Leikkiä, liikettä ja digiä kestävän kehityksen äärellä – OpenDigi-kokeilu opiskelijan silmin

hytölankoulu
Tiimimme opettajaopiskelija Hannu Aho mallinsi valmiiksi Konneveden kartan ja Hytölän koulun Minecraftiin.

OpenDigi käynnistyi omalta osaltani viime syksyn KickOff tapahtumassa, jonne saapuivat paikalle kaikki Jyväskylän alueen OpenDigiin osallistuvat tutkijat, opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat sekä myös perusasteen opettajat. KickOffin ja samalla koko loppusyksyn tavoitteena oli perehdyttää jokainen osallistuja aiheeseen, ja yhdessä suunnitella omassa pienryhmässä opetuskokonaisuus, joka huipentui meidän osaltamme tammikuun puolessa välissä Konneveden Hytölän koululle.

Syksyn yli kestäneen suunnitteluprosessin aikana sain tehdä yhteistyötä kahden
erityispedagogiikan opiskelijan kanssa, yhden luokanopettajaopiskelijan kanssa ja myös kahden Hytölän koulun opettajan kanssa. Tämän lisäksi ryhmään kuului tiiviisti suunnittelua ja toimintaa oikeaan suuntaan ohjannut projektitutkija Mari Kyllönen.
Nyt, kun suunnitelmat ovat toteutettu ja OpenDigi on omalta osaltani paketissa, voin hyvin mielin todeta, että mielestäni OpenDigi oli todella positiivinen yllätys. Alussa moni asia tuntui kieltämättä hieman sekavalta, mutta lopputulos kertoo vahvan tarinan siitä, kuinka saimme ryhmänä ratkaistua kaikki eteen tulevat haasteet ajoissa.

Itse ajatus hankkeen taustalla on todella tärkeä ja ajankohtainen, sillä elämme todella nopeasti digitalisoituvassa yhteiskunnassa. OpenDigi pyrkii tuomaan tämän muutoksen keskelle apua ja tarjoamaan opettajille taitoja sekä välineitä teknologian monipuoliseen hyödyntämiseen opetuksessa. Päätavoitteena on koulutuksen laadun parantaminen ja suomalaisten opettajien sekä opettajaopiskelijoidenosaamisen kehittäminen. Oman ryhmän puolesta voin tyytyväisenensimmäisenä päivänä aiheen käsittelemisen luistelukentällä, jossa osa oppilaista (kasvihuonekaasut) yrittivät estää muita oppilaita (auringonsäteitä) pääsemästä ilmakehän läpi takaisin avaruuteen. Kaikki tämä ja lisäksi vielä todella aktiivinen keskustelu luokkahuoneessa huipentui lopulta Minecraft-projektiin, jossa jokainen pari sai toteuttaa oman visionsa tulevaisuuden Konnevedestä.

Oppilaiden Minecraftissa suunnittelema ja rakentama tulevaisuuden Konnevesi hyödyntää vihreää energiaa ja suosii kestävää elämäntapaa. Oppilaat rakensivat kartalle muun muassa upean voimalaitoksen, joka hyödyntää energiantuotannossaan tuulivoimaa ja vesivoimaa. Myös Konneveden tulevaisuuden ostoskeskus kannustaa ihmisiä kierrättämään ja tekemään kestäviä valintoja, sillä kauppakeskuksessa myydään vain lähellä tuotettuja tavaroita ja siellä on monta kirpputoria. Oppilaat huomioivat kestävät valinnat hienosti myös liikenteen suunnittelussa, sillä käyttöön oli valittu vain sähköllä kulkevia busseja ja autoja. Oppilaiden Minecraft täyttyi uskomattomista rakennelmista, jotka tekivät Konnevedestä omavaraisen, lähituotantoa suosivan ja vihreällä energialla pyörivän kaupungin.

Oppilaiden kyky soveltaa kahden päivän aikana opittuja asioita Minecraftissa todisti sen, että opetus oli onnistunut ja tavoitteisiin oli päästy. Tulevana tietotekniikan opettajana olisin kuitenkin toivonut, että projekti olisi kestänyt hieman kauemmin. Kaikin puolin toimivasta yhteissuunnittelusta huolimatta, lyhyet kaksi päivää Konnevedellä tuntui enemmän meidän opettajaopiskelijoiden tekemältä koulukaappaukselta kuin todelliselta yhteisopettajuudelta. Tämä oli varmasti osittain sen takia, että veimme mukanamme Hytölän koululle Minecraft -tietokoneet ja virtuaalitodellisuuden, jotka veimme myös heti pois kokeilun jälkeen.

Ajattelen, että ihanteellisessa tapauksessa projekti olisi kestänyt vaikka kaksi päivää pidempään. Tässä skenaariossa koululla pidetyt kaksi ensimmäistä opetuspäivää pysyisivät täysin ennallaan, koska omasta mielestäni ne olivat aivan mahtavia. Kuitenkin lisäisin niiden perään muutaman lisäpäivän, joiden aikana käsittelisimme enemmän sellaisia laitteita ja sovelluksia, joita koululla olisi jo mahdollisesti valmiina tai helposti hankittavissa, ja joita opettajat haluaisivat itse oppia hyödyntämään opetuksessa paremmin. Tämän kaltainen yhdistelmä tukisi mielestäni paremmin sitä ajatusta, että peruskoulun opettajat saisivat projektista oikeasti jotain sellaista, jota he voisivat hyödyntää omassa arjessaan. Nyt Minecraft, erinomaisuudestaan huolimatta, jäi varmasti hieman kaukaiseksi asiaksi.

Tavallaan siis en muuttaisi projektistamme yhtään mitään, mutta haluaisin lisätä siihen
muutaman päivän. Uskon, että tämä mahdollistaisi sen, että peruskoulun opettajille jäisi
projektista enemmän asioita käteen. Sellaisia välineitä ja taitoja, joista olisi oikeasti hyötyä heidän arjessaan. Teknologian suhteen koen, että menimme ehkä liian suoraan asiaan koululla ja teimme itse liian innokkaasti pelin käynnistämisen ja muut valmistelut. Tämän olisi voinut tehdä myös niin, että peruskoulun opettajat olisivat otettu enemmän mukaan valmisteluihin, jotta tekniset laitteet ja ohjelmat tulisivat heille oikeasti paremmin tutuksi ja käyttövarmuus parantuisi.

hytölän tiimi
Hytölän Mine- ja Vivecraft-kokeilun tiimi: koulunjohtaja, luokanopettaja Virpi Janhunen opettajaopiskelijat Viivi Korpela, Lotta Stolpe, Hannu Aho, Vilma Räsänen ja lukanopettaja Olli Pöyhönen.

Jos saisin tehdä projektin nyt uudelleen niin muuttaisin siis kaksi asiaa. Ensinnäkin osallistaisin opettajia enemmän teknisten laitteiden käyttöön ja pyrkisin turvallisessa ympäristössä osoittamaan sen, että laitteet ovat oikeasti aika mahtavia ja niiden käyttöä opetuksessa ei tarvitse pelätä. Toisena asiana pidentäisin projektia, jotta siitä oikeasti saataisiin kaikki parhaat asiat irti. Kuitenkin kokonaisuutta ajatellessa tuntuu tyhmältä miettiä pieniä ongelmakohtia, sillä oikeasti ajattelen, että se, mitä saimme yhdessä aikaiseksi niin lyhyessä ajassa oli todella vaikuttava suoritus.

Kiitos siitä kaikille osallisille!

Viivi Korpela

Tietotekniikan opettajaopiskelija, Jyväskylän yliopisto

 

Hytölän koulun toteutuksessa yhteistyökumppanina toimi Pekka Ouli Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto POKE:sta.

Yhteiskehittäminen kouluilla – innostavaa, erilaista ja mielenkiintoista!

Meillä Keski-Suomessa OpenDigin ensimmäinen toimintasykli on pyörähtänyt syksyn edetessä hyvään, koordinaattorin silmin ajoittain jopa hurjaan vauhtiin. Juuri tällä hetkellä, marras-joulukuun aikana, opettajaopiskelijat ja muut opettajat työstävät omia opetuskokeilujaan monella tasolla:

Kouluvierailujen yhteydessä on tehty tiimikohtaisia päätöksiä kokeilun oppisisällöistä, teemoista ja ilmiöistä, sekä pohdittu miten kokeilukouluissa jo käytettävissä olevat, tai hankkeen myötä käyttöön saadut digitaaliset ratkaisut, ja erilaiset oppimisen teknologiat tukevat oppimista. Näiden yhteispohdintojen ja päätösten yhteydessä on tehty työnjakoa ja etenemissuunnitelmaa kokonaisuuden suhteen, sekä määritelty yhteisiä tavoitteita.

Vierailun jälkeen työ siirtyy verkkoon ja tavoitteiden asettelussa siirrytään henkilökohtaiselle tasolle. Opetuskokeilujen suunnittelun, sekä tavoitteiden määrittelyn tukena käytämme Pareto & Willemarkin (2018) tutkimukseen ja suunnittelulomakkeeseen perustuvaa työskentelypohjaa. Pohjan työstäminen sekä yksin, että yhdessä tiimin kanssa ohjaa suunnittelemaan pedagogiikan, sisällön ja teknologian mahdollisuudet huomioivia kokonaisuuksia. Taustalla on opettajien digipedagogiseen osaamiseen liittyvä teknologis-pedagogis-sisällöllisen tietämyksen malli TPACK (Mishra & Koehler, 2006), jonka perusajatuksen avulla suunnitelmaa ja omia kehittämistarpeita voidaan reflektoida. Pareton ja Willermarkin näkökulma, jossa opetus nähdään designprosessina vastaa pitkälti meidän tavoitteisiimme OpenDigissä.

Näin koordinaattorin silmin meillä on hyvä tekemisen vire, unohtamatta tutkimusperustaisia menetelmiä. Luvassa on monta innostavaa, erilaista ja mielenkiintoista kokeilua erilaisissa kouluissa ja eri luokka-asteilla. Ja koska ollaan Keski-Suomessa, on mukana tietenkin myös yhteisöllisen oppimisen ja ongelmanratkaisun (ks. esim. prof. Päivi Häkkisen luentotallenne) äärellä tapahtuvia kokeiluja.

Mutta millaisissa tunnelmissa itse opettajaopiskelijat ovat kouluvierailujen jälkeen? Kata ja Saija kertovat omista tunnelmistaan heti tuoreeltaan, matkalla kokeilukoulusta kotiin. Hyppää kyytiin!

Pareto, L., & Willermark, S. (2018). TPACK In Situ: A Design-Based Approach Supporting Professional Development in Practice. Journal of Educational Computing Researchhttps://doi.org/10.1177/0735633118783180

Mishra, P., & Koehler, M. J. (2006). Technological Pedagogical Content Knowledge: A new framework for teacher knowledgeTeachers College Record 108 (6), 1017-1054.

OpenDigi Itä-Suomesta käsin

Jo aiemmin olemme tehneet yhteistyötä opettajaksi opiskelevien sekä mediakeskuksen välittämänä muutamien ”koulujen” kanssa tieto-ja viestintäteknologian (TVT) opetuskäyttöön liittyen. Lainausmerkit koulu-sanassa ovat tarpeen, sillä viime kädessä kysymyksessä ovat olleet lähinnä yksittäiset opettajat (Kiitos heille!) ja heidän luokkansa – eivät koko koulut.

Opettajankoulutuksen tavoitteiden kannalta katsoen kokoelma satunnaisia kokeiluita ei välttämättä ole se ideaali mielikuva, jonka opiskelijoille toivoisi jäävän TVT:n opetuskäytön toteuttamisesta tai varsinkaan koulujen aktiivisesta kehittämisestä teemasta riippumatta. Myös koulut voisivat  hyötyä enemmän, jos kokeilut olisivat laajemmin opettajakunnan tiedossa ja koulujen kehittämisen ytimessä koko koulun näkökulmasta. Toisaalta opettajaksi opiskelevien reflektiivisissä pohdinnoissa jo nämäkin erilliset luokassa tehdyt kokeilut olivat selvästi antaneet positiivisen mielikuvan omista kyvyistä hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessa (vrt. Tondeur, Braak, Sang, Voogt, Fisser, & Ottenbreit-Leftwich 2012).

Itä-Suomen yliopistolla Savonlinnan kampuksen toimintojen siirto Joensuuhun on juuri käynnissä. Opettajankoulutukselle tämä merkitsee mm. opiskelijamäärän suurta lisäystä. Samalla kouluihin päin tehtävän yhteistyön määrä, tavat ja merkitys kasvavat entisestään, jolloin kunkin teema-alueen toteuttaminen käy haasteellisemmaksi niin opettajankoulutukselle kuin myös alueen kouluille. Joensuussa OpenDigin valmistelu- ja hakemusvaiheessa oltiin edellä kuvatun (koulu)yhteistyön myötä tiiviissä yhteistyössä kaupungin mediakeskukseen.  Myös mediakeskuksen väki, jonka digitutor-verkosto on tehnyt jo vuosia työtä koulujen digipedagogiikan edistämiseksi alueen kouluilla, oli innoissaan OpenDigistä ja systemaattisemman yhteistyön kehittämisen mahdollisuudesta. 

OpenDigin blogissa on jo esimerkkejä Oulun, Lapin ja Jyväskylän yliopistojen sekä niiden lähialueiden koulujen OpenDigi-hankeen tiimoilta päivitetyn kouluyhteistyön muodoista ja jopa innostuksesta. Samanlainen kiinnostus ja jopa innostus on ajoittain näkyvissä myös Itä-Suomalaisten koulujen kanssa käydyissä keskusteluissa.

Erityisesti seuraavat viestit ovat herättäneet kiinnostusta:

  • Viimein hanke, joka tarjoaa todellista mahdollisuutta kehittämiseen koulun lähtökohdista. Halutaan kuulla ja osallistua siihen mitä kouluilla halutaan kehittää ja kokeilla (vrt. Koh, Chai, & Lim 2017)
  • OpenDigissä koulun opettaja ei ole opettajaopiskelijoiden ohjaaja, vaan opiskelijoiden tekemisen ohjaus on yliopiston ja opettajankouluttajan tehtävä
  • DigiTutor verkosto on mukana toiminnassa.

Syksyllä olemme aloittamassa yhteistyön ja ensimmäisen OpenDigi-toimintamallin testauskierroksen varsin lähellä yliopistoa (Joensuu) sijaitsevien kolmen koulun kanssa.
TVT-osaaminen ja pystyvyys on Itä-Suomen yliopiston erityisosaamisalue OpenDigissä ja se luonnollisesti näkyy tekemisessämme. Viime kädessä kehittämisen teemat ovat kuitenkin kehittäjäyhteisössä mukana olevien toimintojen valintoja. Uskomme, että aito yhteiskehittäminen, jossa jokainen osallistuja tuntee vaikuttavansa asetettaviin tavoitteisiin ja niiden saavuttamiseen, on onnistuneen yhteistyön avain.  

Kevään kulkuun Joensuussa on jo kahdentoista vuoden ajan kuulunut SciFest – vuosittainen Joensuun Tiedeseura ry:n ja Itä-Suomen yliopiston (UEF) järjestämä tiede-, ympäristö- ja teknologiafestivaali lapsille, nuorille, koululaisille ja opettajille. Tänä keväänä (17.–18.5) olin mukana OpenDigin sekä DigiErkon toimintaa esittelevässä työpajassa tapaamassa SciFestillä vierailevia opettajia. Esittelimme Sini Kontkasen, ja Satu Piispa-Hakalan kanssa, toistaiseksi hankkeiden muodossa tapahtuvaa yliopiston, opettajankoulutuksen koulujen ja opettajien välistä yhteistyötä. Kiinnostuneita opettajia vieraili pisteellämme 9000:nen vierailijan mukana. Pienoinen huoli koulujen ja opettajien mahdollisuuksista toteuttaa uuden OPS:n tavoitteita tuntui olevan opettajakunnalla. Tästä syystä aika monet opettajat kommentoivat toimintojamme tarpeellisiksi ja osoittivat kiinnostusta osallistumiseen.   

OpenDigi, Digiope ja Digierko Scifest messuilla toukokuussaKuvassa digiope, OpenDigi, Digierko paja Scifest-messuilta 17. ja 18.5 2018 Joensuu areena

Lopuksi, Suomalaista koulua ja opettajankoulutusta kävi ihmettelemässä Gordon collage of education delegaatio Israelista. Kovasti olivat kiinnostuneita tvt:n käytöstä opetuksessa ja siihen tähtäävästä opettajan koulutuksesta. Tutkimuksen ohella ja PREP21-hankeen jatkumona esittelimme myös OpenDigiä. Heti nimen kääntäminen sanaleikkeineen Open= teachers’ ja/tai open l. avoin oli heistä hauska ja ajatuksia herättävä ja Opendigin toimintamallikin aiheutti hyväksyvän kuuloista hyminää kuulijoissa.

terveisin Jari

Lähteet

Koh, J. H. L., Chai, C. S., & Lim, W. Y. (2017). Teacher professional development for TPACK-21CL: Effects on teacher ICT integration and student outcomes. Journal of Educational Computing Research, 55(2), 172-196.

Tondeur, J., van Braak, J., Sang, G., Voogt, J., Fisser, P., & Ottenbreit-Leftwich, A. (2012). Preparing pre-service teachers to integrate technology in education: A synthesis of qualitative evidence. Computers & Education, 59(1), 134-144.