Apua oppimiseen

Oppiminen on taito, jota voi ja pitää harjoitella! Oppilaiden itseohjautuvuus ja oppimaan oppimisen taidot ovat olleet vahvasti esillä uuden opetussuunnitelman myötä. Vallitsevassa poikkeustilassa nämä taidot ovat kultaakin kalliimpia, koska niiden avulla kotona olevat oppilaat jaksavat opiskella paremmin. Oppiminen on kivaa, kun sen osaa!

OpenDigi tarjoaa suomalaisten käyttöön kuusi selkokielistä vahvaan tutkimukseen perustuvaa mallia siitä, kuinka oppimista voi opettaa, harjoitella ja tukea. Ne perustuvat vahvaan tutkimusnäyttöön ja toimivat mainiosti oppilaan tai opiskelijan apuna. Ne antavat opettajille vinkkejä suunnitella oppimista tukevia tehtävänantoja etänä työskenteleville. Uskomme näiden posterin muodossa jaettavien mallien tarjoavan kättä pidempää myös huoltajille kotikoululaisen tai kotona opiskelevan tukemiseksi. 

Posterit on julkaistu The Learning Scientists -sivustolla, jonka tavoitteena on tarjota ymmärrettävää tieteellistä faktaa oppimisesta opiskelijoille ja opettajille. Sivusto on oppimispsykologian asiantuntijoiden ylläpitämä.

Rutiineja kohti

Päivä 3. Ensimmäinen viikko takana ja viikonloppu häämöttää. Pidä huolta itsestäsi opettaja, nyt on tärkeää että myös sinä lepäät.

Uuden oppimiseen menee aikaa, anna sitä itsellesi ja oppilaallesi

Etäyhteyksiä hyödyntävä opetus käynnistetään asteittain. Opettajat etenevät etäyhteyksiä hyödyntävässä opetuksessa sopivalla tahdilla oman ja oppilaiden osaamisen sekä käytettävissä olevien laitteiden, sovellusten, oppimateriaalien ja muiden olosuhteiden mukaisesti. OPH

Ensimmäiset päivät etäopetuksesta menevät joka tapauksessa uusia rutiineja muodostaessa ja niitä harjoitellessa. Tämä koskee sekä opettajaa, oppilasta että huoltajia. Ei kannata juuri nyt ottaa paineita uuden teknologian haltuun ottamisesta tai siitä, kenellä on sujuvin verkkototeutus ja säihkyvimmät materiaalit, vaan siitä että opetellaan ihan uutta asiaa, kotona oppimista.

Uuden opettelu vaatii aina enemmän aikaa, kuin se mihin luokassa on totuttu. Opettajalla menee enemmän opetuksen suunnitteluun, järjestämiseen ja arvioimiseen, mutta myös oppilaalla menee enemmän aikaa tehtävien etsimiseen, tekemiseen, palauttamiseen. Alussa on siis hyvä käyttää mahdollisimman tuttuja menetelmiä, niitä mitä on yhdessä harjoiteltu. Etäopiskelun rutiinien muodostuessa on jo helpompi tutustua uusiin asioihin ja kokeilla ehkäpä jotain uutta.

YHTEISET TUOKIOT ja RUTIINIT

Olisiko mahdollista jatkaa jotain normaalisti luokassa tekemäänne rutiinia etänä? Toivottaa vaikka videolla, chatilla tai muulla verkkoalustalla hyvät huomenet päivän alkaessa ja heipat koulupäivän päätteeksi? Yksi erityisen helppo tapa, on jakaa luokalle yhteisesti muokattavissa oleva teksti-tiedosto, jossa kuulumisia voi yhteiskirjoittamalla vaihtaa ”livenä”.

Edutopian artikkelin mukaan Kiinassa opettajat pitivät toimivana ratkaisuna säännöllisten live-opetustuokioiden järjestämistä. Se toi rytmiä ja rutiinia koululaisten päivään, sekä lisäsi koululaisten sosiaalista vuorovaikutusta ja oppimiseen sitoutumista. Osa opettajista piti jonkin liveopetuksen joka päivä, toiset muutaman kerran viikossa.

Ole myös oppilaiden saavutettavissa päivän aikana. Ilmoita milloin ja miten sinuun saa yhteyttä ja sovi oppilaidesi (ja tarvittaessa heidän huoltajien kanssa), milloin sinä otat yhteyttä heihin.

Tekninen tuki

Selvitä keneltä sinä kysyt teknistä tukea ja ohjaa myös vanhemmat kysymään teknistä tukea oikeilta lähteiltä. Opettajan ensisijainen vastuu on opettaminen ja oppimisen mahdollistaminen. Teknisestä tuesta pitäisi huolehtia jonkun toisen.

JOtain muutakin kuin ruutua

Pelkkä ruudun ääressä päivittäin oleminen käy pidemmän päälle raskaaksi, niin lapselle kuin aikuiselle. Mitä kaikkea muutakin kuin tietokoneella tehtäviä ja kirjaan liittyviä tehtäviä voisi nyt teettää?

Paperille piirrettäviä ja kirjoitettavia tehtäviä voi palauttaa valokuvaamalla tai videoimalla. Voidaan lähteä luontoon tutkimusretkelle ja integroidan tähän äidinkieltä, liikuntaa, kuvaamataitoa ja ympäristötietoa palauttamalla vaikkapa sarjakuva retkestä. Voisiko kotitalouden oppitunnilla auttaa huoltajia ruoanlaitossa, pyykin pesussa tai siivouksessa? Tehtävänpalautus kuvan muodossa keittiöstä ennen ja jälkeen astioiden pesemisen 🙂

Materiaalia opettajalle

Etäopetuksen näytön paikka– Suomen digiopetuksen huippuosaajien yhteiskirjoittama opas, joka tarjoaa nopeaa käytännön tukea opettajille ja kouluille.

OPH- Esimerkkejä etäopetukseen soveltuvista materiaaleista.

Harto Pönkä -Open Somekirja. Sosiaalisen median oppimisympäristöt ja menetelmät. Opettajille ja rehtoreille vapaaseen käyttöön julkaistu teos etäopetuksen järjestämisen tueksi. Löytyy kattavasti materiaalia ja ohjeita esimerkiksi erilaisten sovellusten ja laitteiden hyödyntämiseen opetuksessa.

Ilkka Pietilän videotutoriaaleja opettajille etäopetuksen järjestämiseen. Esimerkiksi OBS-studiossa opetusvideon tekeminen ja ohjelmia live-opetustuokioiden järjestämiseen.

OPETUSVIDEOT

Opetusvideoita kannattaa myös hyödyntää oman opetuksen järjestämisessä. Esimerkiksi JoMa- Joustavan alakoulun matematiikka koulutusohjelma on haastanut opettajia tekemään opetusvideoita ja alla muutama erinomainen esimerkki.

Video-ohjeita etäopetuksen sähköisiin järjestelmiin. Tässä avoimessa tiedostossa on video-ohjeita esimerkiksi Google Meets, Hangouts, Zoom, Google-Classroom ja OBS-ohjelmien käyttämiseen.

Punomon ohjeita käsityön etäopiskeluun

Pikku-Kakkosen kattava linkkipaketti katsottavaa ja koettavaa netistä.

Webinaareja ja kursseja

Microsoft Office365 opetuksessa ja oppimisessa -avoin facebook-ryhmä järjestää ensiviikolla maanantaina , tiistaina ja keskiviikkona maksuttomia matalan kynnyksen webinaareja O365-palvelum hyödyntämiseen etäopetuksessa.

Jyväskylän kesäyliopisto: Opetus ja ohjaus verkossa – verkkokurssi (maksullinen -paitsi O3 Keski-Suomen verkosto)

Snellmann-kesäyliopisto: Etäopetuksen digityökalut verkkokurssi (maksullinen)

Työkaluja TVT-taitojen kehittämiseen

Jo useaan otteeseen on tullut ilmi, että tuotamme tuki- ja virikemateriaalia kehittäjäyhteisöjen käyttöön, ja että meillä jokaisella partnerilla on oma vastuualueemme materiaalin tuottamisessa.

Tänään julkaistu Teknologia, pedagogiikka ja opettajan minäpystyvyys – TVT käyttöön -materiaaliin on koottu tiivistetysti tutkimustietoa siitä, miksi tieto- ja viestintäteknologian (TVT:n) opettaminen koulussa on tärkeää, miksi ja miten opettajan minäpystyvyyttä teknologian käyttäjänä kannattaa kehittää, ja miten teknologia voidaan nähdä yhtenä osana oppimista tukevaa ja mielekästä opetusta.

Materiaali avaa muun muassa tieto- ja viestintäteknologian käytön tavoitteita koulussa ja haasteita sen opettamisessa. Lisäksi materiaalista löytyy ihan konkreettinen työkalu opettajan TVT-taitojen kehittämiseen.

Teknologia, pedagogiikka ja opettajan minäpystyvyys

Meillä on sydäntä sivistykselle?

Tunteisiin on hetkittäin meilläkin mennyt viime päivien Yle-uutisen (15.8.) innoittama verkkokeskustelu Twitterissä ja muissa medioissa. Tällä hetkellä suorastaan kauhistuttaa, kuinka keskustelu junnaa paikallaan, ja kuinka aikuisetkin unohtavat kohteliaan käyttäytymisen keskustellessaan. Olisiko aika pysähtyä hetkeksi? 

Me koemme oppimisen taitojen, ja sitä kautta myös itseohjautuvuuden taitojen harjoittelun peruskoulussa sydämen asiana. Yksi ydinviestimme koulun kehittämiseen kuuluu: tutkimusperustaisuus turvaa tekemisen laadun. Toivottavasti ennätämme tämän syksyn aikana haastaa oppimisen tutkijoita esimerkiksi Oulun yliopiston oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikössä tuottamaan aiheesta tutkimukseen nojaavan tekstin, joka tarjoaa myös ratkaisuja. Projektimme taustahenkilöillä on valtava määrä tutkimusfaktaa ja kykyä sanoittaa se kansankielellä. Meidän tavoitteemme keskusteluun osallistumisessa ei kuitenkaan ole osoittaa kenenkään tunnetta tai kokemusta vääräksi, mutta oikoa väärinkäsityksiä kuitenkin. Tämän vuoksi jo viime viikolla kirjoitimme lyhyen vastineemme uutiselle. Omalta osaltamme tavoitteenamme on tuoda laajempaa näkemystä koulun kehittämisen keskusteluun. 

Tähän tekstiin koostamme vielä pari mielestämme lukemisen arvoista tekstiä aiheeseen liittyen ja lopuksi haluamme innostaa jokaista lukijaa pohtimaan omaa rooliaan koulun kehittämisessä ja keskusteluun osallistuessa.

Juho Norrenan asiallinen teksti Kapea-alaista keskustelua uudistuvasta koulusta (17.8.2019) tarjoaa vähän laajempaa ymmärrystä koulun haasteista ja erinomaisen kysymyspatterin asioista, mitä kannattaisi räkyttämisen sijaan pohtia. 

Lauri Järvilehdon 19.8.2019 kirjoittama vastine Todelliseen tutkimusfaktaan perustuva tilannekuva suomalaisesta koulusta nyt ja ennen kokoaa hyvin faktoja aiheen tiimoilta.

Olisipa upeaa, jos opettajat hakeutuisivat laajemmalla rintamalla jakamaan toimivia arjen käytäntöjä uuden opetussuunnitelman toteuttamiseen liittyen. Yle uutisoi jo keväällä ”Nykymaailmassa ei pärjää sillä, että istuu hiljaa ja tekee annetut tehtävät” – Oululaisopettajan luokassa jo ekaluokkalaiset ottavat vastuuta oppimisestaan (27.3.2019). Artikkelissa oululainen opettaja Paula Vorne kertoo tavoista tukea itseohjautuvuuden kehittymistä. Vastaavia juttuja lukisi mielellään enemmän. Suomessa on huikeita opettajia ja kouluja!

Haluamme nostaa esiin myös erinomaisia tekstejä ihmisyydestä, vuorovaikutuksesta ja hyvinvoinnista. Innostuttaisiinko pohtimaan omia valintojamme keskusteluun osallistuessamme. Vievätkö viestini keskustelua eteenpäin? Osaanko arvostaa toista? 

Olli-Pekka Heinonen kirjoittaa viisaasti ihmisyydestä ja vuorovaikutuksesta Vade Mecum (17.8.2019). Uuden oppimisen äärellä olisi hyvä pysyä nöyränä ja muistaa, että yhdessä olemme enemmän. 

Pidempiaikainen negatiivisuudessa pyöriminen harvoin on vienyt eteenpäin. Kirsti Lonka viestii hyvin vahvuuksiin keskittymisen tärkeydestä ja uuden oppimisesta Professorilta 5 vinkkiä: Vuorovaikutustaitoja kehittämällä lisää työhyvinvointia (15.8.2019) 

Helsingin sanomien juttu On monta syytä tunnustaa, jos ei tiedä – viisi faktaa älyllisestä nöyryydestä (3.7.2019) kertoo, että tuoreimpien tutkimusten valossa uutta voi oppia vain, jos myöntää tietämättömyytensä. Annetaan itsellemme lupa osallistua koulun kehittämiseen liittyvään keskusteluun omasta roolista käsin ilman tietämisen taakkaa. Annetaan itsellemme ja toisillemme mahdollisuus oppia uutta. 

Mikko Saari kirjoittaa fiksusti vastuusta: Nuorten koulurauhaviesti: Pidetään huolta ja otetaan vastuuta. Ja me aikuiset, annetaan tämän viestin näkyä arjessamme vanhemmuudesta päätöksentekoon ja aina median tuottamaan koulu-uutisointiin saakka!

Työtä koulun kehittämiseen liittyvien haasteiden parissa riittää ja se työ ei lopu koskaan. Uudistuksen keskellä meillä olisi kuitenkin mahdollisuus muokata asennettamme ja kääntää kelkkaa ratkaisukeskeisemmäksi – osoittaa, että meillä on sydäntä sivistykselle.

Leikkiä, liikettä ja digiä kestävän kehityksen äärellä – OpenDigi-kokeilu opiskelijan silmin

hytölankoulu
Tiimimme opettajaopiskelija Hannu Aho mallinsi valmiiksi Konneveden kartan ja Hytölän koulun Minecraftiin.

OpenDigi käynnistyi omalta osaltani viime syksyn KickOff tapahtumassa, jonne saapuivat paikalle kaikki Jyväskylän alueen OpenDigiin osallistuvat tutkijat, opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat sekä myös perusasteen opettajat. KickOffin ja samalla koko loppusyksyn tavoitteena oli perehdyttää jokainen osallistuja aiheeseen, ja yhdessä suunnitella omassa pienryhmässä opetuskokonaisuus, joka huipentui meidän osaltamme tammikuun puolessa välissä Konneveden Hytölän koululle.

Syksyn yli kestäneen suunnitteluprosessin aikana sain tehdä yhteistyötä kahden
erityispedagogiikan opiskelijan kanssa, yhden luokanopettajaopiskelijan kanssa ja myös kahden Hytölän koulun opettajan kanssa. Tämän lisäksi ryhmään kuului tiiviisti suunnittelua ja toimintaa oikeaan suuntaan ohjannut projektitutkija Mari Kyllönen.
Nyt, kun suunnitelmat ovat toteutettu ja OpenDigi on omalta osaltani paketissa, voin hyvin mielin todeta, että mielestäni OpenDigi oli todella positiivinen yllätys. Alussa moni asia tuntui kieltämättä hieman sekavalta, mutta lopputulos kertoo vahvan tarinan siitä, kuinka saimme ryhmänä ratkaistua kaikki eteen tulevat haasteet ajoissa.

Itse ajatus hankkeen taustalla on todella tärkeä ja ajankohtainen, sillä elämme todella nopeasti digitalisoituvassa yhteiskunnassa. OpenDigi pyrkii tuomaan tämän muutoksen keskelle apua ja tarjoamaan opettajille taitoja sekä välineitä teknologian monipuoliseen hyödyntämiseen opetuksessa. Päätavoitteena on koulutuksen laadun parantaminen ja suomalaisten opettajien sekä opettajaopiskelijoidenosaamisen kehittäminen. Oman ryhmän puolesta voin tyytyväisenensimmäisenä päivänä aiheen käsittelemisen luistelukentällä, jossa osa oppilaista (kasvihuonekaasut) yrittivät estää muita oppilaita (auringonsäteitä) pääsemästä ilmakehän läpi takaisin avaruuteen. Kaikki tämä ja lisäksi vielä todella aktiivinen keskustelu luokkahuoneessa huipentui lopulta Minecraft-projektiin, jossa jokainen pari sai toteuttaa oman visionsa tulevaisuuden Konnevedestä.

Oppilaiden Minecraftissa suunnittelema ja rakentama tulevaisuuden Konnevesi hyödyntää vihreää energiaa ja suosii kestävää elämäntapaa. Oppilaat rakensivat kartalle muun muassa upean voimalaitoksen, joka hyödyntää energiantuotannossaan tuulivoimaa ja vesivoimaa. Myös Konneveden tulevaisuuden ostoskeskus kannustaa ihmisiä kierrättämään ja tekemään kestäviä valintoja, sillä kauppakeskuksessa myydään vain lähellä tuotettuja tavaroita ja siellä on monta kirpputoria. Oppilaat huomioivat kestävät valinnat hienosti myös liikenteen suunnittelussa, sillä käyttöön oli valittu vain sähköllä kulkevia busseja ja autoja. Oppilaiden Minecraft täyttyi uskomattomista rakennelmista, jotka tekivät Konnevedestä omavaraisen, lähituotantoa suosivan ja vihreällä energialla pyörivän kaupungin.

Oppilaiden kyky soveltaa kahden päivän aikana opittuja asioita Minecraftissa todisti sen, että opetus oli onnistunut ja tavoitteisiin oli päästy. Tulevana tietotekniikan opettajana olisin kuitenkin toivonut, että projekti olisi kestänyt hieman kauemmin. Kaikin puolin toimivasta yhteissuunnittelusta huolimatta, lyhyet kaksi päivää Konnevedellä tuntui enemmän meidän opettajaopiskelijoiden tekemältä koulukaappaukselta kuin todelliselta yhteisopettajuudelta. Tämä oli varmasti osittain sen takia, että veimme mukanamme Hytölän koululle Minecraft -tietokoneet ja virtuaalitodellisuuden, jotka veimme myös heti pois kokeilun jälkeen.

Ajattelen, että ihanteellisessa tapauksessa projekti olisi kestänyt vaikka kaksi päivää pidempään. Tässä skenaariossa koululla pidetyt kaksi ensimmäistä opetuspäivää pysyisivät täysin ennallaan, koska omasta mielestäni ne olivat aivan mahtavia. Kuitenkin lisäisin niiden perään muutaman lisäpäivän, joiden aikana käsittelisimme enemmän sellaisia laitteita ja sovelluksia, joita koululla olisi jo mahdollisesti valmiina tai helposti hankittavissa, ja joita opettajat haluaisivat itse oppia hyödyntämään opetuksessa paremmin. Tämän kaltainen yhdistelmä tukisi mielestäni paremmin sitä ajatusta, että peruskoulun opettajat saisivat projektista oikeasti jotain sellaista, jota he voisivat hyödyntää omassa arjessaan. Nyt Minecraft, erinomaisuudestaan huolimatta, jäi varmasti hieman kaukaiseksi asiaksi.

Tavallaan siis en muuttaisi projektistamme yhtään mitään, mutta haluaisin lisätä siihen
muutaman päivän. Uskon, että tämä mahdollistaisi sen, että peruskoulun opettajille jäisi
projektista enemmän asioita käteen. Sellaisia välineitä ja taitoja, joista olisi oikeasti hyötyä heidän arjessaan. Teknologian suhteen koen, että menimme ehkä liian suoraan asiaan koululla ja teimme itse liian innokkaasti pelin käynnistämisen ja muut valmistelut. Tämän olisi voinut tehdä myös niin, että peruskoulun opettajat olisivat otettu enemmän mukaan valmisteluihin, jotta tekniset laitteet ja ohjelmat tulisivat heille oikeasti paremmin tutuksi ja käyttövarmuus parantuisi.

hytölän tiimi
Hytölän Mine- ja Vivecraft-kokeilun tiimi: koulunjohtaja, luokanopettaja Virpi Janhunen opettajaopiskelijat Viivi Korpela, Lotta Stolpe, Hannu Aho, Vilma Räsänen ja lukanopettaja Olli Pöyhönen.

Jos saisin tehdä projektin nyt uudelleen niin muuttaisin siis kaksi asiaa. Ensinnäkin osallistaisin opettajia enemmän teknisten laitteiden käyttöön ja pyrkisin turvallisessa ympäristössä osoittamaan sen, että laitteet ovat oikeasti aika mahtavia ja niiden käyttöä opetuksessa ei tarvitse pelätä. Toisena asiana pidentäisin projektia, jotta siitä oikeasti saataisiin kaikki parhaat asiat irti. Kuitenkin kokonaisuutta ajatellessa tuntuu tyhmältä miettiä pieniä ongelmakohtia, sillä oikeasti ajattelen, että se, mitä saimme yhdessä aikaiseksi niin lyhyessä ajassa oli todella vaikuttava suoritus.

Kiitos siitä kaikille osallisille!

Viivi Korpela

Tietotekniikan opettajaopiskelija, Jyväskylän yliopisto

 

Hytölän koulun toteutuksessa yhteistyökumppanina toimi Pekka Ouli Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto POKE:sta.