Meillä on sydäntä sivistykselle?

Tunteisiin on hetkittäin meilläkin mennyt viime päivien Yle-uutisen (15.8.) innoittama verkkokeskustelu Twitterissä ja muissa medioissa. Tällä hetkellä suorastaan kauhistuttaa, kuinka keskustelu junnaa paikallaan, ja kuinka aikuisetkin unohtavat kohteliaan käyttäytymisen keskustellessaan. Olisiko aika pysähtyä hetkeksi? 

Me koemme oppimisen taitojen, ja sitä kautta myös itseohjautuvuuden taitojen harjoittelun peruskoulussa sydämen asiana. Yksi ydinviestimme koulun kehittämiseen kuuluu: tutkimusperustaisuus turvaa tekemisen laadun. Toivottavasti ennätämme tämän syksyn aikana haastaa oppimisen tutkijoita esimerkiksi Oulun yliopiston oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikössä tuottamaan aiheesta tutkimukseen nojaavan tekstin, joka tarjoaa myös ratkaisuja. Projektimme taustahenkilöillä on valtava määrä tutkimusfaktaa ja kykyä sanoittaa se kansankielellä. Meidän tavoitteemme keskusteluun osallistumisessa ei kuitenkaan ole osoittaa kenenkään tunnetta tai kokemusta vääräksi, mutta oikoa väärinkäsityksiä kuitenkin. Tämän vuoksi jo viime viikolla kirjoitimme lyhyen vastineemme uutiselle. Omalta osaltamme tavoitteenamme on tuoda laajempaa näkemystä koulun kehittämisen keskusteluun. 

Tähän tekstiin koostamme vielä pari mielestämme lukemisen arvoista tekstiä aiheeseen liittyen ja lopuksi haluamme innostaa jokaista lukijaa pohtimaan omaa rooliaan koulun kehittämisessä ja keskusteluun osallistuessa.

Juho Norrenan asiallinen teksti Kapea-alaista keskustelua uudistuvasta koulusta (17.8.2019) tarjoaa vähän laajempaa ymmärrystä koulun haasteista ja erinomaisen kysymyspatterin asioista, mitä kannattaisi räkyttämisen sijaan pohtia. 

Lauri Järvilehdon 19.8.2019 kirjoittama vastine Todelliseen tutkimusfaktaan perustuva tilannekuva suomalaisesta koulusta nyt ja ennen kokoaa hyvin faktoja aiheen tiimoilta.

Olisipa upeaa, jos opettajat hakeutuisivat laajemmalla rintamalla jakamaan toimivia arjen käytäntöjä uuden opetussuunnitelman toteuttamiseen liittyen. Yle uutisoi jo keväällä ”Nykymaailmassa ei pärjää sillä, että istuu hiljaa ja tekee annetut tehtävät” – Oululaisopettajan luokassa jo ekaluokkalaiset ottavat vastuuta oppimisestaan (27.3.2019). Artikkelissa oululainen opettaja Paula Vorne kertoo tavoista tukea itseohjautuvuuden kehittymistä. Vastaavia juttuja lukisi mielellään enemmän. Suomessa on huikeita opettajia ja kouluja!

Haluamme nostaa esiin myös erinomaisia tekstejä ihmisyydestä, vuorovaikutuksesta ja hyvinvoinnista. Innostuttaisiinko pohtimaan omia valintojamme keskusteluun osallistuessamme. Vievätkö viestini keskustelua eteenpäin? Osaanko arvostaa toista? 

Olli-Pekka Heinonen kirjoittaa viisaasti ihmisyydestä ja vuorovaikutuksesta Vade Mecum (17.8.2019). Uuden oppimisen äärellä olisi hyvä pysyä nöyränä ja muistaa, että yhdessä olemme enemmän. 

Pidempiaikainen negatiivisuudessa pyöriminen harvoin on vienyt eteenpäin. Kirsti Lonka viestii hyvin vahvuuksiin keskittymisen tärkeydestä ja uuden oppimisesta Professorilta 5 vinkkiä: Vuorovaikutustaitoja kehittämällä lisää työhyvinvointia (15.8.2019) 

Helsingin sanomien juttu On monta syytä tunnustaa, jos ei tiedä – viisi faktaa älyllisestä nöyryydestä (3.7.2019) kertoo, että tuoreimpien tutkimusten valossa uutta voi oppia vain, jos myöntää tietämättömyytensä. Annetaan itsellemme lupa osallistua koulun kehittämiseen liittyvään keskusteluun omasta roolista käsin ilman tietämisen taakkaa. Annetaan itsellemme ja toisillemme mahdollisuus oppia uutta. 

Mikko Saari kirjoittaa fiksusti vastuusta: Nuorten koulurauhaviesti: Pidetään huolta ja otetaan vastuuta. Ja me aikuiset, annetaan tämän viestin näkyä arjessamme vanhemmuudesta päätöksentekoon ja aina median tuottamaan koulu-uutisointiin saakka!

Työtä koulun kehittämiseen liittyvien haasteiden parissa riittää ja se työ ei lopu koskaan. Uudistuksen keskellä meillä olisi kuitenkin mahdollisuus muokata asennettamme ja kääntää kelkkaa ratkaisukeskeisemmäksi – osoittaa, että meillä on sydäntä sivistykselle.

Pari valittua sanaa itseohjautuvuudesta

Yle uutisoi eilen: Koulu alkoi noudattaa uusien suositusten mukaisia opetusmenetelmiä – jo useampi lapsi vaihtamassa koulua: ”En oppinut mitään”. Joukko uusiin opetusmenetelmiin pettyneitä vanhempia vaatii lapsilleen siirtoa perinteisempään kouluun.

Todella surullinen juttu, ei voi muuta sanoa. Surullista Ainon ja muiden tässä jutussa mainittujen lasten ja heidän vanhempien kannalta, surullista kyseessä olevan koulun ja kaikkien muiden suomalaisten koulujen kannalta. Lisäksi surullista on julkinen keskustelu, jossa syylliseksi virheellisesti leimautuu uusin opetussuunnitelma. Media ohjaa harmillisen usein syyttävän sormen sinne, minne se ei välttämättä kuulu – ja liian moni keskusteluun osallistuja seuraa perässä.

Olimme saman aiheen äärellä jo viime syksynä ja kirjoitimme aiheesta Oppilaan itseohjautuvuus – onko julkinen keskustelu oikeilla raiteilla?. Ylen uutisen jälkeistä somekeskustelua seuranneena näyttää, että on syytä palata aiheeseen ja omalta osalta pyrkiä jälleen korjaamaan vääriä käsityksiä.

Opetussuunnitelmassa itseohjautuvuus ei suinkaan tarkoita oppilaiden heitteillejättöä, päinvastoin! Se korostaa suunniteltua ja systemaattista itseohjautuvuuden kehittymisen tukemista ja sen merkitystä oppimiselle. Se asettaa itseohjautuvuuden tavoitteeksi, jota kohti pitäisi pyrkiä ja johon koulussa tulisi saada eväitä. Itseohjautuvuuden tavoitteen saavuttaminen edellyttää itsesäätelytaitojen tavoitteellista kehittämistä ja tässä opettaja on avainasemassa. Kyse on erittäin haastavasta asiasta! 

Suomessa on paljon hyviä kouluja ja maailman parhaisiin kuuluvia opettajia. On kehuttava esimerkiksi OpenDigi-kehittäjäyhteisöihin mukaan lähteneitä kouluja, jotka aktiivisesti ja tutkimusperustaisesti ovat lähteneet miettimään ja kokeilemaan mitä uusi opetussuunnitelma todellisuudessa tarkoittaa ja kuinka sitä parhaalla mahdollisella tavalla voi arjessa toteuttaa. Lapsen paras edellä, tietenkin! 

Muutos vaatii paljon työtä ja uuden oppimista. Valmiita toimintamalleja ei ole, vaan ne on yhteistyössä luotava. Tähän myös me OpenDigissä olemme pyrkineet kehittäessämme uudenlaista foorumia koulujen opettajien, opettajankouluttajien ja opettajaopiskelijoiden yhteiselle työskentelylle ja osaamisen kehittämiselle.

Laadukkaalle ja avoimelle vuoropuhelulle aiheen äärellä on tilaa. Tehdään kuitenkin taustatyöt hyvin, ennen kuin aletaan enemmän huutelemaan. Aloitetaan lukemalla OPS.

PODCAST Oppimisanalytiikasta ja arvioinnista

Oppimisanalytiikka ja sen hyödyntäminen opetuksessa on viime aikoina herättänyt kiinnostusta ja huoltakin. Oppimisanalytiikan avulla voidaan melko nopeasti havaita oppimisvaikeuksia ja toisaalta oppimisesta jäävä digitaalinen jalanjälki huolettaa.

Einari Kurvinen

Päätimme tehdä aiheesta podcastin, johon saimme keskustelijoiksi asiaan paremmin perehtyneet asiantuntijat. Tohtorikoulutettava ja ViLLE-oppimisympäristön asiantuntija Einari Kurvinen ja Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen yliopisto-opettaja Jussi-Pekka Järvinen keskustelevat siitä, mikä arvo oppimisanalytiikalla on arvionnissa ja miten se kehittää arviointityötä käytännössä.

Jussi-Pekka Järvinen

https://soundcloud.com/turun-yliopisto/opendigi-arviointia-ja-oppimisanalytiikkaa-hyodyntava-opetus

00:00 Esittely
02:00 Mitä oppimisanalytiikka on?
03:30 Miten analytiikkaa voi hyödyntää oppimisprosesseissa?
07:30 Miten oppimisanalytiikan käyttöä voidaan perustella?
08:50 Miten analytiikkaa voi hyödyntää arvioinnissa?
13:00 Millaisia uhkia liittyy analytiikan käyttöön?
18:30 Millä kriteereillä sähköisiä oppimisympäristöjä kannattaa valita?
21:00 Hyödyntävätkö opettajat oppimisanalytiikkaa?
22:15 Lisääkö sähköisten työvälineiden käyttö opettajan työtä?
26:30 Mitä hyötyä analytiikasta on oppilaalle ja opiskelijalle?
29:00 Onko analytiikassa jotain mitä ei kannata näyttää oppijalle?
31:25 Miten houkutellaan opettajia käyttämään sähköisiä oppimisympäristöjä?
33:00 Millaisia esteitä kohdataan?
35:15 Mitä kehitettävää on analytiikkaa hyödyntävissä ympäristöissä?

Kohtaamisen tärkeydestä

OpenDigissä kyse on kohtaamisesta, yhteisöllisestä ongelmanratkaisusta ja yhdessä kehittämisestä yhteisössä. Lähtökohtana on, että opettajankoulutus, perusopetus ja yliopistojen tutkijat kohtaavat ja etsivät yhdessä ratkaisuja omiin ja oman taustaorganisaation haasteisiin yhteisön asiantuntijuutta hyödyntäen.

Kehittäminen ja kehittyminen vaativat aikaa pysähtyä. Yhdessä uutta rakennettaessa on yhtä tärkeää pystyä pysähtymään yksin, mutta myös yhdessä. Meille OpenDigi-koordinaattoreille tärkeitä ovat kohtaamiset alueellisten yhteisöjen toimijoiden kanssa. Lisäksi hankkeen johdonmukainen ja yhtenäinen työskentely vaatii paljon pysähtymistä myös meidän koordinaattoreiden kesken. Erilaiset kohtaamiset verkossa ja kasvotusten pitävät meidät samalla kartalla ja auttavat viemään eteenpäin. Yhteiset kohtaamisemme ovat myös supertärkeitä paikkoja hyväksyä keskeneräisyytemme.

Erityisen tärkeitä meille koordinaattoreille on tapaamiset, jolloin pääsemme oikeasti kasvotusten ”jauhamaan” asioita. Tämä vuosi startattiin saman pöydän äärellä jo tammikuun alussa kanssa Helsingissä. Tapaamisen tavoitteena oli hankkeen tavoitteiden ja viestinnän täsmentäminen sekä OpenDigin kehittäjäyhteisöjen toimintapolun periaatteiden arviointi ja päivittäminen kansallista yhteistyötä tukevaksi. Työskentelyn keskiössä siis tavoittelemamme kansallisen kehittäjäyhteisöjä hyödyntävän opettajankoulutusmallin suunnittelu. Aihe, joka todella vaatii ajattelemista ja jonka kanssa työskentely puhtaasti verkossa olisi haastavaa. Tällä viikolla tapaamme Turussa, jossa tavoitteenamme on tehdä linjaukset hankkeen viimeiselle vuodelle. Asialistalla on asiaa muun muassa tuki- ja virikemateriaaliin, tuleviin julkaisuihin ja hankkeen raportointiin liittyen.

Koordinaattoreiden kohtaamiset kasvotusten ovat tärkeitä paitsi yhteisen näkemyksen säilyttämiselle ja täsmentämiselle myös jokaisen partnerin oman työn eteenpäin viemiselle ja jaksamiselle. Arto esimerkiksi tiivisti tapaamisten tärkeyden hienosti: ”Keskusteluissa vahvistuu ajatukset mitä asioita pitäisi omassa toiminnassa kehittää. Keskustelu kunkin oman työn haasteista helpottaa, voimaannuttaa ja synnyttää ajatuksia haasteiden voittamiseksi. Tapaamiset ohjaavat omaa työtä rönsyileviltä sivupoluilta takaisin keskitielle, joka vie eri partnereiden kehittämistyötä samaan suuntaan.”

Mari kuvasi hyvin meidän kaikkien tunteet kohtaamisten tärkeydestä. ”Kohtaamiset luovat jakamisen ja kiinnittymisen mahdollisuuksia: hektinen, paikoin melko yksinäinen työ on toisinaan epävarmuuden ja kuormittavuuden ”kasvualusta”, ja vertaisten kanssa jakaminen on merkityksellistä oman ajattelun selkeyttämiseksi, yhteisen näyn ja tekemisen kirkastamiseksi ja ihan rehellisesti myös höyryjen päästämiseksi. Polulla pysymiseksi ja eteenpäin menemiseksi tarvitaan paitsi karttaa, toisinaan myös kaveria kartan ja etenkin ”maaston” lukemisessa.”

Me koordinaattorit pidämme säännöllisen verkkopalaverin Zoom:n avulla joka toinen viikko, tarvittaessa useammin. Päivittäisessä viestinnässä hyödynnämme enimmäkseen Slackia, joka on todettu kohtuullisen hyväksi välineeksi eri taustaorganisaatioista tulevien henkilöiden kesken.

Meidän kokemuksemme on, että sisäinen viestintä ja kohtaamiset tukevat tekemistämme, auttavat meitä jaksamaan ja vievät meitä eteenpäin. Pätee varmasti kaikkeen yhteisölliseen työskentelyyn ja kehittämiseen!

Helsingin koordinaattoritapaamisessa Tane, Jari, Arto, Mari, Viivi ja Heikki.
Hyödynsimme yhtenä iltana upeaa keskustakirjasto Oodia, josta varasimme maksuttoman työskentelytilan käyttöömme. Suosittelemme!