Työkaluja TVT-taitojen kehittämiseen

Jo useaan otteeseen on tullut ilmi, että tuotamme tuki- ja virikemateriaalia kehittäjäyhteisöjen käyttöön, ja että meillä jokaisella partnerilla on oma vastuualueemme materiaalin tuottamisessa.

Tänään julkaistu Teknologia, pedagogiikka ja opettajan minäpystyvyys – TVT käyttöön -materiaaliin on koottu tiivistetysti tutkimustietoa siitä, miksi tieto- ja viestintäteknologian (TVT:n) opettaminen koulussa on tärkeää, miksi ja miten opettajan minäpystyvyyttä teknologian käyttäjänä kannattaa kehittää, ja miten teknologia voidaan nähdä yhtenä osana oppimista tukevaa ja mielekästä opetusta.

Materiaali avaa muun muassa tieto- ja viestintäteknologian käytön tavoitteita koulussa ja haasteita sen opettamisessa. Lisäksi materiaalista löytyy ihan konkreettinen työkalu opettajan TVT-taitojen kehittämiseen.

Teknologia, pedagogiikka ja opettajan minäpystyvyys

Oppiva ope – tästä se lähtee!

Nyt se virallisesti alkaa, Oppiva ope – teoriasta toiminnaksi -yhteistyö Oulun kaupungin ja Oulun yliopiston välillä.

Tänään Pateniemen kouluun kiinnittyvät opeopiskelijat, opettajankouluttaja Emilia sekä tietysti koulun tähän toimintaan linkittyvät opettajat sekä koulun johto kohtasivat koululla ensimmäistä kertaa.

Ensimmäisen tapaamisen tavoitteena oli ihan puhtaasti aloittaa orientoituminen tulevaan yhteistyöhön sekä tutustuminen mukana oleviin toimijoihin ja kouluun. Pateniemen koulun rehtori Matti Kuivamäki toivotti opettajaopiskelijat tervetulleiksi ja kertoi millaiseen kouluun he pääsevät yhteistyössä tutustumaan. Tapaamisessa keskusteltiin toimijoiden odotuksista sekä ihan yleisesti yhteistyön muodosta, mitä se käytännössä oikeastaan tarkoittaa. Lisäksi käytiin keskustelua muun muassa vastuista ja opettajan ammattietiikasta. Millaisia asioita opettajaopiskelija koululla luokissa näkee ja mitä näkemästään voi kertoa julkisesti.

Oppiva ope

Fiilis tapaamisessa oli odottava ja innostunut. Opiskelijat odottavat innolla, että pääsevät näkemään koulujen arkea ja esimerkiksi yhteisopettajuutta ihan käytännössä toteutettuna ja opettajat odottavat yhteistyöstä uusia tuulia luokan arkeen. Koulun näkökulmasta fiiliksiä summasi rehtori Matti Kuivamäki ”Yhdessä kehittyminen on tämän päivän tapa tehdä työtä. On mahtavaa päästä tällaiseen pitkäkestoiseen kehittämisen prosessiin ja keskusteluun mukaan.”. Tästä on todellakin hyvä aloittaa.

Oppiva ope -yhteistyö alkoi Pateniemen koululla tänään
Toimijat eka kertaa koolla. Tästä se lähtee!

Oulussa OpenDigi jää elämään: Oppiva ope -toimintamalli on syntynyt

Oulussa ollaan päästy vaiheeseen, jossa voidaan sanoa hankkeen toimintamallin jatkuvan tulevaisuudessa pitkäkestoisena ja systemaattisena Oulun kaupungin ja Oulun yliopiston välisenä yhteistyönä. Tuntuu kerrassaan hyvältä, kun tehty työ alkaa aidosti tuottaa tulosta. Yhteistyön julkistivat sekä Oulun kaupunki että Oulun yliopisto eilen omilla verkkosivuillaan.

Oppiva ope – teoriasta toiminnaksi malli on syntynyt OpenDigin ensimmäisen syklin aikana tunnistettujen haasteiden sekä kokemusten ja palautteiden pohjalta. Hankkeen aikana toimijoille tuotetaan vielä käsikirja, joka avaa jokaisen toimijan roolia ja tehtäviä yhteisen polun eri vaiheissa. Tällä pyritään varmistamaan, että toiminta on läpinäkyvästi avattu kaikille toimijoille ja esitetään, miten toiminta integroituu osaksi eri toimijoiden työtä.

Tiedote tiivistää hyvin mistä on kysymys, mutta tässä myös kuvallinen esitys mallista ja sen aikana tapahtuvista ydinkohdista.

Oppiva ope – teoriasta toiminnaksi on jatkuvan oppimisen malli, jossa koulujen opettajat, opettajankouluttajat ja opettajaksi opiskelevat oppivat yhdessä, osana omaa työtään.

Meillä on sydäntä sivistykselle?

Tunteisiin on hetkittäin meilläkin mennyt viime päivien Yle-uutisen (15.8.) innoittama verkkokeskustelu Twitterissä ja muissa medioissa. Tällä hetkellä suorastaan kauhistuttaa, kuinka keskustelu junnaa paikallaan, ja kuinka aikuisetkin unohtavat kohteliaan käyttäytymisen keskustellessaan. Olisiko aika pysähtyä hetkeksi? 

Me koemme oppimisen taitojen, ja sitä kautta myös itseohjautuvuuden taitojen harjoittelun peruskoulussa sydämen asiana. Yksi ydinviestimme koulun kehittämiseen kuuluu: tutkimusperustaisuus turvaa tekemisen laadun. Toivottavasti ennätämme tämän syksyn aikana haastaa oppimisen tutkijoita esimerkiksi Oulun yliopiston oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikössä tuottamaan aiheesta tutkimukseen nojaavan tekstin, joka tarjoaa myös ratkaisuja. Projektimme taustahenkilöillä on valtava määrä tutkimusfaktaa ja kykyä sanoittaa se kansankielellä. Meidän tavoitteemme keskusteluun osallistumisessa ei kuitenkaan ole osoittaa kenenkään tunnetta tai kokemusta vääräksi, mutta oikoa väärinkäsityksiä kuitenkin. Tämän vuoksi jo viime viikolla kirjoitimme lyhyen vastineemme uutiselle. Omalta osaltamme tavoitteenamme on tuoda laajempaa näkemystä koulun kehittämisen keskusteluun. 

Tähän tekstiin koostamme vielä pari mielestämme lukemisen arvoista tekstiä aiheeseen liittyen ja lopuksi haluamme innostaa jokaista lukijaa pohtimaan omaa rooliaan koulun kehittämisessä ja keskusteluun osallistuessa.

Juho Norrenan asiallinen teksti Kapea-alaista keskustelua uudistuvasta koulusta (17.8.2019) tarjoaa vähän laajempaa ymmärrystä koulun haasteista ja erinomaisen kysymyspatterin asioista, mitä kannattaisi räkyttämisen sijaan pohtia. 

Lauri Järvilehdon 19.8.2019 kirjoittama vastine Todelliseen tutkimusfaktaan perustuva tilannekuva suomalaisesta koulusta nyt ja ennen kokoaa hyvin faktoja aiheen tiimoilta.

Olisipa upeaa, jos opettajat hakeutuisivat laajemmalla rintamalla jakamaan toimivia arjen käytäntöjä uuden opetussuunnitelman toteuttamiseen liittyen. Yle uutisoi jo keväällä ”Nykymaailmassa ei pärjää sillä, että istuu hiljaa ja tekee annetut tehtävät” – Oululaisopettajan luokassa jo ekaluokkalaiset ottavat vastuuta oppimisestaan (27.3.2019). Artikkelissa oululainen opettaja Paula Vorne kertoo tavoista tukea itseohjautuvuuden kehittymistä. Vastaavia juttuja lukisi mielellään enemmän. Suomessa on huikeita opettajia ja kouluja!

Haluamme nostaa esiin myös erinomaisia tekstejä ihmisyydestä, vuorovaikutuksesta ja hyvinvoinnista. Innostuttaisiinko pohtimaan omia valintojamme keskusteluun osallistuessamme. Vievätkö viestini keskustelua eteenpäin? Osaanko arvostaa toista? 

Olli-Pekka Heinonen kirjoittaa viisaasti ihmisyydestä ja vuorovaikutuksesta Vade Mecum (17.8.2019). Uuden oppimisen äärellä olisi hyvä pysyä nöyränä ja muistaa, että yhdessä olemme enemmän. 

Pidempiaikainen negatiivisuudessa pyöriminen harvoin on vienyt eteenpäin. Kirsti Lonka viestii hyvin vahvuuksiin keskittymisen tärkeydestä ja uuden oppimisesta Professorilta 5 vinkkiä: Vuorovaikutustaitoja kehittämällä lisää työhyvinvointia (15.8.2019) 

Helsingin sanomien juttu On monta syytä tunnustaa, jos ei tiedä – viisi faktaa älyllisestä nöyryydestä (3.7.2019) kertoo, että tuoreimpien tutkimusten valossa uutta voi oppia vain, jos myöntää tietämättömyytensä. Annetaan itsellemme lupa osallistua koulun kehittämiseen liittyvään keskusteluun omasta roolista käsin ilman tietämisen taakkaa. Annetaan itsellemme ja toisillemme mahdollisuus oppia uutta. 

Mikko Saari kirjoittaa fiksusti vastuusta: Nuorten koulurauhaviesti: Pidetään huolta ja otetaan vastuuta. Ja me aikuiset, annetaan tämän viestin näkyä arjessamme vanhemmuudesta päätöksentekoon ja aina median tuottamaan koulu-uutisointiin saakka!

Työtä koulun kehittämiseen liittyvien haasteiden parissa riittää ja se työ ei lopu koskaan. Uudistuksen keskellä meillä olisi kuitenkin mahdollisuus muokata asennettamme ja kääntää kelkkaa ratkaisukeskeisemmäksi – osoittaa, että meillä on sydäntä sivistykselle.

Pari valittua sanaa itseohjautuvuudesta

Yle uutisoi eilen: Koulu alkoi noudattaa uusien suositusten mukaisia opetusmenetelmiä – jo useampi lapsi vaihtamassa koulua: ”En oppinut mitään”. Joukko uusiin opetusmenetelmiin pettyneitä vanhempia vaatii lapsilleen siirtoa perinteisempään kouluun.

Todella surullinen juttu, ei voi muuta sanoa. Surullista Ainon ja muiden tässä jutussa mainittujen lasten ja heidän vanhempien kannalta, surullista kyseessä olevan koulun ja kaikkien muiden suomalaisten koulujen kannalta. Lisäksi surullista on julkinen keskustelu, jossa syylliseksi virheellisesti leimautuu uusin opetussuunnitelma. Media ohjaa harmillisen usein syyttävän sormen sinne, minne se ei välttämättä kuulu – ja liian moni keskusteluun osallistuja seuraa perässä.

Olimme saman aiheen äärellä jo viime syksynä ja kirjoitimme aiheesta Oppilaan itseohjautuvuus – onko julkinen keskustelu oikeilla raiteilla?. Ylen uutisen jälkeistä somekeskustelua seuranneena näyttää, että on syytä palata aiheeseen ja omalta osalta pyrkiä jälleen korjaamaan vääriä käsityksiä.

Opetussuunnitelmassa itseohjautuvuus ei suinkaan tarkoita oppilaiden heitteillejättöä, päinvastoin! Se korostaa suunniteltua ja systemaattista itseohjautuvuuden kehittymisen tukemista ja sen merkitystä oppimiselle. Se asettaa itseohjautuvuuden tavoitteeksi, jota kohti pitäisi pyrkiä ja johon koulussa tulisi saada eväitä. Itseohjautuvuuden tavoitteen saavuttaminen edellyttää itsesäätelytaitojen tavoitteellista kehittämistä ja tässä opettaja on avainasemassa. Kyse on erittäin haastavasta asiasta! 

Suomessa on paljon hyviä kouluja ja maailman parhaisiin kuuluvia opettajia. On kehuttava esimerkiksi OpenDigi-kehittäjäyhteisöihin mukaan lähteneitä kouluja, jotka aktiivisesti ja tutkimusperustaisesti ovat lähteneet miettimään ja kokeilemaan mitä uusi opetussuunnitelma todellisuudessa tarkoittaa ja kuinka sitä parhaalla mahdollisella tavalla voi arjessa toteuttaa. Lapsen paras edellä, tietenkin! 

Muutos vaatii paljon työtä ja uuden oppimista. Valmiita toimintamalleja ei ole, vaan ne on yhteistyössä luotava. Tähän myös me OpenDigissä olemme pyrkineet kehittäessämme uudenlaista foorumia koulujen opettajien, opettajankouluttajien ja opettajaopiskelijoiden yhteiselle työskentelylle ja osaamisen kehittämiselle.

Laadukkaalle ja avoimelle vuoropuhelulle aiheen äärellä on tilaa. Tehdään kuitenkin taustatyöt hyvin, ennen kuin aletaan enemmän huutelemaan. Aloitetaan lukemalla OPS.