Mallina maailmalla

Jännittävä viikko alkaa olla takana, mutta vielä ennättää kertomaan OpenDigin upeasta matkasta Zagrebiin.

Euroopan komissio järjestää eri maiden opetusministeriöiden työntekijöille ja valitun teeman asiantuntijoille suunnattuja Peer learning activity (PLA) -tapahtumia. Tilaisuuksien tarkoituksena on kehittää muun muassa koulutuspolitiikkaa ja levittää eri maiden parhaita käytänteitä sovellettavaksi eurooppalaisessa kehitystyössä.

Kroatian Zagrebissa järjestettiin  2.-4.2.2020 opettajakoulutuksen kehittämiseen keskittyvä PLA-tapahtuma, jonka teemana oli Teaching in contemporary learning environments: developing the digital skills of educators. Vapaasti tämän voisi suomentaa Opettaminen nykyajan oppimisympäristöissä – opettajien digitaitojen kehittäminen. Tilaisuuden tarkoituksena oli jakaa kokemuksia, keskustella ja luoda suosituksia ja ydinviestejä opettajan roolin kehittämiseksi tämän päivän oppimisympäristöissä. Tilaisuuden keskustelujen tavoitteena oli löytää muun muassa tehokkaita jatkuvan oppimisen malleja opettajankoulutuksen kehittämiseksi ja tästä syystä tilaisuuteen oli haettu Euroopan parhaita malleja jaettavaksi.

Kutsu tilaisuuteen oli meille tietysti paitsi varsin suuri kunnianosoitus, myös upea mahdollisuus saada palautetta OpenDigissä tehdystä työstä. 

Näkyvyyden kannalta foorumi oli meille ja suomalaiselle opettajankoulutukselle merkittävä. Paikalla oli edustajia 16 eri maan opetusministeriöstä ja 9 muuta tahoa (mm. European Federation of Education Employers (EFEE), European Trade Union Committee for Education (ETUCE)). Paikalla olivat lisäksi komission edustajat sekä edustaja komission Joint Research Centeristä. OpenDigin toimintamalli sai osakseen paljon kiinnostusta, mikä oli tietysti palkitsevaa.

Projektipäällikkö Heikki Kontturi esitteli tilaisuudessa Opettajankoulutusfoorumin ja OpenDigi-hankkeen toimintaa.
Kuva: Jens Vermeersch

Isoja teemoja

Tapahtumassa käytiin keskustelua neljästä laajasta teemasta:

  1. Opettajien pedagogiset ja tekniset taidot: Kuinka olemassa olevat kansalaisten ja opettajien digikompetensseja mittaavat viitekehykset toimivat (DigiComp ja DigiCompEdu) ja miten niitä pitäisi kehittää.
  2. Eroavatko eri koulutusasteiden/-sektoreiden haasteet toisistaan ja onko osallistujilla suosituksia eri sektoreille?
  3. Opettajien kompetenssit nykyisissä oppimisympäristöissä: skenaarioita ja pedagogisia malleja 2000-luvun luokkahuoneisiin. Miten opettajia tuetaan opetuksen ja oppimisen uudistamisessa oppilaslähtöisempään suuntaan. Millainen on hyvä opettaja digitaalisessa murroksessa ja uusissa oppimisympäristöissä?
  4. Millaisia ovat tehokkaat jatkuvaan oppimiseen perustuvat mallit opettajankoulutuksessa. Millainen rakenne niissä pitäisi olla? Miten niitä voidaan toteuttaa opettajien peruskoulutuksessa.

kattaus digitaalisen osaamisen mittareihin

Ohjelma antoi kattavan katsauksen eurooppalaisiin digitaalisen kompetenssin mittareihin ja niiden hyödyntämiseen eri maissa. Myös OECD:n ja Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen (Joint Research Centre – europa.eu) viimeisimpien opettajien osaamisen kehittämiseen liittyvien raporttien tiivis esittely oli antoisa. 

Linkit esiteltyihin raportteihin ja DigiCompEdu-viitekehykseen:

Mitä jäi käteen?

Tuntuu, että OpenDigissä ja tietysti jo hanketta pohjustaneessa PREP21-hankeessa on tehty todella hyvää työtä. Onhan se hienoa, kun oma työ saa tunnustusta.

Usein näillä reissuilla oppii paljon myös muilta. Oman oppimisen kannalta on aina hyvä summata tärkeimmät viestit ja jakaa ne muille. Heikki summasi tämän reissun keskeisimmän opin itselleen näin: ”Eurooppalainen koulutuspolitiikka luodaan ihmisten toimesta ja valintojen tekemistä tuetaan laajapohjaisilla selonteoilla. Meidän suomalaisten hanketyöntekijöiden on syytä seurata aktiivisesti sekä näiden selontekojen raportointeja että niiden valmistelua. Euroopan tasolla tehdyt linjaukset vaikuttavat meidän jokaisen arkeen. Ollaan aktiivisia oppijoita tässäkin suhteessa.

Kiitos Opetus- ja kulttuuriministeriö ja opettajankoulutusfoorumi mahdollisuudesta olla mukana! Kiitokset myös tapahtuman järjestäjälle, Euroopan komission digitaalista oppimista edustavalle työryhmälle (ET2020 Working Group on Digital Education: Learning, Teaching and Assessment).

Käsi kädessä tutkimuksen kanssa

Yksi OpenDigin ydinviesteistä kuuluu:

Tutkimusperustaisuus turvaa tekemisen laadun.

Tämä tarkoittaa sitä, että perustamme ratkaisumme tutkimustuloksiin.

Tämän tekstin tavoitteena on käytännön esimerkin avulla hieman avata, miten tutkimusperustaisuus näkyy meidän OpenDigin-koordinaattorien työssä. Me koordinaattorit siis vastaamme hankkeen sisällöllisestä toteutuksesta, eräällä tavalla kudomme verkkoa kasaan pysyvän muutoksen mahdollistamiseksi.

Olemme yhdessä kaikkien alueiden kanssa pohtineet mitkä tutkimuksen valossa ovat meidän onnistumisen mahdollistajia. Yksi koulun kehittämistä tukevista elementeistä on opettajien yhteisöllisyys. Vangrieken on kollegoineen koostanut eri tutkimuksista alla olevan yhteenvedon siitä, millaisia piirteitä on niissä yhteisöissä, joissa opettajien välinen yhteisöllinen työskentely on tehokasta.

Näitä piirteitä ovat:

  1. Sitoutuminen ponnisteluun
  2. Sopiva määrä tietoa ja taitoa:
    • kaikkien osaaminen käytössä (velvollisuus hyödyntää ja auttaa)
  3. Oikeat tavoitteeseen ja organisaatioihin sopivat työskentelystrategiat
    • Oikea roolitus; reilu vastuunjako
    • Joustavuus, sopeutuvuus, muutosten hyväksyntä
    • Muutoksen tarkkailu/seuranta
    • Säännöllinen avoin kommunikointi
    • Monipuolinen ja tehokas tuki; rakenteellinen, tietoa lisäävä, ohjeistava
    • Tietoon pohjautuva, selkeä, saavutettava ja toimintaan liittyvä päämäärä, joka vaikuttaa omaan työhön/opiskeluun (Vangrieken ym, 2015)

OpenDigissä edellä mainitut tulokset huomioidaan kaikessa toiminnassa ja muun muassa toimintapolun käsikirjoituksessa. Ne näkyvät myös OpenDigin toisessa jaetussa periaatteessa: 

Jokainen on asiantuntija.

OpenDigi-hanketta on edeltänyt usean vuoden ajan opettajaksi opiskelijoiden 2000-luvun taitoja tutkinut PREP21-hanke. Sen aikana luotua yhteisöllisen ongelmanratkaisun toimintamallia sovelletaan myös OpenDigin yhteiskehittämissä (Häkkinen ym. 2017, Näykki ym. 2017).

Kehittäjäyhteisöissä oppimisen prosessimalli (Prep21)Kuva. Kehittäjäyhteisöissä oppimisen prosessimalli (Prep21)

PREP21-hankkeen aineistoa sekä opettajien yhteisöllisyyteen ja koulun kehittämiseen liittyvien tutkimusten tuloksia hyödyntäen olemme vaiheistaneet OpenDigin  yhteiskehittämiselle toimintapolun ja määritelleet periaatteet onnistumisen tukemiselle kehittämisen eri vaiheessa.

  1. KickOff
  2. Kehittämistavoite
  3. Toimintaympäristöanalyysi & Projektointi
  4. Ideoiden kehittely, käytännön kokeilu, arviointi
  5. Loppuseminaari

Parhaillaan eri alueilla ensimmäinen koko yhteisöä koskettava vaihe on KickOff. Toiminta ja oppivan yhteisön rakentaminen siis viimein ihan oikeasti alkaa!

KickOffien suunnittelun periaatteiksi olemme sopineet, että

  • tutustuminen muihin toimijoihin alkaa. Jokainen saa paremman käsityksen kenen kanssa yhteistyötä ruvetaan tekemään.
  • OpenDigi-kehittäjän identiteetti alkaa muodostua. ”Jes, minä kuulun tähän jengiin.”
  • toiminnan vaiheet ja niiden tavoitteet selkenevät jokaiselle osallistujalle yleisellä tasolla. Tulevan toiminnan ennakointi ja sitoutuminen helpottuu.
  • jokainen osallistuja saa fiiliksen omistajuudesta. Siis ymmärtää oman roolinsa ja saa luottamuksen siihen, että osallistuminen tukee oman yhteisön tavoitteiden lisäksi myös henkilökohtaisia tavoitteita.

Nämä etukäteen määritellyt suuntaviivat mielessä päädyimme Oulussa nelituntiseen KickOffiin, johon osallistui noin 90 yhteiskehittäjää eli opettajaopiskelijoita, perusasteen opettajia, opettajankouluttajia ja tutkijoita. Mitä tuumaat Oulun KickOffin ohjelmasta ja tavoitteista?

Näyttökuva 2018-9-13 kello 14.38.05

Verkostossamme on valtavasti osaamista. Eri yliopistojen eritysosaaminen tehtiin näkyväksi KickOffin ohjelmaan lyhyiden videotervehdysten avulla. Tervehdysten yksi keskeinen tehtävä oli tuoda esille näiden osaamisalueiden hyöty koulutuksen kehittämiselle.

 

Hyvät oppimisen taidot auttavat elämässä

Jokaisella OpenDigin toiminnassa mukana olevalla yliopistolla on oma erityisvastuualue, josta he tuottavat tuki- ja virikemateriaalia kehittäjäyhteisöjen käyttöön.

Oulun yliopiston erityisvastuualue on strateginen oppiminen. Tämän ensimmäisen tuki- ja virikemateriaaliksi tuotetun videon tavoitteena oli tiivistetysti ja selkokielellä avata mistä strategisessa oppimisessa on kyse ja miksi se on tärkeää.

Videolla professori Sanna Järvelä kertoo lyhyesti strategisen oppimisen merkityksestä koulun ja opettajan arjessa.

  1. Tutkimus on kiistatta osoittanut, että strategisen oppimisen taidot erottavat hyvät ja heikot oppijat. Hyvät oppimisen taidot antavat valmiuksia koko elämää varten.
  2. On tärkeää harjoittaa näitä oppimisen taitoja.  Opettaja on avainhenkilö, joka luo mahdollisuuksia harjoittelulle. Parhaimmassa tapauksessa opettaja on vahva oppija itsekin ja mallittaa oppimisen taitoja oppilaille ja opiskelijoille.
  3. Strategisten taitojen ja oppimisen tutkimus on käytännöllistä ja se tuottaa keinoja suoraan oppilaan ja koulun arkeen.

Meidän mielestämme video voi mainiosti toimia esimerkiksi koulun kehittämiseen liittyvän keskustelun avaajana. Toivottavasti sisältö herättää myös pohtimaan omia oppimisen taitojasi.

Photo by Aaron Burden on Unsplash

OpenDigiSlam – Tunteita herättävät tekstit yksiin kansiin

Me OpenDigiläiset luemme paljon. Luetuista teksteistä saamme toisinaan ahaa-elämyksiä. Toisinaan osaamme hyödyntää hetkellisen ajatuksen ja ahaa-elämyksen työssämme välittömästi. Toisinaan taas joku teksti tai tekstin osa pysähdyttää, vaikka emme vielä osaa hahmottaa kuinka voisimme sitä työssämme hyödyntää tai miten jalostaisimme ja jakaisimme ajatuksen yhteisömme tietoon.

Tästä haasteesta syntyy meidän oma #opendigislam, jonka koostamme tänne blogiin. Idea on eräänlainen lukupiiri tai slam-vihko, johon me OpenDigi-koordinaattoriryhmän jäsenet koostamme lainauksia lukemastamme. Myös sinä voit vinkata meille hyvistä oppimisen ja kehittämisen jutuista sosiaalisen median kanavilla hastagilla #opendigislam.

Tekstit luonnollisesti liittyvät OpenDigin teemoihin, joita ovat:

  • yhteiskehittäminen
  • aktiivinen oppiminen
  • tutkimusperustaisuus
  • digipedagogiikka
  • sekä eri yliopistojen erityisosaamisalueet strateginen oppiminen, yhteisöllinen oppiminen, oppimisen aikainen arviointi, monilukutaito sekä TVT-osaaminen ja pystyvyys

Nostomme löytyvät kootusti kategorian #opendigislam alta sekä erityisosaamisalueiden omista kategorioista. Joskus osaamme jo nostoihin kirjoittaa mikä meitä kyseisessä tekstissä erityisesti ihastutti tai sai ajattelemaan, välillä varmasti emme. OpenDigiSlamin haluamme pitää itsellemme paikkana, johon on helppo nostaa asioita myös matalalla kynnyksellä.

Toivottavasti OpenDigiSlam saa sinut pysähtymään ja tarjoaa sinulle lukijana innostusta ja herättää jopa oivalluksia  ja haastaa kehittämään toimintaa omista lähtökohdista. Toivomme, että OpenDigiSlam antaa meille ahaa-elämyksiä ja mahdollisuuksia oivallusten tekemiseen ja luettujen yhdistämiseen myöhemmin.

OpenDigiSlam Nro. 1

Ensimmäiseksi opendigislamiksi nostamme otteen Saku Tuomisen ja Martti Hellströmin kirjasta Koulukirja: Miksi koulun muuttaminen on maailman tärkein ja vaikein tehtävä?

Luvussa 14 pohditaan miten koulun pitäisi muuttua ja mitä siellä pitäisi oppia.

“Koulussa painopistettä tulisi siirtää “taidon ja tahdon” harjoitteluun. On näyttöä, että ne oppilaat, jotka hallitsevat oppimisstrategioita ja osaavat säädellä oppimiseen liittyviä tunteitaan, menestyvät. Koulussa tulisi oppia tunnistamaan nykyistä paremmin onnistumista ja harjoitella epäonnistumista ja sen sietoa.”

Sanna Järvelä

Tästä kirjasta voisi nostaa esille vaikka kuinka monta hyvää pohdintaa ja asiantuntijan lausuntoa, mutta pakko vetää vähän kotiinpäin. Hienosti sanottu Sanna!

#opendigislam

Kuva: Samuel Zeller Unsplash

Oppilaan itseohjautuvuus, onko julkinen keskustelu oikeilla raiteilla?

Olemme mielenkiinnolla seuranneet julkista keskustelua perusopetuksesta. Useissa medioissa on viime aikoina nostettu esille opetussuunnitelmassa esiintyvä oppilaiden itseohjautuvuus. Haluamme tuoda julkiseen keskusteluun oman näkemyksemme siitä, mitä itseohjautuminen opetussuunnitelmassa oikeastaan tarkoittaa.

Ylen aamu-tv:ssä 2.8.2018 toimittaja Totti Toivonen tenttasi 2.8.2018 opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasoselta ja OAJ:n puheenjohtajalta Olli Luukkaiselta onko ne kasiluokkaiset teinit oikeasti itseohjautuvia uraohjuksia: ”Jos mä nyt pikkusen kärjistän ja kritisoin. Siis täähän lähtee nää opetussuunnitelmat siitä, että tämmönen kasiluokkalainen teini on valtavan itseohjautuva tyyppi. Itseasiassa jo ala-asteella pitää ruveta ohjautumaan itse siihen, että pystyy luomaan sen opiskelu- / opintopolkunsa ja luomaan itselleen tavoitteita, joita sitten opettajan kanssa arvioidaan yhdessä, että miten ne minun itse asettamani tavoitteet sitten toteutuivat. Ja oppilaat voi järjestää hyvin eri tasoisia haasteita itse asiassa, ne voi laittaa liian helppoja tai liian vaikeita. Minkälainen teidän kokemus on tuommoisesta teini-ikäisestä? Onks ne tämmöisiä itseohjautuvia uraohjuksia, mille tämmöinen järjestelmä luodaan?”

Opettaja-lehteen kynäilemässään kolumnissa Saako opettaja opettaa  Nina Sajaniemi (dosentti ja yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa ja varhaiskasvatuksen professori Itä-Suomen yliopistossa) kertoo: ”Peruskoulun uudistamisen ja vallalla olevan oppimiskäsityksen taustalla on sitkeä ajatus lasten itseohjautuvuudesta ja pystyvyydestä.” Odotetaanko lasten  itseohjautuvuutta liian varhain ja väärillä tavoilla?

Meidän näkökulmastamme molemmissa edellä mainituissa esimerkeissä mennään enemmän tai vähemmän väärille raiteille tai puhutaan hieman asian vierestä. Eihän itseohjautuvuus opetussuunnitelmassa suinkaan tarkoita sitä, että oppilaan pitäisi osata suunnitella alakouluikäisenä oma oppimispolkunsa tai itse asettaa koulun opetuksen tavoitteita. Vielä vähemmän itseohjautuvuus tarkoittaa sitä, että oppilaan tulisi tietää mitä hän tulevaisuudessa tulee tarvitsemaan tai mitä hänen tulee osata.

Olemme Sajaniemen kanssa samaa mieltä siitä, että ”peruskoulun on tarkoitus vahvistaa osaamista ja valmentaa tulevaan.” Siihen nykyinen opetussuunnitelma antaa itse asiassa  erinomaiset, entistä paremmat mahdollisuudet. Myös Saajaniemi korostaa: ”Lapset eivät ole selvänäkijöitä – he eivät voi tietää mitä tulevaisuudessa tarvitsevat ja mitä heidän tulisi osata. Se on ollut aikuisen tehtävä, ja niin sen pitäisi olla vieläkin.” Olemme vahvasti samaa mieltä.

Nykyinen OPS sanoo: ”Oppimaan oppimisen taitojen kehittyminen on perusta tavoitteelliselle ja elinikäiselle oppimiselle. Siksi oppilasta ohjataan tiedostamaan omat tapansa oppia ja käyttämään tätä tietoa oppimisensa edistämiseen. Oppimisprosessistaan tietoinen ja vastuullinen oppilas oppii toimimaan yhä itseohjautuvammin. Oppimisprosessin aikana hän oppii työskentely- ja ajattelutaitoja sekä ennakoimaan ja suunnittelemaan oppimisen eri vaiheita. Jotta oppilas voisi oppia uusia käsitteitä ja syventää ymmärrystä opittavista asioista, häntä ohjataan liittämään opittavat asiat ja uudet käsitteet aikaisemmin oppimaansa. Tietojen ja taitojen oppiminen on kumuloituvaa ja se vaatii usein pitkäaikaista ja sinnikästä harjoittelua.”

Opetussuunnitelma ei mielestämme oleta lasten olevan valmiiksi itseohjautuvia. Se asettaa itseohjautuvuuden tavoitteeksi, jota kohti pitäisi pyrkiä ja johon koulussa tulisi saada eväitä. Itseohjautuvuuden tavoitteen saavuttaminen edellyttää itsesäätelytaitojen tavoitteellista kehittämistä.  Eivätkö haasteet siis liity enemmänkin opettajien osaamiseen?

Opettajien kannalta olennainen kysymys kuuluu: miten oppilaiden oppimisen itsesäätelytaitojen kehittymistä pitäisi tukea? Kuinka tarjota tilaisuuksia omien oppimisen taitojen harjoittelemiseen? Nämä taidot auttavat jokaista kehittymään ja kohtaamaa yhä kiivaammin muuttuvan maailman. Vahvat oppimisen taidot luovat pohjaa meidän jokaisen elämänhallinnalle ja hyvinvoinnille. Kysymys on yhtä lailla esitettävä opettajankoulutukselle: miten opettajaksi opiskeleva oppii tukemaan oppilaiden itsesäätelyn kehittymistä ja kuinka opettajankoulutus tukee tätä kasvua? Kuinka koulut voivat kehittyä yhteiskunnan muutoksen mukana ja kuinka meistä kaikista voi kasvaa aktiivisia ja taitavia oppijoita?

Ongelma lienee siinä, että aiheeseen liittyvä tutkimus on vielä varsin nuorta eikä asiasta ole opettajankoulutuksessa kovin kauaa puhuttu – ja voi olla ettei puhuta vieläkään riittävästi. Tarvitaan avointa ja laadukasta vuoropuhelua opettajankoulutuksen ja tavallisten koulujen välillä.

-Heikki ja Viivi