
  3. Strategisten taitojen ja oppimisen tutkimus on käytännöllistä ja se tuottaa keinoja suoraan oppilaan ja koulun arkeen.

Meidän mielestämme video voi mainiosti toimia esimerkiksi koulun kehittämiseen liittyvän keskustelun avaajana. Toivottavasti sisältö herättää myös pohtimaan omia oppimisen taitojasi.

Kuva: Samuel Zeller Unsplash

Oppilaan itseohjautuvuus, onko julkinen keskustelu oikeilla raiteilla?

Olemme mielenkiinnolla seuranneet julkista keskustelua perusopetuksesta. Useissa medioissa on viime aikoina nostettu esille opetussuunnitelmassa esiintyvä oppilaiden itseohjautuvuus. Haluamme tuoda julkiseen keskusteluun oman näkemyksemme siitä, mitä itseohjautuminen opetussuunnitelmassa oikeastaan tarkoittaa.

Ylen aamu-tv:ssä 2.8.2018 toimittaja Totti Toivonen tenttasi 2.8.2018 opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasoselta ja OAJ:n puheenjohtajalta Olli Luukkaiselta onko ne kasiluokkaiset teinit oikeasti itseohjautuvia uraohjuksia: ”Jos mä nyt pikkusen kärjistän ja kritisoin. Siis täähän lähtee nää opetussuunnitelmat siitä, että tämmönen kasiluokkalainen teini on valtavan itseohjautuva tyyppi. Itseasiassa jo ala-asteella pitää ruveta ohjautumaan itse siihen, että pystyy luomaan sen opiskelu- / opintopolkunsa ja luomaan itselleen tavoitteita, joita sitten opettajan kanssa arvioidaan yhdessä, että miten ne minun itse asettamani tavoitteet sitten toteutuivat. Ja oppilaat voi järjestää hyvin eri tasoisia haasteita itse asiassa, ne voi laittaa liian helppoja tai liian vaikeita. Minkälainen teidän kokemus on tuommoisesta teini-ikäisestä? Onks ne tämmöisiä itseohjautuvia uraohjuksia, mille tämmöinen järjestelmä luodaan?”

Opettaja-lehteen kynäilemässään kolumnissa Saako opettaja opettaa  Nina Sajaniemi (dosentti ja yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa ja varhaiskasvatuksen professori Itä-Suomen yliopistossa) kertoo: ”Peruskoulun uudistamisen ja vallalla olevan oppimiskäsityksen taustalla on sitkeä ajatus lasten itseohjautuvuudesta ja pystyvyydestä.” Odotetaanko lasten  itseohjautuvuutta liian varhain ja väärillä tavoilla?

Meidän näkökulmastamme molemmissa edellä mainituissa esimerkeissä mennään enemmän tai vähemmän väärille raiteille tai puhutaan hieman asian vierestä. Eihän itseohjautuvuus opetussuunnitelmassa suinkaan tarkoita sitä, että oppilaan pitäisi osata suunnitella alakouluikäisenä oma oppimispolkunsa tai itse asettaa koulun opetuksen tavoitteita. Vielä vähemmän itseohjautuvuus tarkoittaa sitä, että oppilaan tulisi tietää mitä hän tulevaisuudessa tulee tarvitsemaan tai mitä hänen tulee osata.

Olemme Sajaniemen kanssa samaa mieltä siitä, että ”peruskoulun on tarkoitus vahvistaa osaamista ja valmentaa tulevaan.” Siihen nykyinen opetussuunnitelma antaa itse asiassa  erinomaiset, entistä paremmat mahdollisuudet. Myös Saajaniemi korostaa: ”Lapset eivät ole selvänäkijöitä – he eivät voi tietää mitä tulevaisuudessa tarvitsevat ja mitä heidän tulisi osata. Se on ollut aikuisen tehtävä, ja niin sen pitäisi olla vieläkin.” Olemme vahvasti samaa mieltä.

Nykyinen OPS sanoo: ”Oppimaan oppimisen taitojen kehittyminen on perusta tavoitteelliselle ja elinikäiselle oppimiselle. Siksi oppilasta ohjataan tiedostamaan omat tapansa oppia ja käyttämään tätä tietoa oppimisensa edistämiseen. Oppimisprosessistaan tietoinen ja vastuullinen oppilas oppii toimimaan yhä itseohjautuvammin. Oppimisprosessin aikana hän oppii työskentely- ja ajattelutaitoja sekä ennakoimaan ja suunnittelemaan oppimisen eri vaiheita. Jotta oppilas voisi oppia uusia käsitteitä ja syventää ymmärrystä opittavista asioista, häntä ohjataan liittämään opittavat asiat ja uudet käsitteet aikaisemmin oppimaansa. Tietojen ja taitojen oppiminen on kumuloituvaa ja se vaatii usein pitkäaikaista ja sinnikästä harjoittelua.”

Opetussuunnitelma ei mielestämme oleta lasten olevan valmiiksi itseohjautuvia. Se asettaa itseohjautuvuuden tavoitteeksi, jota kohti pitäisi pyrkiä ja johon koulussa tulisi saada eväitä. Itseohjautuvuuden tavoitteen saavuttaminen edellyttää itsesäätelytaitojen tavoitteellista kehittämistä.  Eivätkö haasteet siis liity enemmänkin opettajien osaamiseen?

Opettajien kannalta olennainen kysymys kuuluu: miten oppilaiden oppimisen itsesäätelytaitojen kehittymistä pitäisi tukea? Kuinka tarjota tilaisuuksia omien oppimisen taitojen harjoittelemiseen? Nämä taidot auttavat jokaista kehittymään ja kohtaamaa yhä kiivaammin muuttuvan maailman. Vahvat oppimisen taidot luovat pohjaa meidän jokaisen elämänhallinnalle ja hyvinvoinnille. Kysymys on yhtä lailla esitettävä opettajankoulutukselle: miten opettajaksi opiskeleva oppii tukemaan oppilaiden itsesäätelyn kehittymistä ja kuinka opettajankoulutus tukee tätä kasvua? Kuinka koulut voivat kehittyä yhteiskunnan muutoksen mukana ja kuinka meistä kaikista voi kasvaa aktiivisia ja taitavia oppijoita?

Ongelma lienee siinä, että aiheeseen liittyvä tutkimus on vielä varsin nuorta eikä asiasta ole opettajankoulutuksessa kovin kauaa puhuttu – ja voi olla ettei puhuta vieläkään riittävästi. Tarvitaan avointa ja laadukasta vuoropuhelua opettajankoulutuksen ja tavallisten koulujen välillä.

-Heikki ja Viivi

Aktiivinen oppiminen: lähtökohta, menetelmä & lopputulos

Aktiivinen oppiminen on käsite, johon koulutuksen kentällä usein törmäämme ja jota sujuvasti keskusteluissa käytämme. Kuinka usein kuitenkaan pysähdymme miettimään, mitä sillä oikeastaan tarkoitamme tai ymmärrämmekö sen samoin kuin keskustelukumppanimme?

Aktiivinen oppiminen on OpenDigin yksi tärkeimmistä kulmakivistä ja siitä syystä myös ensimmäisiä esille nostettavia aiheita. Tässä tekstissä kerromme lyhyesti mitä aktiivinen oppiminen on OpenDigin näkökulmasta ja miksi se on meille tärkeää. Tämä on tiivistelmä ajatuksistamme tällä hetkellä.

Erinomainen tiivistys käsitteelle löytyy Elsi Ahosen tuoreesta väitöskirjasta Miten opettaja oppii?: Aktiivinen oppiminen opettajan pedagogisen ajattelun osana ja rakentajana. ”Aktiivinen oppiminen on tahtoa, taitoa ja ymmärrystä ohjata omaa toimintaansa pedagogisessa kontekstissa mielekkään oppimisen mahdollistumiseksi.” (Ahonen, 2018: 19).

Aktiivisessa oppimisessa korostuu ennakoiva tavoitteenasettelu, oppimisen itsesäätely, erilaisten strategioiden käyttö sekä oman oppimisen arviointi. (Boekaerts, 1997; Pintrich, 1999; Zimmerman, 2008).

OpenDigissä aktiivinen oppiminen on lähtökohta, menetelmä ja lopputulos.

Uskomme, että aktiivinen oppiminen on avain pysyvään muutokseen. Se tarjoaa jokaiselle osallistujalle mahdollisuuden rakentaa ja muokata myös omaa ammatillista maailmankuvaansa ja synnyttää jotain aidosti uutta.

1. Lähtökohta

OpenDigissä perusolettamus on, että kehittäjäyhteisössä jokainen jäsen on aktiivinen oppija. Tämä keskeinen periaate ohjaa omaa toimintaamme ja kehittäjäyhteisön suunnittelua.

2. Menetelmä

OpenDigissä ratkaisut synnytetään yhdessä. Aktiivinen oppiminen on menetelmä, joka pistää jokaisen kehittäjäyhteisöön osallistuvan asettamaan tavoitteita sekä suunnittelemaan, tarkkailemaan ja arvioimaan omaa oppimistaan ja työtään. OpenDigi tukee ja tuo erilaisia menetelmiä kehittäjäyhteisön käyttöön. Jokaisen yhteisön jäsenen tuomaa asiantuntemusta arvostetaan tasavertaisesti.

Toimintaympäristömme ja kehittämistyömme kantavia teemoja ovat

  • yhteisöllisyys, yhteisen ymmärryksen aktiivinen tavoittelu, laaja jaettu näkemys
  • kuunteleminen, kiinnostuminen, kannustaminen
  • riittävä tila toimia yksin ja yhdessä

3. Lopputulos

On syntynyt opettajankoulutuksen ja perusopetuksen yhteistyömalli, jossa kaikki osallistujat hyödyntävät aktiivista oppimista yhdessä määriteltyjen kehittämistavoitteiden saavuttamisessa ja omassa työssään.

Aktiivisen oppimisen äärellä on tullut mietittyä myös omaa oppimista ja työtä. Miten itse voin vaikuttaa hyvinvointiini ja teenkö sitä aktiivisesti? Miten toimintani vaikuttaa työyhteisööni? Ohjaanko omaa toimintaani mielekkään oppimisen mahdollistumiseksi ja onko minulla siihen riittävät eväät, siis tahto, taito ja ymmärrys? Arvokkaita ajatuksia itse kullekin.

Photo by Anna Sullivan on Unsplash

Tämän tekstin pohjana on hyödynnetty Elsi Ahosen väitöskirjaa, jolle annamme lukusuosituksen. Aktiiviseen oppimiseen palaamme varmasti myös blogissa uudelleen, ainakin eri toimijoiden näkökulmasta.

Lähteet:

Ahonen, E. (2018). Miten ja mitä opettaja oppii? Aktiivinen oppiminen opettajan pedagogisen ajattelun osana ja rakentajana. Helsingin yliopisto. Retrieved from https://helda.helsinki.fi/handle/10138/231099

Boekaerts, M. (1997). Self-regulated learning: A new concept embraced by researchers, policy makers, educators, teachers, and students. Learning and Instruction, 7(2), 161–186. https://doi.org/10.1016/S0959-4752(96)00015-1

Pintrich, P. R. (1999). The role of motivation in promoting and sustaining self-regulated learning. International Journal of Educational Research, 31(6), 459–470. https://doi.org/10.1016/S0883-0355(99)00015-4

Zimmerman, B. J. (2008). Investigating Self-Regulation and Motivation: Historical Background, Methodological Developments, and Future Prospects. American Educational Research Journal, 45(1), 166–183.

-Viivi ja Heikki