Meillä on sydäntä sivistykselle?

Tunteisiin on hetkittäin meilläkin mennyt viime päivien Yle-uutisen (15.8.) innoittama verkkokeskustelu Twitterissä ja muissa medioissa. Tällä hetkellä suorastaan kauhistuttaa, kuinka keskustelu junnaa paikallaan, ja kuinka aikuisetkin unohtavat kohteliaan käyttäytymisen keskustellessaan. Olisiko aika pysähtyä hetkeksi? 

Me koemme oppimisen taitojen, ja sitä kautta myös itseohjautuvuuden taitojen harjoittelun peruskoulussa sydämen asiana. Yksi ydinviestimme koulun kehittämiseen kuuluu: tutkimusperustaisuus turvaa tekemisen laadun. Toivottavasti ennätämme tämän syksyn aikana haastaa oppimisen tutkijoita esimerkiksi Oulun yliopiston oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikössä tuottamaan aiheesta tutkimukseen nojaavan tekstin, joka tarjoaa myös ratkaisuja. Projektimme taustahenkilöillä on valtava määrä tutkimusfaktaa ja kykyä sanoittaa se kansankielellä. Meidän tavoitteemme keskusteluun osallistumisessa ei kuitenkaan ole osoittaa kenenkään tunnetta tai kokemusta vääräksi, mutta oikoa väärinkäsityksiä kuitenkin. Tämän vuoksi jo viime viikolla kirjoitimme lyhyen vastineemme uutiselle. Omalta osaltamme tavoitteenamme on tuoda laajempaa näkemystä koulun kehittämisen keskusteluun. 

Tähän tekstiin koostamme vielä pari mielestämme lukemisen arvoista tekstiä aiheeseen liittyen ja lopuksi haluamme innostaa jokaista lukijaa pohtimaan omaa rooliaan koulun kehittämisessä ja keskusteluun osallistuessa.

Juho Norrenan asiallinen teksti Kapea-alaista keskustelua uudistuvasta koulusta (17.8.2019) tarjoaa vähän laajempaa ymmärrystä koulun haasteista ja erinomaisen kysymyspatterin asioista, mitä kannattaisi räkyttämisen sijaan pohtia. 

Lauri Järvilehdon 19.8.2019 kirjoittama vastine Todelliseen tutkimusfaktaan perustuva tilannekuva suomalaisesta koulusta nyt ja ennen kokoaa hyvin faktoja aiheen tiimoilta.

Olisipa upeaa, jos opettajat hakeutuisivat laajemmalla rintamalla jakamaan toimivia arjen käytäntöjä uuden opetussuunnitelman toteuttamiseen liittyen. Yle uutisoi jo keväällä ”Nykymaailmassa ei pärjää sillä, että istuu hiljaa ja tekee annetut tehtävät” – Oululaisopettajan luokassa jo ekaluokkalaiset ottavat vastuuta oppimisestaan (27.3.2019). Artikkelissa oululainen opettaja Paula Vorne kertoo tavoista tukea itseohjautuvuuden kehittymistä. Vastaavia juttuja lukisi mielellään enemmän. Suomessa on huikeita opettajia ja kouluja!

Haluamme nostaa esiin myös erinomaisia tekstejä ihmisyydestä, vuorovaikutuksesta ja hyvinvoinnista. Innostuttaisiinko pohtimaan omia valintojamme keskusteluun osallistuessamme. Vievätkö viestini keskustelua eteenpäin? Osaanko arvostaa toista? 

Olli-Pekka Heinonen kirjoittaa viisaasti ihmisyydestä ja vuorovaikutuksesta Vade Mecum (17.8.2019). Uuden oppimisen äärellä olisi hyvä pysyä nöyränä ja muistaa, että yhdessä olemme enemmän. 

Pidempiaikainen negatiivisuudessa pyöriminen harvoin on vienyt eteenpäin. Kirsti Lonka viestii hyvin vahvuuksiin keskittymisen tärkeydestä ja uuden oppimisesta Professorilta 5 vinkkiä: Vuorovaikutustaitoja kehittämällä lisää työhyvinvointia (15.8.2019) 

Helsingin sanomien juttu On monta syytä tunnustaa, jos ei tiedä – viisi faktaa älyllisestä nöyryydestä (3.7.2019) kertoo, että tuoreimpien tutkimusten valossa uutta voi oppia vain, jos myöntää tietämättömyytensä. Annetaan itsellemme lupa osallistua koulun kehittämiseen liittyvään keskusteluun omasta roolista käsin ilman tietämisen taakkaa. Annetaan itsellemme ja toisillemme mahdollisuus oppia uutta. 

Mikko Saari kirjoittaa fiksusti vastuusta: Nuorten koulurauhaviesti: Pidetään huolta ja otetaan vastuuta. Ja me aikuiset, annetaan tämän viestin näkyä arjessamme vanhemmuudesta päätöksentekoon ja aina median tuottamaan koulu-uutisointiin saakka!

Työtä koulun kehittämiseen liittyvien haasteiden parissa riittää ja se työ ei lopu koskaan. Uudistuksen keskellä meillä olisi kuitenkin mahdollisuus muokata asennettamme ja kääntää kelkkaa ratkaisukeskeisemmäksi – osoittaa, että meillä on sydäntä sivistykselle.

Aktiivinen oppiminen: lähtökohta, menetelmä & lopputulos

Aktiivinen oppiminen on käsite, johon koulutuksen kentällä usein törmäämme ja jota sujuvasti keskusteluissa käytämme. Kuinka usein kuitenkaan pysähdymme miettimään, mitä sillä oikeastaan tarkoitamme tai ymmärrämmekö sen samoin kuin keskustelukumppanimme?

Aktiivinen oppiminen on OpenDigin yksi tärkeimmistä kulmakivistä ja siitä syystä myös ensimmäisiä esille nostettavia aiheita. Tässä tekstissä kerromme lyhyesti mitä aktiivinen oppiminen on OpenDigin näkökulmasta ja miksi se on meille tärkeää. Tämä on tiivistelmä ajatuksistamme tällä hetkellä.

Erinomainen tiivistys käsitteelle löytyy Elsi Ahosen tuoreesta väitöskirjasta Miten opettaja oppii?: Aktiivinen oppiminen opettajan pedagogisen ajattelun osana ja rakentajana. ”Aktiivinen oppiminen on tahtoa, taitoa ja ymmärrystä ohjata omaa toimintaansa pedagogisessa kontekstissa mielekkään oppimisen mahdollistumiseksi.” (Ahonen, 2018: 19).

Aktiivisessa oppimisessa korostuu ennakoiva tavoitteenasettelu, oppimisen itsesäätely, erilaisten strategioiden käyttö sekä oman oppimisen arviointi. (Boekaerts, 1997; Pintrich, 1999; Zimmerman, 2008).

OpenDigissä aktiivinen oppiminen on lähtökohta, menetelmä ja lopputulos.

Uskomme, että aktiivinen oppiminen on avain pysyvään muutokseen. Se tarjoaa jokaiselle osallistujalle mahdollisuuden rakentaa ja muokata myös omaa ammatillista maailmankuvaansa ja synnyttää jotain aidosti uutta.

1. Lähtökohta

OpenDigissä perusolettamus on, että kehittäjäyhteisössä jokainen jäsen on aktiivinen oppija. Tämä keskeinen periaate ohjaa omaa toimintaamme ja kehittäjäyhteisön suunnittelua.

2. Menetelmä

OpenDigissä ratkaisut synnytetään yhdessä. Aktiivinen oppiminen on menetelmä, joka pistää jokaisen kehittäjäyhteisöön osallistuvan asettamaan tavoitteita sekä suunnittelemaan, tarkkailemaan ja arvioimaan omaa oppimistaan ja työtään. OpenDigi tukee ja tuo erilaisia menetelmiä kehittäjäyhteisön käyttöön. Jokaisen yhteisön jäsenen tuomaa asiantuntemusta arvostetaan tasavertaisesti.

Toimintaympäristömme ja kehittämistyömme kantavia teemoja ovat

  • yhteisöllisyys, yhteisen ymmärryksen aktiivinen tavoittelu, laaja jaettu näkemys
  • kuunteleminen, kiinnostuminen, kannustaminen
  • riittävä tila toimia yksin ja yhdessä

3. Lopputulos

On syntynyt opettajankoulutuksen ja perusopetuksen yhteistyömalli, jossa kaikki osallistujat hyödyntävät aktiivista oppimista yhdessä määriteltyjen kehittämistavoitteiden saavuttamisessa ja omassa työssään.

Aktiivisen oppimisen äärellä on tullut mietittyä myös omaa oppimista ja työtä. Miten itse voin vaikuttaa hyvinvointiini ja teenkö sitä aktiivisesti? Miten toimintani vaikuttaa työyhteisööni? Ohjaanko omaa toimintaani mielekkään oppimisen mahdollistumiseksi ja onko minulla siihen riittävät eväät, siis tahto, taito ja ymmärrys? Arvokkaita ajatuksia itse kullekin.

Photo by Anna Sullivan on Unsplash

Tämän tekstin pohjana on hyödynnetty Elsi Ahosen väitöskirjaa, jolle annamme lukusuosituksen. Aktiiviseen oppimiseen palaamme varmasti myös blogissa uudelleen, ainakin eri toimijoiden näkökulmasta.

Lähteet:

Ahonen, E. (2018). Miten ja mitä opettaja oppii? Aktiivinen oppiminen opettajan pedagogisen ajattelun osana ja rakentajana. Helsingin yliopisto. Retrieved from https://helda.helsinki.fi/handle/10138/231099

Boekaerts, M. (1997). Self-regulated learning: A new concept embraced by researchers, policy makers, educators, teachers, and students. Learning and Instruction, 7(2), 161–186. https://doi.org/10.1016/S0959-4752(96)00015-1

Pintrich, P. R. (1999). The role of motivation in promoting and sustaining self-regulated learning. International Journal of Educational Research, 31(6), 459–470. https://doi.org/10.1016/S0883-0355(99)00015-4

Zimmerman, B. J. (2008). Investigating Self-Regulation and Motivation: Historical Background, Methodological Developments, and Future Prospects. American Educational Research Journal, 45(1), 166–183.

-Viivi ja Heikki