Työkaluja TVT-taitojen kehittämiseen

Jo useaan otteeseen on tullut ilmi, että tuotamme tuki- ja virikemateriaalia kehittäjäyhteisöjen käyttöön, ja että meillä jokaisella partnerilla on oma vastuualueemme materiaalin tuottamisessa.

Tänään julkaistu Teknologia, pedagogiikka ja opettajan minäpystyvyys – TVT käyttöön -materiaaliin on koottu tiivistetysti tutkimustietoa siitä, miksi tieto- ja viestintäteknologian (TVT:n) opettaminen koulussa on tärkeää, miksi ja miten opettajan minäpystyvyyttä teknologian käyttäjänä kannattaa kehittää, ja miten teknologia voidaan nähdä yhtenä osana oppimista tukevaa ja mielekästä opetusta.

Materiaali avaa muun muassa tieto- ja viestintäteknologian käytön tavoitteita koulussa ja haasteita sen opettamisessa. Lisäksi materiaalista löytyy ihan konkreettinen työkalu opettajan TVT-taitojen kehittämiseen.

Teknologia, pedagogiikka ja opettajan minäpystyvyys

Meillä on sydäntä sivistykselle?

Tunteisiin on hetkittäin meilläkin mennyt viime päivien Yle-uutisen (15.8.) innoittama verkkokeskustelu Twitterissä ja muissa medioissa. Tällä hetkellä suorastaan kauhistuttaa, kuinka keskustelu junnaa paikallaan, ja kuinka aikuisetkin unohtavat kohteliaan käyttäytymisen keskustellessaan. Olisiko aika pysähtyä hetkeksi? 

Me koemme oppimisen taitojen, ja sitä kautta myös itseohjautuvuuden taitojen harjoittelun peruskoulussa sydämen asiana. Yksi ydinviestimme koulun kehittämiseen kuuluu: tutkimusperustaisuus turvaa tekemisen laadun. Toivottavasti ennätämme tämän syksyn aikana haastaa oppimisen tutkijoita esimerkiksi Oulun yliopiston oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikössä tuottamaan aiheesta tutkimukseen nojaavan tekstin, joka tarjoaa myös ratkaisuja. Projektimme taustahenkilöillä on valtava määrä tutkimusfaktaa ja kykyä sanoittaa se kansankielellä. Meidän tavoitteemme keskusteluun osallistumisessa ei kuitenkaan ole osoittaa kenenkään tunnetta tai kokemusta vääräksi, mutta oikoa väärinkäsityksiä kuitenkin. Tämän vuoksi jo viime viikolla kirjoitimme lyhyen vastineemme uutiselle. Omalta osaltamme tavoitteenamme on tuoda laajempaa näkemystä koulun kehittämisen keskusteluun. 

Tähän tekstiin koostamme vielä pari mielestämme lukemisen arvoista tekstiä aiheeseen liittyen ja lopuksi haluamme innostaa jokaista lukijaa pohtimaan omaa rooliaan koulun kehittämisessä ja keskusteluun osallistuessa.

Juho Norrenan asiallinen teksti Kapea-alaista keskustelua uudistuvasta koulusta (17.8.2019) tarjoaa vähän laajempaa ymmärrystä koulun haasteista ja erinomaisen kysymyspatterin asioista, mitä kannattaisi räkyttämisen sijaan pohtia. 

Lauri Järvilehdon 19.8.2019 kirjoittama vastine Todelliseen tutkimusfaktaan perustuva tilannekuva suomalaisesta koulusta nyt ja ennen kokoaa hyvin faktoja aiheen tiimoilta.

Olisipa upeaa, jos opettajat hakeutuisivat laajemmalla rintamalla jakamaan toimivia arjen käytäntöjä uuden opetussuunnitelman toteuttamiseen liittyen. Yle uutisoi jo keväällä ”Nykymaailmassa ei pärjää sillä, että istuu hiljaa ja tekee annetut tehtävät” – Oululaisopettajan luokassa jo ekaluokkalaiset ottavat vastuuta oppimisestaan (27.3.2019). Artikkelissa oululainen opettaja Paula Vorne kertoo tavoista tukea itseohjautuvuuden kehittymistä. Vastaavia juttuja lukisi mielellään enemmän. Suomessa on huikeita opettajia ja kouluja!

Haluamme nostaa esiin myös erinomaisia tekstejä ihmisyydestä, vuorovaikutuksesta ja hyvinvoinnista. Innostuttaisiinko pohtimaan omia valintojamme keskusteluun osallistuessamme. Vievätkö viestini keskustelua eteenpäin? Osaanko arvostaa toista? 

Olli-Pekka Heinonen kirjoittaa viisaasti ihmisyydestä ja vuorovaikutuksesta Vade Mecum (17.8.2019). Uuden oppimisen äärellä olisi hyvä pysyä nöyränä ja muistaa, että yhdessä olemme enemmän. 

Pidempiaikainen negatiivisuudessa pyöriminen harvoin on vienyt eteenpäin. Kirsti Lonka viestii hyvin vahvuuksiin keskittymisen tärkeydestä ja uuden oppimisesta Professorilta 5 vinkkiä: Vuorovaikutustaitoja kehittämällä lisää työhyvinvointia (15.8.2019) 

Helsingin sanomien juttu On monta syytä tunnustaa, jos ei tiedä – viisi faktaa älyllisestä nöyryydestä (3.7.2019) kertoo, että tuoreimpien tutkimusten valossa uutta voi oppia vain, jos myöntää tietämättömyytensä. Annetaan itsellemme lupa osallistua koulun kehittämiseen liittyvään keskusteluun omasta roolista käsin ilman tietämisen taakkaa. Annetaan itsellemme ja toisillemme mahdollisuus oppia uutta. 

Mikko Saari kirjoittaa fiksusti vastuusta: Nuorten koulurauhaviesti: Pidetään huolta ja otetaan vastuuta. Ja me aikuiset, annetaan tämän viestin näkyä arjessamme vanhemmuudesta päätöksentekoon ja aina median tuottamaan koulu-uutisointiin saakka!

Työtä koulun kehittämiseen liittyvien haasteiden parissa riittää ja se työ ei lopu koskaan. Uudistuksen keskellä meillä olisi kuitenkin mahdollisuus muokata asennettamme ja kääntää kelkkaa ratkaisukeskeisemmäksi – osoittaa, että meillä on sydäntä sivistykselle.

Leikkiä, liikettä ja digiä kestävän kehityksen äärellä – OpenDigi-kokeilu opiskelijan silmin

hytölankoulu
Tiimimme opettajaopiskelija Hannu Aho mallinsi valmiiksi Konneveden kartan ja Hytölän koulun Minecraftiin.

OpenDigi käynnistyi omalta osaltani viime syksyn KickOff tapahtumassa, jonne saapuivat paikalle kaikki Jyväskylän alueen OpenDigiin osallistuvat tutkijat, opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat sekä myös perusasteen opettajat. KickOffin ja samalla koko loppusyksyn tavoitteena oli perehdyttää jokainen osallistuja aiheeseen, ja yhdessä suunnitella omassa pienryhmässä opetuskokonaisuus, joka huipentui meidän osaltamme tammikuun puolessa välissä Konneveden Hytölän koululle.

Syksyn yli kestäneen suunnitteluprosessin aikana sain tehdä yhteistyötä kahden
erityispedagogiikan opiskelijan kanssa, yhden luokanopettajaopiskelijan kanssa ja myös kahden Hytölän koulun opettajan kanssa. Tämän lisäksi ryhmään kuului tiiviisti suunnittelua ja toimintaa oikeaan suuntaan ohjannut projektitutkija Mari Kyllönen.
Nyt, kun suunnitelmat ovat toteutettu ja OpenDigi on omalta osaltani paketissa, voin hyvin mielin todeta, että mielestäni OpenDigi oli todella positiivinen yllätys. Alussa moni asia tuntui kieltämättä hieman sekavalta, mutta lopputulos kertoo vahvan tarinan siitä, kuinka saimme ryhmänä ratkaistua kaikki eteen tulevat haasteet ajoissa.

Itse ajatus hankkeen taustalla on todella tärkeä ja ajankohtainen, sillä elämme todella nopeasti digitalisoituvassa yhteiskunnassa. OpenDigi pyrkii tuomaan tämän muutoksen keskelle apua ja tarjoamaan opettajille taitoja sekä välineitä teknologian monipuoliseen hyödyntämiseen opetuksessa. Päätavoitteena on koulutuksen laadun parantaminen ja suomalaisten opettajien sekä opettajaopiskelijoidenosaamisen kehittäminen. Oman ryhmän puolesta voin tyytyväisenensimmäisenä päivänä aiheen käsittelemisen luistelukentällä, jossa osa oppilaista (kasvihuonekaasut) yrittivät estää muita oppilaita (auringonsäteitä) pääsemästä ilmakehän läpi takaisin avaruuteen. Kaikki tämä ja lisäksi vielä todella aktiivinen keskustelu luokkahuoneessa huipentui lopulta Minecraft-projektiin, jossa jokainen pari sai toteuttaa oman visionsa tulevaisuuden Konnevedestä.

Oppilaiden Minecraftissa suunnittelema ja rakentama tulevaisuuden Konnevesi hyödyntää vihreää energiaa ja suosii kestävää elämäntapaa. Oppilaat rakensivat kartalle muun muassa upean voimalaitoksen, joka hyödyntää energiantuotannossaan tuulivoimaa ja vesivoimaa. Myös Konneveden tulevaisuuden ostoskeskus kannustaa ihmisiä kierrättämään ja tekemään kestäviä valintoja, sillä kauppakeskuksessa myydään vain lähellä tuotettuja tavaroita ja siellä on monta kirpputoria. Oppilaat huomioivat kestävät valinnat hienosti myös liikenteen suunnittelussa, sillä käyttöön oli valittu vain sähköllä kulkevia busseja ja autoja. Oppilaiden Minecraft täyttyi uskomattomista rakennelmista, jotka tekivät Konnevedestä omavaraisen, lähituotantoa suosivan ja vihreällä energialla pyörivän kaupungin.

Oppilaiden kyky soveltaa kahden päivän aikana opittuja asioita Minecraftissa todisti sen, että opetus oli onnistunut ja tavoitteisiin oli päästy. Tulevana tietotekniikan opettajana olisin kuitenkin toivonut, että projekti olisi kestänyt hieman kauemmin. Kaikin puolin toimivasta yhteissuunnittelusta huolimatta, lyhyet kaksi päivää Konnevedellä tuntui enemmän meidän opettajaopiskelijoiden tekemältä koulukaappaukselta kuin todelliselta yhteisopettajuudelta. Tämä oli varmasti osittain sen takia, että veimme mukanamme Hytölän koululle Minecraft -tietokoneet ja virtuaalitodellisuuden, jotka veimme myös heti pois kokeilun jälkeen.

Ajattelen, että ihanteellisessa tapauksessa projekti olisi kestänyt vaikka kaksi päivää pidempään. Tässä skenaariossa koululla pidetyt kaksi ensimmäistä opetuspäivää pysyisivät täysin ennallaan, koska omasta mielestäni ne olivat aivan mahtavia. Kuitenkin lisäisin niiden perään muutaman lisäpäivän, joiden aikana käsittelisimme enemmän sellaisia laitteita ja sovelluksia, joita koululla olisi jo mahdollisesti valmiina tai helposti hankittavissa, ja joita opettajat haluaisivat itse oppia hyödyntämään opetuksessa paremmin. Tämän kaltainen yhdistelmä tukisi mielestäni paremmin sitä ajatusta, että peruskoulun opettajat saisivat projektista oikeasti jotain sellaista, jota he voisivat hyödyntää omassa arjessaan. Nyt Minecraft, erinomaisuudestaan huolimatta, jäi varmasti hieman kaukaiseksi asiaksi.

Tavallaan siis en muuttaisi projektistamme yhtään mitään, mutta haluaisin lisätä siihen
muutaman päivän. Uskon, että tämä mahdollistaisi sen, että peruskoulun opettajille jäisi
projektista enemmän asioita käteen. Sellaisia välineitä ja taitoja, joista olisi oikeasti hyötyä heidän arjessaan. Teknologian suhteen koen, että menimme ehkä liian suoraan asiaan koululla ja teimme itse liian innokkaasti pelin käynnistämisen ja muut valmistelut. Tämän olisi voinut tehdä myös niin, että peruskoulun opettajat olisivat otettu enemmän mukaan valmisteluihin, jotta tekniset laitteet ja ohjelmat tulisivat heille oikeasti paremmin tutuksi ja käyttövarmuus parantuisi.

hytölän tiimi
Hytölän Mine- ja Vivecraft-kokeilun tiimi: koulunjohtaja, luokanopettaja Virpi Janhunen opettajaopiskelijat Viivi Korpela, Lotta Stolpe, Hannu Aho, Vilma Räsänen ja lukanopettaja Olli Pöyhönen.

Jos saisin tehdä projektin nyt uudelleen niin muuttaisin siis kaksi asiaa. Ensinnäkin osallistaisin opettajia enemmän teknisten laitteiden käyttöön ja pyrkisin turvallisessa ympäristössä osoittamaan sen, että laitteet ovat oikeasti aika mahtavia ja niiden käyttöä opetuksessa ei tarvitse pelätä. Toisena asiana pidentäisin projektia, jotta siitä oikeasti saataisiin kaikki parhaat asiat irti. Kuitenkin kokonaisuutta ajatellessa tuntuu tyhmältä miettiä pieniä ongelmakohtia, sillä oikeasti ajattelen, että se, mitä saimme yhdessä aikaiseksi niin lyhyessä ajassa oli todella vaikuttava suoritus.

Kiitos siitä kaikille osallisille!

Viivi Korpela

Tietotekniikan opettajaopiskelija, Jyväskylän yliopisto

 

Hytölän koulun toteutuksessa yhteistyökumppanina toimi Pekka Ouli Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto POKE:sta.

Oppimisen aikaisen arvioinnin kehittämisestä

Turun yliopiston erityisvastuualue OpenDigissä on oppimisen aikainen arviointi. Siitä puhutaan paljon, mutta aihe ei ole millään muotoa yksinkertainen. Mitä oppimisen aikaisella arvioinnilla tarkoitetaan? Miten arviointi tukee oppimista ja opettajan työtä? Entä onko teknologialla sijaa arvioinnissa?

Videolla Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan apulaisprofessori Marjaana Veermans juttelee oppimisprosessin aikaisen arvioinnin kehittämisestä ja kuinka sitä voidaan tehdä.

OpenDigin yhteisölliseen ongelmanratkaisuun perustuva toimintamalli on yksi mahdollisuus ratkoa kinkkisiä arviointiin liittyviä haasteita yhdessä opettajankoulutuksen ja perusopetuksen kanssa.

Millaisia ajatuksia oppimisen aikainen arviointi herättää sinussa?